Derivaatta
Matematiikassa derivaatta kuvaa funktion paikallista muutosnopeutta. Geometrisesti derivaattaa voidaan havainnollistaa funktion kuvaajan tangentin (sivuajan) kulmakertoimena. Täsmällisesti derivaatta määritellään raja-arvon avulla. Käsitteellä funktion derivaatta voidaan tarkoittaa joko yhtä lukuarvoa, funktion muutosnopeutta tietyssä pisteessä, tai vaihtoehtoisesti toista funktiota, jonka arvo jokaisessa pisteessä on alkuperäisen funktion derivaatta. Jälkimmäisessä tapauksessa voidaan puhua myös derivaattafunktiosta. Derivaatan arvon määrittämistä tai funktion derivaattafunktion määrittämistä kutsutaan derivoinniksi.
Derivaatan käsitteen esittivät ensimmäisenä Isaac Newton ja Gottfried Leibniz 1600-luvulla. Sanan derivaatta (johdos) otti käyttöön Joseph-Louis Lagrange 1700-luvun lopulla.
Derivaatalla on monia hyödyllisiä sovelluksia fysiikassa, insinööritieteissä, taloustieteissä ja kaikkialla, missä joudutaan tarkastelemaan toisista suureista riippuvien suureiden muuttumisominaisuuksia.
Derivoinnin (jolla nyt tarkoitetaan jonkin funktion derivaattafunktion määrittämistä) käänteisoperaatio on integrointi, silloin kun integroinnilla tarkotetaan funktion integraalifunktion määrittämistä.
Sisällysluettelo |
Derivaatan täsmällinen määritelmä [muokkaa]
Olkoon
reaali- tai kompleksimuuttujan reaali- tai kompleksiarvoinen funktio. Jos
on määritelty pisteen
ympäristössä (eli avoimessa joukossa, joka sisältää
:n), niin sen derivaatta pisteessä
on funktion erotusosamäärän

[1]Derivaatta pisteessä
on luonnollisesti olemassa vain, mikäli kyseinen raja-arvo on olemassa eli
.
Toisin sanoen kaikille
löytyy
siten, että erotusosamäärän arvot ovat alle
:in päässä raja-arvosta eli derivaatan arvosta, kun muuttujan arvot ovat alle
:n päässä tarkasteltavasta pisteestä.
Mikäli funktiolla
on derivaatta, eli erotusosamäärän raja-arvo pisteessä
, sanotaan että
on derivoituva pisteessä
. Jos derivaatta on olemassa kaikissa
:n määrittelyjoukon pisteissä, niin sanotaan, että
on derivoituva määrittelyjoukossaan. Tällöin myös funktiota
kutsutaan
:n derivaattafunktioksi.
Merkintätapoja [muokkaa]
Derivaattafunktiolle on käytössä useita eri merkintöjä, esimerkiksi
,
,
ja
. Viimeistä käytetään erityisesti silloin, kun
on aikamuuttujasta riippuva funktio.
Funktion derivaattaa pisteessä
merkitään vastaavasti
,
,
tai
.
Jos myös
:n derivaattafunktio on derivoituva, niin funktiota
kutsutaan kahdesti derivoituvaksi, ja vastaavasti toiselle derivaatalle käytetään merkintöjä
,
ja
. Yleisemmin, jos
:n
:s derivaattafunktio on derivoituva, niin funktio on
kertaa derivoituva, ja sen
:ttä derivaattaa merkitään
,
ja
.
Jos funktion (
:s) derivaatta on olemassa ja jatkuva, niin funktion sanotaan olevan (
kertaa) jatkuvasti derivoituva. Mikäli funktion
:s derivaattafunktio on olemassa ja jatkuva, sanotaan, että funktio on
-funktio. Jos funktio on äärettömän monta kertaa derivoituva ja sen jokainen derivaattafunktio on jatkuva, niin funktion sanotaan olevan
-funktio.
Yleisiä derivointisääntöjä [muokkaa]
| Säännön nimi | Derivointisääntö |
|---|---|
| Vakion derivaatta | , kun on vakio. |
| Vakion siirto | ![]() |
| Summan derivaatta | ![]() |
| Tulon derivaatta | ![]() |
| Osamäärän derivaatta | , |
| Yhdistetyn funktion derivaatta | ![]() |
| Käänteisfunktion derivaatta | , jossa on :n käänteisfunktio |
Tavallisten funktioiden derivaattoja [muokkaa]
- Potenssin derivaatta
, missä
.
- Trigonometristen funktioiden ja niiden käänteisfunktioiden (arkusfunktioiden) derivaattoja
- Eksponenttifunktioiden ja logaritmifunktioiden derivaatat

, missä 

, missä
ja 
- Hyperbolisten funktioiden ja niiden käänteisfunktioiden derivaattoja
Todistuksia [muokkaa]
Vakiofunktio [muokkaa]
Olkoon
, missä
on vakio. Tämän derivaatta on määritelmän mukaan 
Jolloin vakion derivoimissääntö on todistettu.
Potenssifunktio [muokkaa]
Määritelmän mukaan
.
Potenssifunktiolle saadaan siten
.
Edelleen tiedetään, että
on muotoa
,
missä
vastaa kunkin termin binomikerrointa. Tiedetään myös, että ensimmäinen binomikerroin
ja toinen binomikerroin on
. Saadaan siis
Tämän todistuksen ja summaussäännön perusteella voidaan helposti todistaa polynomifunktion
derivaatta.
Sovelluksia [muokkaa]
Derivointi on hyödyllinen matemaattinen apuneuvo myös teknisissä tieteissä. Seuraavassa yksinkertainen esimerkki derivaatan käytöstä fysiikassa. Oletetaan, että halutaan selvittää vaikkapa putoamiskiihtyvyys
, kun mitataan putoavan pallon putoama matka
ajan
funktiona. Tiedetään, että matka voidaan ilmaista
ja nopeus
on matkan derivaatta ajan suhteen
mistä edelleen kiihtyvyys
on nopeuden derivaatta ajan suhteen. Toisin sanoen siis matkan toinen derivaatta:
Kun mitattu etäisyys derivoidaan ajan suhteen numeerisesti, saadaan kiihtyvyys. Ajan suhteen derivoitaessa saatetaan joskus myös käyttää derivaatan merkkinä pistettä derivoitavan suureen päällä
ja
.
Katso myös [muokkaa]
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Richard Courant & Fritz John: Introduction to Calculus and Analysis 1, s. 158. Springer. ISBN 3-540-65058-X. (englanniksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
.
, kun
on vakio.


,
, jossa
on
, missä
.








, missä 

, missä 






.
.
,


