Reaaliluku
Wikipedia
Reaaliluvut voidaan kuvailla havainnollisesti eri tavoin: yksi tapa on sanoa, että niihin luetaan sekä rationaaliluvut (kuten 2 tai 2/3) että irrationaaliluvut (kuten π tai neliöjuuri 2) toinen tapa taas havainnollistaa reaalilukuja lukusuoran pisteinä. Matematiikassa tarvitaan kuitenkin täsmällistä määritelmää.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Reaalilukujen havainnollinen määritelmä
Reaalilukujen joukko
koostuu rationaaliluvuista ja irrationaaliluvuista. Rationaaliluvuksi kutsutaan lukua, jonka desimaalikehitelmä on päättyvä tai päättymätön jaksollinen, ja irrationaaliluvuksi lukua, jonka desimaalikehitelmä on päättymätön ja jaksoton. Esimerkiksi
ja
ovat rationaalilukuja, ja 0,1010010001... ja
ja
ovat irrationaalilukuja. Reaaliluvut ja suoran pisteet vastaavat täysin toisiaan.
Vaikka tämä määritelmä kelpaa koulumatematiikkaan, se ei ole täsmällinen, koska nyt herää kysymys, mitä luku ja desimaalikehitelmä tarkoittavat. Siksi reaaliluvut määritellään nykymatematiikassa aivan toisesta lähtökohdasta.
[muokkaa] Reaalilukujen aksiomaattinen määritelmä
Tarkastellaan abstraktia joukkoa
, jossa on määritelty abstrakti yhteenlasku + , abstrakti kertolasku
(missä piste jätetään usein kirjoittamatta) ja abstrakti järjestysrelaatio
. Algebrallinen struktuuri
on täydellinen järjestetty kunta eli reaalilukujen kunta, jos sillä on seuraavassa mainitut algebralliset ominaisuudet, järjestysominaisuudet ja täydellisyysominaisuus.
[muokkaa] Reaalilukujen algebralliset ominaisuudet
- (A1) Yhteenlaskun vaihdantalaki: Kaikilla
on
.
- (A2) Yhteenlaskun liitäntälaki: Kaikilla
on
.
- (A3) Nollan olemassaolo: On olemassa sellainen reaaliluku
, että kaikilla
on
.
- (A4) Vastaluvun olemassaolo: Jokaista reaalilukua
kohti on olemassa sellainen reaaliluku
, että
. Merkitään
.
- (A5) Kertolaskun vaihdantalaki: Kaikilla
on
.
- (A6) Kertolaskun liitäntälaki: Kaikilla
on
.
- (A7) Ykkösen olemassaolo: On olemassa sellainen reaaliluku
, että kaikilla
on
.
- (A8) Käänteisluvun olemassaolo: Jos
ja
, niin on olemassa sellainen
, että
. Merkitään
.
- (A9) Osittelulaki: Kaikilla
on
.
[muokkaa] Reaalilukujen järjestysominaisuudet
- (J1) Refleksiivisyys: Kaikilla
on
.
- (J2) Antisymmetrisyys: Olkoon
. Jos
ja
, niin
.
- (J3) Transitiivisuus: Olkoon
. Jos
ja
, niin
.
- (J4) Vertailullisuus: Kaikilla
on
tai
.
- (J5) Järjestyksen säilyminen yhteenlaskussa: Olkoon
. Jos
, niin
.
- (J6) Ei-negatiivisuuden säilyminen kertolaskussa: Olkoon
. Jos
ja
, niin
.
[muokkaa] Reaalilukujen täydellisyysominaisuus
Jos algebrallisella struktuurilla on ominaisuudet (A1)–(A9), niin kyseessä on kunta. Jos sillä on lisäksi ominaisuudet (J1)–(J6), niin se on järjestetty kunta. Paitsi reaaliluvut myös rationaaliluvut muodostavat järjestetyn kunnan. Tarvitaan siis vielä sellainen ominaisuus, joka on reaalilukujen joukolla
mutta ei ole rationaalilukujen joukolla
.
Joukon
epätyhjä osajoukko
on ylhäältä rajoitettu, jos on olemassa sellainen reaaliluku
, että kaikilla
on
. Tällöin
on joukon
yläraja.
- (T) Täydellisyys: Joukon
jokaisella epätyhjällä ylhäältä rajoitetulla osajoukolla on pienin yläraja. (Toisin sanoen, jokaisen tällaisen osajoukon ylärajojen joukossa on pienin luku.)
Joukolla
ei ole täydellisyysominaisuutta. Esimerkiksi niiden rationaalilukujen joukko, joiden neliö on lukua 2 pienempi, on epätyhjä ja ylhäältä rajoitettu, mutta sillä ei ole (rationaalista) pienintä ylärajaa.
[muokkaa] Reaalilukujen konstruointi rationaaliluvuista
Kun rationaalilukujen joukko
oletetaan tunnetuksi, reaalilukujen joukko
voidaan konstruoida käyttämällä Dedekindin leikkauksia tai Cauchyn jonoja. Edellinen tapa tarkoittaa havainnollisesti, että reaaliluku määritellään sen kaikkien rationaalisten alalikiarvojen joukkona. Jälkimmäinen tarkoittaa havainnollisesti, että reaaliluku määritellään kaikkina mahdollisina sitä kohti suppenevina rationaalilukujonoina.
Siis, kun
oletetaan tunnetuksi, reaalilukujen aksioomajärjestelmälle (A1)–(A9), (J1)–(J6), (T) voidaan muodostaa malli, joten reaaliluvut "ovat olemassa". Voidaan todistaa, että kaikki tämän aksioomajärjestelmän mallit ovat keskenään isomorfisia, mikä havainnollisesti tarkoittaa, että niiden matemaattinen rakenne on täysin sama ja ne eroavat toisistaan vain merkintöjen osalta.
[muokkaa] Reaalilukujen joukon ylinumeroituvuus
Cantorin diagonaalimenetelmällä voidaan osoittaa, että reaalilukujen joukko on ylinumeroituva.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- A. Browder, Mathematical Analysis: An Introduction. Springer, 1996.
- H-D. Ebbinghaus, H. Hermes, F. Hirzebruch, M. Koecher, K. Mainzer, J. Neukirch, A. Prestel, R. Remmert, Numbers. Corrected 3rd printing. Springer, 1995.
- E. Lindelöf, Johdatus korkeampaan analyysiin. 4. p. WSOY, 1956.
- Merikoski, Jorma & Halmetoja, Markku & Tossavainen, Timo: Johdatus matemaattisen analyysin teoriaan. Porvoo Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29570-1.
- L. Myrberg, Differentiaali- ja integraalilaskenta korkeakouluja varten. Osa I. 7. p. Kirjayhtymä, 1999.
- L. Myrberg, Differentiaali- ja integraalilaskenta korkeakouluja varten. Osa II. 4. p. Kirjayhtymä, 1995.
- W. Rudin, Principles of Mathematical Analysis. 3rd ed. McGraw-Hill, 1976.

