Saint-Sulpicen kirkko

Wikipedia
Ohjattu sivulta Saint-Sulpice (Pariisi)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
François-Étienne Villeret : Saint-Sulpice
Saint-Sulpicen päälaiva

Saint-Sulpice [sɛ̃ sylpis] on Pariisin toiseksi suurin kirkko. Se on pituudeltaan 113 metriä, leveydeltään 58 metriä ja korkeudeltaan 34 metriä ja on siten vain vähän pienempi kuin Notre Dame. Kirkko on omistettu Pyhälle Sulpicius Hurskaalle, Bourgesin piispalle.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkko on jo toinen vanhan roomalaisen kirkon perustusten paikalle rakennettu. Ensimmäinen rakennus oli 13. vuosisadalta ja siihen tehtiin laajennuksia aika ajoin aina vuoteen 1631 saakka. Nykyisen rakennuksen peruskiven laski seurakuntapappi Jean-Jacques Olier 1646. Työ jatkui 140 vuotta ja kirkko oli valmis 1732 lukuun ottamatta länsipäätyä, jonka rakentaminen aloitettiin 1776.

Kirkon urut.

Urut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon urut rakensi François-Henri Clicquot vuosina 17761781. Urut uudisti Aristide Cavaillé-Coll vuonna 1862, minkä jälkeen ne olivat Ranskan suurimmat. Cavaillé-Collin toiveesta pääurkuriksi tuli tällöin kuuluisa urkuvirtuoosi ja säveltäjä Louis-James-Alfred Lefébure-Wély. Hänen kuoltuaan urkurina toimi urkusinfonian isänäkin muistettu säveltäjä Charles-Marie Widor vuosina 18701933. Widoria puolestaan seurasi pääurkurina hänen oppilaansa säveltäjä Marcel Dupré, joka hoiti virkaa 19341971.

Aurinkokello[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1727 Saint-Sulpicen pappi Languet de Gercy määräsi kirkon uudistamisen yhteydessä rakennettavaksi aurinkokellon voidakseen määrittää kevätpäiväntasauksen, koska sen mukaan määräytyi pääsiäinen seuraavan täydenkuun jälkeiseksi sunnuntaiksi. Lattiaan upotettiin pronssinen meridiaanilinja, jonka päähän pystytettiin 11 metriä korkea marmoriobeliski. Sen huipulla oli pallo ja risti. Valmistumisvuosi oli 1743. Kellon suunnitteli englantilainen kelloseppä ja astronomi Henry Sully.

Etelänpuoleiseen ikkunaan asetettiin linssisysteemi, joka ohjasi auringonvalon niin, että se osui talvipäivänseisauksena meridiaanilinjan obeliskinpuoleiseen päähän ja päiväntasauksina kuparilaattaan lähellä alttaria. Kelloa käytettiin hyväksi myös monissa tieteellisissä mittauksissa ja se tavallaan suojeli kirkkoa tuhoutumasta Ranskan vallankumouksen aikana.

Kulttuuria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jules Massenet'n oopperan Manon toinen näytös tapahtuu Saint-Sulpicessa.

Dan Brownin romaani The Da Vinci Code vuodelta 2003 toi turistivyöryn Saint-Sulpiceen. Turistit halusivat nähdä Ruusulinjan, joka on aurinkokellon meridiaanilinja.