Sello
Sivulta puuttuu 
Sello on jousisoitin, joka muistuttaa jossakin määrin viulua. Sello on kuitenkin paljon suurempi, ja toisin kuin viulua, sitä soitetaan pystyasennossa. Soittaja istuu ja pitää selloa jalkojensa välissä. Sello tuetaan maahan sen pohjassa olevan metallisen piikin, eli stakkelin avulla. Sellisti liikuttaa joustaan vaakatasossa kielten päällä.
Sellonuotit on yleensä kirjoitettu basso- eli F-avaimelle, mutta korkeimmille äänille käytetään myös tenoriavainta tai jopa G-avainta. Sellossa on neljä kvintin välein viritettyä kieltä: C (matalin), G, d ja a.
Selloa käytetään lähinnä länsimaisessa taidemusiikissa. Se on osa sinfoniaorkesteria ja jousikvartettia sekä usein mukana myös muissa kamarimusiikkiryhmissä. Sellolle on sävelletty lukuisia konserttoja ja sonaatteja. Populaarimusiikissa sello on harvinaisempi. Vaikka sello saattaa olla mukana joissakin kappaleissa tai levytyksissä, on harvinaista, että se kuuluisi yhtyeen tavalliseen kokoonpanoon. Poikkeus tästä on Apocalyptica, nelihenkinen suomalainen sellistiryhmä, joka tunnetaan parhaiten kuuluisien heavy metal -kappaleiden versioinneistaan.
[muokkaa] Tunnettuja sellosävellyksiä
- Bachin sellosarjat
- Joseph Haydnin sellokonsertot
- Robert Schumannin sellokonsertto
- Antonín Dvořákin sellokonsertto
- Camille Saint-Saënsin "Joutsen" (teoksesta Eläinten Karnevaali) sekä sellokonsertto a-molli
- Max Bruchin adagio sellolle ja orkesterille "Kol Nidrei"
- Edward Elgarin sellokonsertto
[muokkaa] Katso myös
