Olivier Messiaen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Olivier Messiaen.

Olivier Messiaen (10. joulukuuta 1908 Avignon27. huhtikuuta 1992 Clichy-la-Garenne) oli ranskalainen säveltäjä, urkuri ja ornitologi. Messiaen oli pianonsoitossa itseoppinut ja aloitti säveltämisen 8-vuotiaana. 11-vuotiaana hän pääsi Pariisin konservatorioon, jossa hänen opettajiaan olivat mm. Marcel Dupré ja Paul Dukas. Vuonna 1931 hänet nimitettiin urkuriksi Pariisin Pyhän Kolminaisuuden (La Trinité) kirkkoon; tässä virassa hän pysyi yli 60 vuotta kuolemaansa saakka. Vuonna 1936 Messiaen kuului ranskalaisen avantgarden "La jeune France" -säveltäjäryhmän perustajiin, ja hän opetti École Normale de Musique -koulussa ja Schola Cantorumissa vuosina 1936–39, jolloin hän kirjoitti myös useita opetuskäyttöön tarkoitettuja, edelleen julkaisemattomia kappaleita.

Ollessaan sotavankina Saksassa 1940–42 Messiaen sävelsi kvarteton "Quatuor pour la fin du temps" ("Maailmanlopun kvartetto") viululle, klarinetille, sellolle ja pianolle. Vapauduttuaan hän ryhtyi opettamaan Pariisin konservatorion professorina ja saavutti kansainvälistä mainetta. Hänen oppilainaan olivat muun muassa nuoret Karlheinz Stockhausen ja Pierre Boulez. Tässä virassa hän pysyi vuoteen 1978 saakka.

Useiden urkuteosten lisäksi hänen keskeiseen tuotantoonsa kuuluvat noin kaksituntinen pianosarja Kaksikymmentä tutkielmaa Jeesus-lapsesta (Vingt regards sur l'Enfant-Jésus) (1944), 10-osainen Turangalîla (1948), sinfonia ondes Martenotille, pianolle, orkesterille ja eksoottisille lyömäsoittimille, 14-osainen La Transfiguration de Notre-Seigneur Jésus-Christ (1969) kuorolle, soolosoittimille, orkesterille ja laajalle perkussioryhmälle, 12-osainen Des canyons aux étoiles (1974) orkesterille ja soolosoittimille sekä ooppera Franciscus Assisilainen (Saint François d'Assise)(1983).

Messiaenin musiikin perusta on syvä katolinen mystiikka, ja hänen teoksensa tuovat julki tämän individualistis-uskonnollisen näkemyksen. Toisin kuin useimpien länsimaisten säveltäjien tuotanto Messiaenin musiikki ei perustu dynaamiseen kehittymisen ideaan: esimerkiksi sonaattimuotoa Messiaen ei käyttänyt lainkaan. Musiikki on suhteellisen helposti messiaenilaiseksi tunnistettavaa, paikallaan pysyvää, modaalista, äänenväriin ja rytmiikkaan perustuvaa, ja rakentuu monenlaisesta epätavallisesta materiaalista: kaikkea gregoriaanisesta laulusta ja itämaisesta modaliteetista ja rytmistä sarjallisuuteen, elektronimusiikkiin ja lintujen lauluun (josta hän kirjoitti tutkielman ja suunnattoman pitkän pianosarjan "Catalogue d'oiseaux"). Ominaista on ennen kaikkea hienostunut, monimutkainen ja tarkka rytmiikka ja hyvin kehittynyt äänenvärin käyttö.

Kaikkien aikojen ensimmäinen kokonaan sarjallinen sävellys on vuoden 1949 Modes de valeurs et d'intensités. Messiaen käytti joissakin teoksissaan myös vuonna 1928 keksittyä sähköistä ondes Martenot -soitinta.

Messiaen kirjoitti paljon säveltämistyönsä teoriasta ja tekniikasta.

