Derivaatta
Wikipedia
Matematiikassa derivaatta kuvaa funktion paikallista tai hetkellistä muutosnopeutta. Geometrisesti derivaattaa voidaan havainnollistaa funktion kuvaajan tangentin (sivuajan) kulmakertoimena. Täsmällisesti derivaatta määritellään raja-arvon avulla. Derivaatan arvon määrittämistä tai funktion derivaattafunktion määrittämistä kutsutaan derivoinniksi.
Derivaatan käsitteen esittivät ensimmäisenä Isaac Newton ja Gottfried Leibniz 1600-luvulla. Sanan derivaatta (johdos) otti käyttöön Joseph-Louis Lagrange 1700-luvun lopulla.
Derivaatalla on monia hyödyllisiä sovelluksia fysiikassa ja insinööritieteissä.
Derivoinnin käänteisoperaatio on integrointi, jolla määritetään integraali.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Derivaatan täsmällinen määritelmä
Olkoon
reaali- tai kompleksimuuttujan muuttujan reaali- tai kompleksiarvoinen funktio. Jos f on määritelty pisteen x0 ympäristössä (eli avoimessa joukossa, joka sisältää x0:n), niin sen derivaatta pisteessä x0 on funktion erotusosamäärän

[1]Derivaatta pisteessä
on luonnollisesti olemassa vain, mikäli kyseinen raja-arvo on olemassa eli
.
Toisin sanoen kaikille
löytyy
siten, että erotusosamäärän arvot ovat alle
:in päässä toisistaan, kun muuttujan arvot ovat alle
:n päässä tarkasteltavasta pisteestä.
Mikäli funktiolla f on derivaatta, eli erotusosamäärän raja-arvo pisteessä x0, sanotaan että f on derivoituva pisteessä x0. Jos derivaatta on olemassa kaikissa f:n määrittelyjoukon pisteissä, niin sanotaan, että f on derivoituva määrittelyjoukossaan. Tällöin funktiota
kutsutaan f:n derivaataksi.
[muokkaa] Merkintätapoja
Derivaattafunktiolle on käytössä useita eri merkintöjä, esimerkiksi
,
,
ja
.
Funktion derivaattaa pisteessä
merkitään vastaavasti
,
,
tai
.
Jos myös derivaattafunktio on derivoituva, niin funktiota kutsutaan kahdesti derivoituvaksi, ja vastaavasti toiselle derivaatalle käytetään merkintöjä f'', D2f(x) ja
. Yleisemmin, jos (n-1):s derivaattafunktio on derivoituva, niin funktio on n kertaa derivoituva, ja sen n:ttä derivaattaa merkitään f(n), Dnf(x) ja
.
Jos funktion (n.) derivaatta on olemassa ja jatkuva, niin funktion sanotaan olevan (n kertaa) jatkuvasti derivoituva. Mikäli funktion n. derivaattafunktio on olemassa ja jatkuva, sanotaan, että funktio on Cn-funktio. Jos funktio on äärettömän monta kertaa derivoituva ja sen jokainen derivaattafunktio on jatkuva, niin funktion sanotaan olevan
-funktio.
[muokkaa] Yleisiä derivointisääntöjä
| Säännön nimi | Derivointisääntö |
|---|---|
| Vakion derivaatta | , kun c on vakio. |
| Vakion siirto | ![]() |
| Summan derivaatta | ![]() |
| Tulon derivaatta | ![]() |
| Osamäärän derivaatta | , |
| Yhdistetyn funktion derivaatta | ![]() |
| Käänteisfunktion derivaatta | , jossa on :n käänteisfunktio |
[muokkaa] Tavallisten funktioiden derivaattoja
- Potenssin] derivaatta
, missä
ja 
- Trigonometristen funktioiden ja niiden käänteisfunktioiden (arkusfunktioiden) derivaattoja
- Eksponenttifunktioiden ja logaritmifunktioiden derivaatat

, missä 

, missä
ja 
- Hyperbolisten funktioiden ja niiden käänteisfunktioiden derivaattoja
[muokkaa] Todistuksia
Todistetaan esimerkin vuoksi potenssin derivaatan kaava. Määritelmän mukaan
.
Potenssifunktiolle saadaan siten
.
Edelleen tiedetään, että (x + h)n on muotoa
,
missä ai vastaa kunkin termin binomikerrointa. Tiedetään myös, että ensimmäinen binomikerroin a0 = 1 ja toinen binomikerroin on a1 = n. Saadaan siis
Huomaa, että tämä todistus olettaa, että n on luonnollinen luku, koska esitettyyn polynomimuotoon päästään vain siinä tapauksessa. Kaava on kyllä voimassa myös, jos n on negatiivinen tai jos se ei ole kokonaisluku, mutta nämä tapaukset on todistettava erikseen.
Tämän todistuksen ja summaussäännön perusteella voidaan helposti todistaa polynomifunktion
derivaatta.
[muokkaa] Sovelluksia
Derivointi on hyödyllinen matemaattinen apuneuvo myös teknisissä tieteissä. Seuraavassa yksinkertainen esimerkki derivaatan käytöstä fysiikassa. Oletetaan, että halutaan selvittää vaikkapa putoamiskiihtyvyys g, kun mitataan putoavan pallon putoama matka s ajan t funktiona. Tiedetään, että matka voidaan ilmaista
ja nopeus v on matkan derivaatta ajan suhteen
mistä edelleen kiihtyvyys g on nopeuden derivaatta ajan suhteen. Toisin sanoen siis matkan toinen derivaatta:
Kun mitattu etäisyys derivoidaan ajan suhteen numeerisesti, saadaan kiihtyvyys. Ajan suhteen derivoitaessa saatetaan joskus myös käyttää derivaatan merkkinä pistettä derivoitavan suureen päällä
ja
.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Richard Courant & Fritz John: Introduction to Calculus and Analysis 1, s. 158. Springer, . ISBN 3-540-65058-X. (englanniksi)
[muokkaa] Katso myös

, kun 


,
, jossa
on
:n käänteisfunktio
















