Paraabeli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ylöspäin aukeava paraabeli

Paraabeli (kreikasta: παραβολή) on matemaattinen tasokäyrä. Se on eräs kartioleikkauksista. Toisen asteen polynomifunktion kuvaaja on paraabeli.

Sisällysluettelo

Geometrinen määritelmä ja nimityksiä [muokkaa]

Pisteiden etäisyydet ovat yhtä suuria polttopisteeseen F ja johtosuoralle l

Olkoon l tason suora ja P piste, joka ei ole suoralla l. Näihin liittyvä paraabeli on niiden pisteiden joukko, jotka ovat yhtä etäällä sekä suorasta l että pisteestä P. Suoraa l kutsutaan paraabelin johtosuoraksi ja pistettä P (myös F) polttopisteeksi.

Paraabelin akseli on polttopisteen kautta kulkeva johtosuoran normaali. Paraabeli on symmetrinen akselinsa suhteen. Paraabelin huippu on paraabelin leikkauspiste akselinsa kanssa.[1]

Paraabeli analyyttisessä geometriassa [muokkaa]

Jos paraabelin akseli on pystysuora, on paraabelin yhtälö karteesisessa koordinaatistossa y = ax^2 + bx + c. Tässä kertoimet a, b ja c ovat reaalilukuja ja lisäksi a on nollasta eroava.

Kertoimen a merkistä riippuu paraabelin aukeamissuunta: jos a > 0, aukeaa paraabeli ylöspäin, jos taas a < 0, aukeaa paraabeli alaspäin.

Paraabelin y = ax^2 + bx + c huippu saavutetaan kohdassa

\displaystyle x = - \frac{b}{2a}

Jos paraabelin akseli on vaakasuora, on sen yhtälö x = ay^2 + by + c. Kertoimen a merkitys ja huippukohta ovat analogiset edellisten kanssa.[1]

Paraabeli funktion kuvaajana [muokkaa]

Toisen asteen polynomifunktioiden kuvaajat ovat paraabeleja. Yksinkertaisin tällainen funktio on f(x)=x^2. Paraabelin kuvaajan muotoon ja sijaintiin vaikuttavat funktion ax^2+bx+c parametrit a, b ja c. Parametri a vaikuttaa yleisesti paraabelin jyrkkyyteen, siis siihen, kuinka jyrkästi paraabeli aukeaa ylös tai alas. A määrittää myös paraabelin aukeamissuunnan: positiivisella a:lla varustetun funktion kuvaaja aukeaa ylöspäin, ja negatiivisella a:lla varustetun alaspäin. Parametri b vaikuttaa puolestaan kuvaajan sijaintiin sivusuunnassa. Mielenkiintoistakenen mukaan? myös on, että funktion ax^2+bx+c kuvaajan huippupiste siirtyy b:tä vaihdellessa funktion -ax^2+{2ac-b^2 \over 2a} kuvaajaa pitkin.

Pisteen kautta kulkeva tangentti [muokkaa]

Tarkastellaan paraabelia y = f(x) = ax^2 + bx + c, missä a\not= 0.

Pisteen (x_0,y_0) kautta kulkevien tämän paraabelin tangenttien sivuamispisteiden koordinaatit saadaan tällöin yhtälöistä


\begin{cases}
x_i = x_0\pm\sqrt{\frac{f(x_0)-y_0}{a}}\\ 
y_i = f(x_i)
\end{cases}

Juurrettavan arvosta riippuen saadaan nolla, yksi tai kaksi tangenttia.

Jos y_0=f(x_0), ts. piste sijaitsee tarkastellulla paraabelilla, saadaan yksi tangentti, jonka yhtälö saadaan kaavasta

y = f'(x_0)(x-x_0)+y_0

Kun yo. yhtälön juurrettava \frac{f(x_0)-y_0}{a} > 0 saadaan kaksi sivuamispistettä ja kaksi tangenttia.

Kun (x_i,y_i), missä x_i\not= x_0, on tällaisen tangentin sivuamispiste, sen yhtälö saadaan kahden pisteen kautta kulkevan suoran yhtälöstä


y = \frac{y_i-y_0}{x_i-x_0}(x-x_0) + y_0



Paraabelien akrobatiaa [muokkaa]

Jos muotoa ax^2+bx+c oleva paraabeli olisi kiinni vain huippupisteestään ja tämä paraabeli käännettäisiin ylösalaisin, saataisiin muotoa -ax^2-bx+{2ac-b^2 \over 2a} oleva paraabeli. Muotoa 2x^2+x+1 olevan paraabelin "käännetty" paraabeli on siis -2x^2-x+0,75. Tähän tulokseen voidaan päätyä seuraavasti. Ensinnäkin muutamme parametrien a ja b merkit alkuperäisten vastaluvuiksi. ax^2+bx:sta tulee -ax^2-bx. Voimme tarkistaa, ovatko paraabelien x-koordinaatit samat käyttämällä huippupisteen x-koordinaatin kaavaa {-b \over 2a}. Saamme siis yhtälön

{-b \over 2a} = {b \over -2a}

,joka on tietenkin tosi (ei ole väliä onko miinus osoittajassa vai nimittäjässä, kunhan niitä on vain yhteensä sama määrä). Enää täytyy määritellä mitä tulee c:n paikalle käännetyn funktion kaavassamme. Kun kerran x-koordinaatit ovat samat, on enää kyse huippupisteen y-koordinaatista johon c vaikuttaa. Jos vähennämme alkuperäisen funktion ax^2+bx+c huippupisteen y-koordinaatista uuden keskeneräisen funktiomme -ax^2-bx huippupisteen y-koordinaatin, saamme c:n määritelmän käännettyyn funktioomme. Aluksi kuitenkin täytyy määrittää yleinen kaava huippupisteen y-koordinaatille, joka helposti saadaan sijoittamalla jo tiedetty x-koordinaatin määritelmä yleiseen paraabelifunktion muotoon. Saadaan:


\begin{align}
& a \left( \frac{-b}{2a} \right)^2 + b \left( \frac{-b}{2a} \right) + c \\
=& \frac{ab^2}{4a^2} + \frac{-b^2}{2a} + \frac{4ac}{4a} \\
=& \frac{b^2}{4a} + \frac{-2b^2}{4a} + \frac{4ac}{4a} \\
=& \frac{4ac-b^2}{4a}
\end{align}

,josta saamme sievennettyä melko vaivattomasti yleisen kaavan huippupisteen y-koordinaatille. Nyt voimme tehdä y-koordinaattien vähennyksen saaden seuraavanlaisen asetelman.

{4ac-b^2 \over 4a}+{-b^2 \over 4a} (käännetyssä funktiossa y-koord. on b^2/4a sillä c=0 ja merkit erit)
{4ac-2b^2 \over 4a}
{2ac-b^2 \over 2a}

Siinä se on, viimeinen tiilenpalanen rakennelmassamme. Nyt yhdistetään, ja saadaan tavoiteltu paraabelin "kääntämisen" kaava.

-ax^2-bx+{2ac-b^2 \over 2a}

Lähteet [muokkaa]

  1. a b Jäppinen, Paavo; Kupiainen, Alpo; Räsänen, Matti: Lukion Calculus 2. Otava, 2004. ISBN 951-1-19611-1.