Modaalisen musiikin uusi tuleminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tonaalinen musiikki (pääasiassa 1700- ja 1800-lukujen musiikki) erotuksena aiemmasta modaalisesta ja uudemmasta atonaalisesta musiikista kirjoitettiin kiinteään viitekehykseen, jota sanottiin sävellajiksi. Sävellajeja on vain kaksi, duuri ja molli, jotka voidaan transponoida eri sävelaloihin.

Messiaen, vaikka sanoikin käsitteitä tonaalinen, modaalinen, sarjallinen jne. harhaanjohtaviksi analyyttisiksi mukavuuksiksi, loi sävellysten viitekehykseksi määrältään rajoitettujen transpoosien modaliteetin. Tämän perustana oli kahdentoista sävelen kromaattinen sävelasteikko: C, Cis, D, Dis, E, F, Fis, G, Gis, A, Ais, H, C, mutta kysymys ei kuitenkaan ollut dodekafoniasta. Messiaenin ensimmäinen moodi on kokosävelasteikko: C, D, E, Fis, Gis, Ais, C. Kun tämä transponoidaan (nostetaan tai lasketaan puolisävelaskeleella), niin saadaan toinen kokosävelasteikko Cis, Dis, F, G, A, H, Cis ja kun tämä transponoidaan edelleen, niin saadaan sama asteikko mistä lähdettiin. Transpoosien määrä on kaksi. Toisen moodin kaava on neljä kertaa (puoliaskel, kokoaskel) kuten: C, Cis, Dis, E, Fis, G, A, Ais, C. Tämä asteikko, joka tunnetaan myös oktatonisena asteikkona, voidaan transponoida puoliaskelin kahdesti joko ylöspäin tai alaspäin päätymättä samaan asteikkoon. Transpoosien määrä on kolme. Kolmannen moodin kaava on kolme kertaa (kokoaskel, puoliaskel, puoliaskel) kuten: C, D, Dis, E, Fis, G, Gis, Ais, H, C. Moodeja voidaan generoida aina seitsemänteen saakka, mutta kiintoisampia ovat toinen ja kolmas moodi. Messiaen löysi tavat käsitellä moodejansa sekä melodisesti että harmonisesti. Kysymys on atonaalisesta musiikista, sillä mitään säveltä ei voida käsitellä perussävelenä.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1917 La dame de Shalott – piano
  • 1921 Deux ballades de Villon – laulu ja piano
  • 1925 La tristesse d'un grand ciel blanc – piano
  • 1927 Esquisse modale – urut
  • 1928 Fugue en ré mineur – orkesteri
  • 1928 L'hôte aimable des âmes – urut
  • 1928 La banquet eucharistique – orkesteri
  • 1928 Le banquet céleste – orkesteri
  • 1928 Variations écossaises – orkesteri
  • 1928–29 Préludes – 8 kappaletta pianolle
  • 1930 Diptyque – urut
  • 1930 La mort du nombre – sopraano, tenori, viulu, piano
  • 1930 Les Offrandes oubliées – orkesteri
  • 1930 Les Offrandes oubliées – pianoversio
  • 1930/35 Offrande au Saint Sacrement – urut
  • 1930 Simple chant d'une âme – orkesteri
  • 1930 Trois mélodies – laulu ja piano
  • 1931 Le Tombeau resplendissant – orkesteri
  • 1932 Apparition de l'Église éternelle – urut
  • 1932 Fantaisie Burlesque – piano
  • 1932 Hymne au Saint Sacrament – orkesteri
  • 1932 Thème et variations – laulu ja piano
  • 1932–33 L'Ascension – orkesteri
  • 1933 Fantaisie – viulu ja piano
  • 1933 Messe – 8 sopraanoa ja 4 viulua
  • 1933–34 L'Ascension – urut
  • 1934 5 Leçons de Solfège è chanter – laulu ja piano
  • 1934 Morceau – piano
  • 1935 La Nativité du Seigneur – urut
  • 1935 Pièce pour le tombeau de Paul Dukas – piano
  • 1935 Vocalise – laulu ja piano
