Pjotr Tšaikovski

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pjotr Tšaikovski
Pjotr Tšaikovski
Tšaikovski vuonna 1874
Tšaikovski vuonna 1874
Prinsessa Ruususen alkuperäismiehitys Pietarissa vuonna 1890.
Prinsessa Ruususen alkuperäismiehitys Pietarissa vuonna 1890.
Tšaikovski patsas Klinissä
Tšaikovski patsas Klinissä

Pjotr Iljitš Tšaikovski (ven. Пётр Ильи́ч Чайко́вский ( kuuntele ääntämys?) 7. toukokuuta 1840, Votkinsk (Ural) – 6. marraskuuta 1893, Pietari) oli venäläinen romantiikan ajan säveltäjä. Hän on Venäjän tunnetuin ja yksi 1800-luvun merkittävimmistä säveltäjistä, jonka kunniaksi Moskovassa pidetään joka neljäs vuosi Tšaikovskin mukaan nimetty Kansainvälinen Tšaikovski-kilpailu.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämä

Tšaikovskin musikaalinen lahjakkuus havaittiin jo varhain, ja 5-vuotiaana hän aloitti pianonsoiton oppimisen. Hän opiskeli aluksi lakia ja valmistui vuonna 1859 Pietarin lainopillisesta koulusta. Valmistumisen jälkeen Tšaikovski sai viran oikeusministeriöstä, jossa työskenteli kaksi vuotta matkustellen kuukausia mm. Saksassa, Ranskassa ja Englannissa. Myöhemmin hän siirtyi kuitenkin Pietarin konservatorioon, jossa hän opiskeli musiikkia vuosina 18611865 opettajanaan muun muassa Anton Rubinstein.

Vuonna 1866 Tšaikovskista tuli harmonian professori vastaperustettuun Moskovan konservatorioon, jossa hän oli noin vuoteen 1878 saakka. Siellä hän tapasi kansallismielisten säveltäjien viisikon, johon kuuluivat muun muassa Nikolai Rimski-Korsakov ja Modest Musorgski. Viisikko oli saanut innoitusta Tšaikovskin toisesta sinfoniasta (Vähävenäläinen), mutta muutoin he pitivät tätä liian konservatiivisena ja eurooppalaistyylisenä säveltäjänä, vaikka hänen musiikkinsa pohjimmiltaan olikin hyvin venäläistä. Hän ihaili Mozartia, ja myös muu länsimainen taidemusiikki vaikutti merkittävästi hänen tuotantoonsa.

Tšaikovskin elämää varjostivat mielenterveydelliset ongelmat. Huolimatta erakkomaisesta ja ujosta luonteestaan sekä salatusta homoseksuaalisuudestaan hän meni naimisiin erään naispuolisen oppilaansa, Antonina Miljukovan kanssa vuonna 1877. Liitto kesti yhdeksän viikkoa ja päättyi Tšaikovskin itsemurhayritykseen jokeen hyppäämällä. Yritys epäonnistui: hänen veljensä Modest Tšaikovski pelasti hänet ja vei Pietariin, jossa hän sai hermoromahduksen. Näihin aikoihin Tšaikovski sai itselleen paremman tuttavuuden – rikkaan lesken Nadežda von Meckin, joka ihastuttuaan tämän musiikkiin tuki häntä merkittävillä rahasummilla haluamatta kuitenkaan koskaan tavata säveltäjää henkilökohtaisesti. Tšaikovski saattoi jättää opettajan työnsä ja aloittaa mukavan maalaiselämän, mikä ei kuitenkaan vienyt hänen ongelmiaan: hän kärsi päänsäryistä, neurooseista ja alkoholismista.

Vuonna 1890 lesken rahallinen tuki yllättäen loppui, mikä yhä pahensi Tšaikovskin mielentilaa. Hän matkusti Amerikkaan vuonna 1891, jossa ei kuitenkaan viihtynyt ja palasi takaisin Venäjälle, missä hän sävelsi baletin Pähkinänsärkijä sekä kuudennen sinfoniansa (Pateettinen), jonka tekemiseen hän omien sanojensa mukaan "antoi sielunsa". Vain yhdeksän päivää sinfonian ensiesityksen jälkeen Tšaikovski teki ilmeisesti itsemurhan joko nauttimalla tahallisesti keittämätöntä vettä, josta hän sai koleran, tai myrkyttämällä itsensä arsenikilla.

[muokkaa] Musiikki

Tšaikovski ei ollut erityisen tuottelias säveltäjä eikä ollut merkittävä hahmo musiikin kehityksen kannalta, mutta hänen teoksensa kuuluvat kuitenkin taidemusiikin suosituimpiin. Tsaikovski tunnetaan mieleenpainuvien melodioiden laatijana. Hänen musiikissaan on sanottu yhdistyvän syvä tunteellisuus, dramaattisuus ja mestarillisuus sekä pienissä muodoissa että sinfonisissa kokonaisuuksissa. Traagisista elämänvaiheista huolimatta hänen musiikkinsa on usein täynnä iloa ja patarumpujen voimaa.

Tšaikovskia voidaan pitää merkittävimpänä balettimusiikin säveltäjänä; Pähkinänsärkijä, Prinsessa Ruusunen ja Joutsenlampi kuuluvat arvostetuimpiin baletin mestariteoksiin. Lisäksi hän sävelsi muun muassa kymmenen oopperaa, kuusi sinfoniaa, kolme pianokonserttoa, viulukonserton, alkusoittoja, jousikvartettoja, serenadeja ja lauluja.

