Derivaatta

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Funktion kuvaaja (mustalla) ja erästä sen pistettä sivuava tangettisuora (punaisella). Tuon tangenttisuoran kulmakerroin on funktion derivaatta kyseisessä pisteessä.

Matematiikassa derivaatta kuvaa funktion paikallista tai hetkellistä muutosnopeutta. Geometrisesti derivaattaa voidaan havainnollistaa funktion kuvaajan tangentin (sivuajan) kulmakertoimena. Täsmällisesti derivaatta määritellään raja-arvon avulla. Derivaatan arvon määrittämistä tai funktion derivaattafunktion määrittämistä kutsutaan derivoinniksi.

Derivaatan käsitteen esittivät ensimmäisenä Isaac Newton ja Gottfried Leibniz 1600-luvulla. Sanan derivaatta (johdos) otti käyttöön Joseph-Louis Lagrange 1700-luvun lopulla.

Derivaatalla on monia hyödyllisiä sovelluksia fysiikassa ja insinööritieteissä.

Derivoinnin käänteisoperaatio on integrointi, jolla määritetään integraali.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Derivaatan täsmällinen määritelmä

Olkoon \scriptstyle f\, reaali- tai kompleksimuuttujan muuttujan reaali- tai kompleksiarvoinen funktio. Jos f on määritelty pisteen x0 ympäristössä (eli avoimessa joukossa, joka sisältää x0:n), niin sen derivaatta pisteessä x0 on funktion erotusosamäärän

{f(x_0+h)-f(x_0)\over h}

raja-arvo

f'(x_0):=\lim_{h\to 0}{f(x_0+h)-f(x_0)\over h}=\lim_{c\to x_0}{f(c)-f(x_0)\over c-x_0}.[1]

Derivaatta pisteessä x_0\, on luonnollisesti olemassa vain, mikäli kyseinen raja-arvo on olemassa eli

\forall {\epsilon>0} \, \exists {\delta>0} : |x-x_0|<\delta \Rightarrow \left|{f(x)-f(x_0)\over x-x_0}-f'(x_0)\right|<\epsilon.

Toisin sanoen kaikille \epsilon >0\, löytyy \delta >0\, siten, että erotusosamäärän arvot ovat alle \epsilon\,:in päässä toisistaan, kun muuttujan arvot ovat alle \delta\,:n päässä tarkasteltavasta pisteestä.

Mikäli funktiolla f on derivaatta, eli erotusosamäärän raja-arvo pisteessä x0, sanotaan että f on derivoituva pisteessä x0. Jos derivaatta on olemassa kaikissa f:n määrittelyjoukon pisteissä, niin sanotaan, että f on derivoituva määrittelyjoukossaan. Tällöin funktiota

x \mapsto \lim_{h\to 0}{f(x+h)-f(x)\over h}

kutsutaan f:n derivaataksi.

[muokkaa] Merkintätapoja

Derivaattafunktiolle on käytössä useita eri merkintöjä, esimerkiksi \scriptstyle f'\,, \scriptstyle Df\,, \scriptstyle \frac{df}{dx} ja \scriptstyle \dot f\,.

Funktion derivaattaa pisteessä \scriptstyle a\, merkitään vastaavasti \scriptstyle f'(a)\,, \scriptstyle (Df(a))\,, \scriptstyle \left(\frac{df}{dx}\right)_{x=a} tai \scriptstyle \dot f(a)\,.

Jos myös derivaattafunktio on derivoituva, niin funktiota kutsutaan kahdesti derivoituvaksi, ja vastaavasti toiselle derivaatalle käytetään merkintöjä f'', D2f(x) ja \scriptstyle \frac{d^2 f}{dx^2}. Yleisemmin, jos (n-1):s derivaattafunktio on derivoituva, niin funktio on n kertaa derivoituva, ja sen n:ttä derivaattaa merkitään f(n), Dnf(x) ja \scriptstyle \frac{d^n f}{dx^n}.

Jos funktion (n.) derivaatta on olemassa ja jatkuva, niin funktion sanotaan olevan (n kertaa) jatkuvasti derivoituva. Mikäli funktion n. derivaattafunktio on olemassa ja jatkuva, sanotaan, että funktio on Cn-funktio. Jos funktio on äärettömän monta kertaa derivoituva ja sen jokainen derivaattafunktio on jatkuva, niin funktion sanotaan olevan \scriptstyle C^{\infty}-funktio.

