César Franck

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
César Franck

César-Auguste-Jean-Guillaume-Hubert Franck (10. joulukuuta 18228. marraskuuta 1890) oli belgialainen säveltäjä ja urkuri, joka vietti suurimman osan elämästään Ranskassa. Häntä on pidetty jopa Bachin jälkeen merkittävimpänä urkusäveltäjänä. Tunnetuin Franckin teos on kuitenkin hänen sonaattinsa viululle ja pianolle A-duuri, joka kuuluu kamarimusiikin keskeisimpään perusohjelmistoon.

Franck syntyi Liègessä ja pääsi vuonna 1837 Pariisin konservatorioon.[1] Vuonna 1842 hän palasi Belgiaan, mutta viipyi siellä vain kaksi vuotta. Franck eli vuodesta 1844 kuolemaansa saakka Pariisissa.

Pariisissa Franck elätti itsensä opettamalla musiikkia. Hänellä oli myös lukuisia virkoja urkurina vuodesta 1847 lähtien, tärkeimpänä vastavalmistuneen Sainte-Clotilde-basilikan pääurkurin toimi, jota Franck hoiti kuolemaansa asti. Franckin ensimmäinen kokoelma urkusävellyksiä julkaistiin kuitenkin vasta vuonna 1868. Vuonna 1872 Franck pääsi urkujensoiton professoriksi Pariisin konservatorioon. Hän opetti muun muassa Vincent d'Indyä, Ernest Chaussonia, Louis Vierneä ja Henri Duparcia; näistä erityisesti d'Indy piti Franckia esikuvanaan.

Franck loukkaantui vuonna 1890 vakavassa liikenneonnettomuudessa. Hän menehtyi saamiinsa vammoihin saman vuoden marraskuussa. Ennen kuolemaansa hän ehti viimeistellä kolme koraaliaan uruille.[1]

Franck sävelsi muun muassa sinfonian (18861888) ja useita pienimuotoisia teoksia. Hänet tunnettiin myös taitavana improvisoijana.

Teosluettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koko tuotannon kattava teosluettelo verkossa - Heikki Poroila: Yhtenäistetty César Franck

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Franck Sainte-Clotilden urkujen ääressä

César Franck kirjoitti uruille:

Kuusi kappaletta vuonna 1868

  • Fantaisie en ut majeur op.16
  • Grande pièce symphonique en fa dièse mineur op.17
  • Prélude, Fugue et Variation en si mineur op.18
  • Pastorale en mi majeur op.19
  • Prière en ut dièse mineur op.20
  • Final en si bémol majeur op.21

Alexandre Guilmantin konserttiin Trocadéro-palatsiin Aristide Cavaillé-Collin rakentamille uruille Pariisin Maailmannäyttelyyn 1878:

  • Fantaisie en la majeur
  • Cantabile en si majeur
  • Pièce héroïque en si mineur

Kolme koraalia vuonna 1890 (Nämä eivät ole koraaleita samassa mielessä kuin esimerkiksi Bachin koraalialkusoitot vaan konserttikappaleita. )

  • Choral I en mi majeur
  • Choral II en si mineur
  • Choral III en la mineur

Muita sävellyksiä mm.

  • Sinfonia d-molli (1886-8);
  • Sinfoniset runot "Les Eolides" (1876), "Le Chasseur Maudit (1882), "Les Djinns" (1883) ja "Psyché" (1888);
  • Sinfoniset muunnelmat pianolle ja orkesterille (1885);
  • Sonaatti viululle ja pianolle A-duuri (1886);
  • Pianokvintetto f-molli (1878-9);
  • Jousikvartetto D-duuri (1889);
  • Preludi, koraali ja fuuga pianolle (1884)
  • Oratorio "Les Béatitudes" (1868-79)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Markku Heikinheimo: César Franck Urkuprojekti, Metropolia-ammattikorkeakoulu. Viitattu 2.7.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta César Franck.