[muokkaa] Teosluettelo

  • Op. 1: Pikkukappaleita pianolle
  • Op. 2: Souvenir de Hopsal pianolle
  • Op. 3: Sonaatti cis-molli pianolle
  • Op. 4: Nocturne F-duuri pianolle
  • Op. 5: Romanssi g-molli pianolle
  • Op. 6: 6 laulua pianosäestyksellä
  • Op. 7: Ooppera Vojevoda
  • Op. 8: Ooppera Undine
  • Op. 9: Masurkka Es-duuri pianolle
  • Op. 10: Alkusoittofantasia Romeo ja Julia orkesterille
  • Op. 11: Jousikvartetto nro 1 D-duuri
  • Op. 12: Impromptu C-duuri pianolle
  • Op. 13: Sinfonia nro 1 g-molli Talviunelmia
  • Op. 14: Ooppera Opritšnik
  • Op. 15: Ooppera Seppä Vakula
  • Op. 16: 6 laulua pianosäestyksellä
  • Op. 17: Sinfonia nro 2 c-molli Vähävenäläinen
  • Op. 18: Sinfoninen fantasia Myrsky orkesterille
  • Op. 19: Pikkukappaleita pianolle
  • Op. 20: Baletti Joutsenlampi
  • Op. 21: Pikkukappaleita pianolle
  • Op. 22: Jousikvartetto nro 2 F-duuri
  • Op. 23: Pianokonsertto nro 1 b-molli
  • Op. 24: Ooppera Jevgeni Onegin
  • Op. 25: 6 laulua pianosäestyksellä
  • Op. 26: Melankolinen serenadi viululle ja orkesterille
  • Op. 27a: Musiikkia näytelmään Lumikki
  • Op. 27b: 6 laulua pianosäestyksellä
  • Op. 28: 6 laulua pianosäestyksellä
  • Op. 29: Sinfonia nro 3 D-duuri Puolalainen
  • Op. 30: Jousikvartetto nro 3 es-molli
  • Op. 31: Slaavilainen marssi orkesterille
  • Op. 32: Sinfoninen fantasia Francesca da Rimini orkesterille
  • Op. 33: Rokokoo-muunnelmat sellolle ja orkesterille
  • Op. 34: Valse Scherzo sooloviululle ja jousiorkesterille
  • Op. 35: Viulukonsertto D-duuri
  • Op. 36: Sinfonia nro 4 f-molli
  • Op. 37a: Vuodenajat pianolle
  • Op. 37b: Sonaatti G-duuri pianolle
  • Op. 38: 6 laulua pianosäestyksellä
  • Op. 39: Lastenalbumi pianolle
  • Op. 40: Pikkukappaleita pianolle
  • Op. 41: Liturgia sekakuorolle a cappella
  • Op. 42: Souvenir d'un lieu cher viululle ja pianolle
  • Op. 43: Orkesterisarja nro 1 d-molli
  • Op. 44a: Ooppera Orleansin neitsyt
  • Op. 44b: Pianokonsertto nro 2 G-duuri
  • Op. 45: Italialainen kapriisi orkesterille
  • Op. 46: 7 duettoa pianosäestyksellä
  • Op. 47: 7 laulua pianosäestyksellä
  • Op. 48: Serenadi C-duuri jousiorkesterille
  • Op. 49: Juhla-alkusoitto 1812 orkesterille
  • Op. 50: Pianotrio a-molli Suuren taiteilijan muistolle
  • Op. 51: Pikkukappaleita pianolle
  • Op. 52: Ooppera Mazepa
  • Op. 53: Orkesterisarja nro 2 C-duuri
  • Op. 54: 16 lastenlaulua pianosäestyksellä
  • Op. 55: Orkesterisarja nro 3 G-duuri
  • Op. 56: Konserttifantasia G-duuri pianolle ja orkesterille
  • Op. 57: 6 laulua pianosäestyksellä
  • Op. 58: Manfred-sinfonia orkesterille
  • Op. 59: Seppä Vakula -oopperan uudistettu laitos Tohvelit
  • Op. 60: 12 laulua pianosäestyksellä
  • Op. 61: Orkesterisarja nro 4 Es-duuri Mozartiana
  • Op. 62: Pezzo capriccioso sellolle ja orkesterille
  • Op. 63a: Ooppera Lumoajatar
  • Op. 63b: 6 laulua pianosäestyksellä
  • Op. 64: Sinfonia nro 5 e-molli
  • Op. 65: 6 laulua pianosäestyksellä
  • Op. 66: Baletti Prinsessa Ruusunen
  • Op. 67: Alkusoittofantasia Hamlet orkesterille
  • Op. 68: Ooppera Patarouva
  • Op. 69a: Musiikkia näytelmään Hamlet
  • Op. 69b: Ooppera Jolanta
  • Op. 70: Jousisekstetto d-molli Muistoja Firenzestä
  • Op. 71: Baletti Pähkinänsärkijä
  • Op. 72: Pikkukappaleita pianolle
  • Op. 73: 6 laulua pianosäestyksellä
  • Op. 74: Sinfonia nro 6 h-molli Pateettinen
  • Op. 75: Pianokonsertto nro 3 Es-duuri
  • Op. 76: Impromptu B-duuri pianolle
  • Op. 77: Sinfoninen runo Fatum orkesterille
  • Op. 78: Sinfoninen balladi Vojevoda orkesterille
  • Op. 79: Andante ja finaali pianolle

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pjotr Tšaikovski.
Henkilökohtaiset työkalut