[muokkaa] Yleisiä derivointisääntöjä

Säännön nimi Derivointisääntö
Vakion derivaatta D c = 0\,, kun c on vakio.
Vakion siirto  D c f(x) = c D f(x)\,
Summan derivaatta D (f(x) + g(x)) = D f(x) + D g(x)\,
Tulon derivaatta D (f(x) g(x)) = g(x)D f(x) + f(x)D g(x)\,
Osamäärän derivaatta D \frac{f(x)}{g(x)} = \frac{g(x)D f(x) - f(x)D g(x)}{g(x)^2},
Yhdistetyn funktion derivaatta D g(f(x)) = g'(f(x)) f'(x)\,
Käänteisfunktion derivaatta (f^{-1})'(f(x))= {1 \over f'(x)}\,, jossa f^{-1}\, on f\,:n käänteisfunktio


[muokkaa] Tavallisten funktioiden derivaattoja

D x^n = n x^{n-1}\,, missä n \in \mathbb{Z} ja  n \ne 0
D \sin x = \cos x\,
D \cos x = -\sin x\,
D \tan x = {1 \over \cos^2 x} = 1 + \tan^2 x
D \cot x = -{1 \over \sin^2 x} = -1 - \cot^2 x
D \arcsin x = {1 \over \sqrt{1-x^2}}
D \arccos x = -{1 \over \sqrt{1-x^2}}
D \arctan x = {1 \over 1+x^2}
D \arccot x = -{1 \over 1+x^2}
D e^x = e^x\,
D a^x = a^x \ln a\,, missä a > 0\,
D \ln |x| = {1 \over x}
D \log_{a} |x| = {1 \over x \ln a}, missä a > 0\, ja a \ne 1
D \sinh x = \cosh x\,
D \cosh x = \sinh x\,
D \tanh x = \frac{1}{\cosh^2 x}\,
D\ \operatorname{arsinh}\,x = { 1 \over \sqrt{x^2 + 1}}
D\ \operatorname{arcosh}\,x = { 1 \over \sqrt{x^2 - 1}}
D\ \operatorname{artanh}\,x = { 1 \over 1 - x^2}

[muokkaa] Todistuksia

Todistetaan esimerkin vuoksi potenssin derivaatan kaava. Määritelmän mukaan

D f(x) = \lim_{h \to 0} \frac{f(x+h) - f(x)}{h}.

Potenssifunktiolle saadaan siten

D x^n = \lim_{h \to 0} \frac{(x+h)^n - x^n}{h}.

Edelleen tiedetään, että (x + h)n on muotoa

a_0x^n + a_1 hx^{n-1} + a_2 h^2x^{n-2} + a_3 h^3x^{n-3} + ... + a_{n-1}h^{n-1}x + h^n\,,

missä ai vastaa kunkin termin binomikerrointa. Tiedetään myös, että ensimmäinen binomikerroin a0 = 1 ja toinen binomikerroin on a1 = n. Saadaan siis


\begin{matrix}
\lim_{h \to 0} \frac{(x+h)^n - x^n}{h} & = & \lim_{h \to 0} \frac{a_0x^n + a_1 hx^{n-1} + a_2 h^2x^{n-2} + a_3 h^3x^{n-3} + ... + a_{n-1}h^{n-1}x + h^n - x^n}{h} \\ \\
& \ = & \lim_{h \to 0} \frac{x^n + n hx^{n-1} + a_2 h^2x^{n-2} + a_3 h^3x^{n-3} + ... + a_{n-1}h^{n-1}x + h^n - x^n}{h} \\  \\ 
& \ = & nx^{n-1}. \\ \\
\end{matrix}

Huomaa, että tämä todistus olettaa, että n on luonnollinen luku, koska esitettyyn polynomimuotoon päästään vain siinä tapauksessa. Kaava on kyllä voimassa myös, jos n on negatiivinen tai jos se ei ole kokonaisluku, mutta nämä tapaukset on todistettava erikseen.
Tämän todistuksen ja summaussäännön perusteella voidaan helposti todistaa polynomifunktion \sum_{k=0}^n a_kx^k derivaatta.

Esimerkki derivoidusta paraabelista.

[muokkaa] Sovelluksia

Derivointi on hyödyllinen matemaattinen apuneuvo myös teknisissä tieteissä. Seuraavassa yksinkertainen esimerkki derivaatan käytöstä fysiikassa. Oletetaan, että halutaan selvittää vaikkapa putoamiskiihtyvyys g, kun mitataan putoavan pallon putoama matka s ajan t funktiona. Tiedetään, että matka voidaan ilmaista

s = s_{0} + \frac{1}{2}g t^{2}, \,

ja nopeus v on matkan derivaatta ajan suhteen

v = \frac{ds}{dt} = \frac{d}{dt}\left(s_{0} + \frac{1}{2}g t^{2}\right) = \frac{1}{2}g\ 2 t = gt,

mistä edelleen kiihtyvyys g on nopeuden derivaatta ajan suhteen. Toisin sanoen siis matkan toinen derivaatta:

\frac{d^{2}s}{d t} = \frac{d v}{d t} = \frac{d}{dt}\left(gt\right) =  g.\

Kun mitattu etäisyys derivoidaan ajan suhteen numeerisesti, saadaan kiihtyvyys. Ajan suhteen derivoitaessa saatetaan joskus myös käyttää derivaatan merkkinä pistettä derivoitavan suureen päällä \frac{dx}{dt} = \dot x ja \frac{d^{2}x}{dt} = \ddot x.

[muokkaa] Viitteet

  1. Richard Courant & Fritz John: Introduction to Calculus and Analysis 1, s. 158. Springer, . ISBN 3-540-65058-X. (englanniksi)

[muokkaa] Katso myös

Henkilökohtaiset työkalut