Patarummut
Wikipedia
Patarumpu on suurikokoinen lyömäsoitin. Jokaisessa rummussa on puolipallon muotoinen kaikukoppa ja sen yli pingotettu kalvo. Sitä soitetaan yleensä huopapäällysteisillä malleteilla tai nuijilla, mutta myös muunlaisia malletteja ja kapuloita käytetään. Patarumpujen määrä orkesterissa vaihtelee yleensä 2-4 rummun välillä. Patarumpujen koot ovat yleensä: Bass, Large, Small ja Piccolo (matalimmasta korkeimpaan). Soittimen ääniala on (C)–D–a–(b). Alin C ei ole yleensä käytössä Suomessa käytössä olevissa padoissa, ja sen käyttämistä onkin pyrittävä välttämään. Patarummun sointi on kumea, ja sillä on aina jokin sävelkorkeus. Nykyaikaisissa patarummuissa sävelkorkeutta voidaan vaihdella pedaalilla. Jokaista pataa voi virittää kvintin tai sekstin alueella.
Patarumpua käytetään yleensä säestyksellisesti, mutta myös helpohkot melodiat ovat mahdollisia. Berlioz yritti myös kirjoittaa sointuja padoille (tällöin hän käytti jopa 16 pataa). Luonteenomaisia effektejä soittimelle ovat mm. tremolot ja voimakkaat aksentit. Myös glissando on mahdollinen. Klassismin ajan orkesterissa patarumpu soitti yleensä toonikaa (1.) ja dominanttia (5.) -sointujen pohjasäveliä.
Patarummun kaikukoppa on yleensä kuparia tai lasikuitua ja kalvo muovia. Viritystä hienosäädetään viritysruuveilla ja esityksen aikana sävelkorkeutta hallitaan virityspedaalilla.
Myös metallimusiikkissa on käytetty patarumpuja. Tästä esimerkkinä Alternative Metal yhtye Slipknotin perkusionisti Shawn Crahan(mm. Psychosocialin Musiikkivideo)
[muokkaa] Aiheesta muualla
