Aristide Cavaillé-Coll
Aristide Cavaillé-Coll (4. helmikuuta 1811 – 13. lokakuuta 1899) oli ranskalainen urkujenrakentaja.
[muokkaa] Elämäkerta
Ranskan merkittävimmän urkujenrakentajan isoisä Jean-Pierre Cavaillé syntyi vuonna 1743 ja avioitui 1767 espanjalaisen Marie-Françoise Collin kanssa. Liitosta syntyi Toulousessa vuonna 1771 Dominique-Hyacinthe. Espanjalaisen tavan mukaan pojan sukunimeksi tuli Cavaillé-Coll. Dominique avioitui Jeanne Autardin kanssa ja asettui Montpellier'hen. Avioliitosta syntyivät pojat Vincent 1808 ja Aristide 1811.
Aristide Cavaillé-Coll siirtyi 1833 Gioacchino Rossinin ehdotuksesta Pariisiin ja rakensi isänsä ja veljensä kanssa lähes 500 urut pääasiassa Ranskaan mutta myös Belgiaan, Alankomaihin ja muualle. Tunnetuimpia sijaintipakkoja ovat Pariisin Notre-Dame, Saint-Sulpice, Sainte-Clotilde, Église de la Madeleine ja La Trinité. Urkureina toimineet romantiikan ajan säveltäjät Louis Vierne, Charles-Marie Widor, César Franck, Camille Saint-Saëns ja Alexandre Guilmant sekä uudemman ajan säveltäjät Jehan Alain ja Olivier Messiaen ynnä monet muut ovat säveltäneet erityisesti Cavaillé-Coll-uruille.
[muokkaa] Cavaillé-Coll-uruista
Cavaillé-Coll huomasi, että käytettäessä suurempaa ilmanpainetta, jota hänen äänikertansa tarvitsivat, koskettimen painaminen tuli lähes ylivoimaiseksi useampien äänikertojen ollessa kytkettynä. Englantilainen Charles Barker oli keksinyt pneumaattisen vahvistimen, niin sanotun Barker-koneen, joka käytti ilmanpainetta venttiilin avaamiseen. Cavaillé-Coll paransi tätä usealla tavalla.
Cavaillé-Coll-uruissa äänikerrat on jaettu ryhmiin. Jeux de fond sisältää oktaaviäänikertoja jalkaluvuiltaan 32, 16, 8, 4, 2 ja näiden avulla sadaan neutraali perusrekisteröinti. Jeux de combinaison sisältää kvinttiäänikertoja kuten 5 1/3 ja 2 2/3, terssiäänikertoja kuten 3 1/5 sekä kertaavia kuoroäänikertoja. Näitä ei periaatteessa käytetä yksinään, vaan ne yhdistetään eli kombinoidaan perusäänikertoihin, jolloin saadaan plenosointi. Ranskalaisten urkujen kertaavat kuorot (Fourniture) ovat yleensä matalampia ja vähäkuoroisempia kuin vastaavien saksalaisten. Anches tarkoitaa kieliäänikertoja, ja ne jäljittelevät orkesterin klarinetteja, fagotteja, trumpetteja ja pasuunoita. Niitä voidaan käyttää sellaisenaan sooloäänikertoina tai yhdistää antamaan plenolle täyteläisyyttä. Cavaillé-Collin uruissa urkuri voi kytkeä päälle tai pois kokonaisen ryhmän yhdellä napinpainalluksella.
[muokkaa] Esimerkkejä
Pariisin Notre-Damen katedraalin urut 1868 Cavaillé-Collin tekemän uudistuksen jälkeen.
Cavaillé-Coll sisällytti useat Clicquot’n vuoden 1788 dispositioon kuuluneet äänikerrat (sellaisenaan) tai [uudistettuna].
Jo ennen Pariisiin siirtymistään nuori Aristide paransi sirkkelisahan ja sai mainion uusia ulottuvuuksia avaavan työkalun pienten puukappaleiden valmistukseen. Hän pystyi nyt kehittelemään vuonna 1832 keksimäänsä urkuharmonin edeltäjää, joka tunnetaan nimellä Poikilorgue. Näillä kahdella keksinnöllään hän saavutti rahoittajien luottamuksen.
Cavaillé-Coll & Convers -yhtiön kohtalona oli kadota suuren pörssiromahduksen maininkeihin. Mäntän uuteen vuonna 1928 valmistuneeseen kirkkoon ennätettiin kuitenkin toimittaa Suomen oloissa ainutlaatuiset urut.
| Pédale | I Grand Orgue | II Positif | III Récit | IV Solo | V Grand Choeur |
|
Jeux de fond : |
Jeux de fond : |
Jeux de fond : |
Jeux de fond : |
Jeux de fond : |
Jeux de fond : |
Sivulta puuttuu