  • 1936 Poèmes pour Mi – sopraano ja piano
  • 1937 O sacrum convivium – laulukvartetti/sopraano ja urut
  • 1937 Poèmes pour Mi – sopraano ja orkesteri
  • 1937 Fêtes des Belles Eaux – ondes Martenot't
  • 1938 Chants de terre et de ciel – laulu ja piano
  • 1938 Deux monodies en quarts de ton – ondes Martenot't
  • 1939 Les Corps glorieux – urut
  • 1940–41 Quatuor pour la fin du temps – viulu, klarinetti, sello, piano
  • 1941 Choeurs pour une Jeanne d'Arc – kuoro
  • 1942 Musique de scène pour un Oedipe – elektroniikka
  • 1943 Rondeau – piano
  • 1943 Visions de l'Amen – 2 pianoa
  • 1943–44 Trois Petites liturgies de la présence divine – kuoro, solistit, orkesteri
  • 1944 Vingt regards sur l'Enfant Jésus – piano
  • 1945 Harawi – sopraano ja piano
  • 1945 Pièce – oboe ja piano
  • 1945 Tristan et Yseult: Théme d'Amour – urut
  • 1946 Chant des déportés – laulu ja orkesteri
  • 1946–48 Turangalîla-sinfonia – orkesteri
  • 1948 Cinq Réchants – 12 laulajaa
  • 1949 Cantéyodjayâ – piano
  • 1949–50 Messe de la Pentecôte – urut
  • 1949–50 Quatre Études de Rhythme – 4 kappaletta pianolle
  • 1951 Le merle noir – huilu ja piano
  • 1951 Livre d'orgue – urut
  • 1952 Timbres-durées – elektroniikka
  • 1953 Réveil des oiseaux – orkesteri
  • 1955–56 Oiseaux exotiques – orkesteri
  • 1956–58 Catalogue d'oiseaux – piano
  • 1959 Conférence de Bruxelles – teksti
  • 1959–60 Chronochromie – orkesteri
  • 1960 Verset pour la fête de la Dédicace – urut
  • 1962 Sept haïkaï – orkesteri
  • 1963 Couleurs de la Cité Céleste – orkesteri
  • 1963 Monodie – urut
  • 1964 Et expecto resurrectionem mortuorum – orkesteri
  • 1964 Prélude – piano
  • 1965–69 La Transfiguration de Notre Seigneur Jésus – kuoro, orkesteri
  • 1969 Méditations sur le mystère de la Sainte Trinité – urut
  • 1970 La fauvette des jardins – piano
  • 1971 Le tombeau de Jean-Pierre Guezec – torvi
  • 1971–74 Des Canyons aux étoiles – orkesteri
  • 1975–83 Franciscus Assisilainen – ooppera, solistit, kuoro, orkesteri
  • 1977 Conférence de Notre-Dame – teksti
  • 1984 Livre du Saint Sacrament – urut
  • 1985 Petites esquisses d'oiseaux – piano
  • 1985 Conférence de Kyoto – teksti
  • 1986 Un vitrail et des oiseaux – orkesteri
  • 1986 Chant dans le Style Mozart – klarinetti ja piano
  • 1987 La ville d'En-haut – orkesteri
  • 1988–92 Éclairs sur l'Au-Delà – orkesteri
  • 1989 Un Sourire – orkesteri
  • 1990–91 Concert à Quatre – orkesteri
  • 1991 Pièce pour piano et quatuor à cordes – piano, jousikvartetti
  • Feuillets inédits – ondes Martenot, piano – julkaistu 2001
  • Vuonna 1997 löydettiin 1928 sävelletty Prélude – urut

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Broad, Stephen: Olivier Messiaen: Journalism 1935–1939. Farnham: Ashgate, 2012. ISBN 978-0-7546-0876-9.
  • Dingle, Christopher – Fallon, Robert (toim.): Messian Perspectives 1: Sources and Influences. Farnham: Ashgate, 2013. ISBN 978-1-4094-2695-0.
  • Dingle, Christopher – Fallon, Robert (toim.): Messian Perspectives 2: Techniques, Influence and Reception. Farnham: Ashgate, 2013. ISBN 978-1-4094-2696-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]