Slipknot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Slipknot.png
Slipknot esiintymässä Download-festivaaleilla 2009.
Slipknot esiintymässä Download-festivaaleilla 2009.
Tiedot
Toiminnassa: 1995-–
Tyylilaji: nu metal[1][2][3][4]
alternative metal[1], heavy metal
Kotipaikka: Yhdysvaltain lippu Des Moines, Iowa, Yhdysvallat
Laulukieli: englanti
Sivusto: slipknot1.com
Jäsenet
Sid Wilson DJ
Chris Fehn lyömäsoittimet, taustalaulu
James Root kitara
Craig "133" Jones samplet
Shawn "Clown" Crahan lyömäsoittimet, taustalaulu
Mick Thomson kitara
Corey Taylor laulu
Donnie Steele basso
Entiset jäsenet
Joey Jordison rummut (1995-2013)
Donnie Steele kitara (1995-1996)
Anders Colsefni laulu, lyömäsoittimet (1995-1997)
Greg Welts lyömäsoittimet (1997-1998)
Josh Brainard taustalaulu ja kitara (1995-1999)
Paul Gray basso (1995-2010)
Levy-yhtiöt
Roadrunner Records  

Slipknot (tyyliteltynä SlipKnoT) on yhdysvaltalainen, toistaiseksi kahdeksanjäseninen (ennen yhdeksänjäseninen), Grammy-palkittu alternative metal/nu metal -orkesteri.

Yhtye on kotoisin Des Moinesin kaupungista Iowasta ja se on perustettu vuonna 1995. Slipknot on tunnettu siitä, että sen jäsenet esiintyvät haalareissa ja käyttävät naamareita.[1] Lisäksi jokaisella jäsenellä on oma numeronsa.

Slipknot nousi julkisuuteen hitin Wait and Bleed siivittämänä ja lisäsi suosiotaan albumeilla Iowa ja Vol. 3 (The Subliminal Verses). Yhtyeen kappale "Before I Forget" on saanut Grammy-palkinnon.

Slipknot on saanut vaikutteita myös monista muista tyylilajeista, esimerkiksi heavy metalista, thrash metalista ja industrialista[1], jotka kuuluvat erityisesti rumpali Joey Jordisonin blast beateista ja kappalerakenteista. Corey Taylorin laulussa sekoittuvat huuto, murina ja tavanomaiset laulumelodiat.

Slipknot itse on ilmoittanut vaikuttajikseen muun muassa Black Sabbathin, Slayerin, Judas Priestin, Kornin, AC/DC:n, KISSin, Beastie Boysin ja Jimi Hendrixin.[5]

Slipknot on ilmoittanut jatkavansa yhtyeenä, vaikka basisti Paul Gray menehtyi keväällä 2010 tahattomaan huumeiden yliannostukseen (morfiini ja fentanyyli).

Corey Taylorin ja James Rootin toinen yhtye Stone Sour julkaisee uuden albumin, joka pitää heidät kiertueella loppuvuodesta 2010 vuoden 2011 kesään asti, minkä jälkeen Slipknotin uuden materiaalin nauhoitukset ovat määrä alkaa.lähde?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuajat ennen esikoisalbumia (1996-1999)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slipknot perustettiin syyskuussa vuonna 1995 Anders Colsefnin, Shawn Crahanin ja Paul Grayn työn tuloksena. Kolmikko oli tosin säveltänyt ensimmäisiä kappaleitaan jo vuonna 1993, mutta Crahanin työkiireiden vuoksi hanke kaatui[6]. Ennen kuin yhtye valitsi nimekseen Slipknot, se oli käyttänyt nimiä The Pale Ones, Pyg System ja Meld. Monet Mate. Feed. Kill. Repeat. -albumin lauluista ja osa myöhemmille albumeille lisätyistä kappaleista oli tehty jo näinä aikoina. Kyseisiä kappaleita olivat muun muassa "Slipknot", "Gently" ja "Fur". Kappaleet ovat myöhemmin tunnettu The Basement -sessioina.

Miehistönmuutoksia tuli jatkuvasti ennen yhtyeen ensimmäisen varsinaisen studioalbumin Mate. Feed. Kill. Repeat.:n julkaisua lokakuussa 1996. Kokoonpano albumilla oli:

  • Brandon Darner: lyömäsoittimet (esiintyi vain Mate. Feed. Kill. Repeat.:n jälkeisissä konserteissa.)
  • Anders Colsefni: laulu, lyömäsoittimet
  • Donnie Steele: kitarat (lähti Slipknotista tultuaan levytysstudiossa uskoon. Mate. Feed. Kill. Repeat.:n promokuvat julkaistiin yhtyeen päästyä konsertoimaan, joten promokuvissa nähtiin yhtyeen uusi kitaristi Mick Thomson, mutta Donniesta julkaistiin kuitenkin myöhemmin promokuva, jossa Donnie oli Grouch-Troll -naamarissaan. Yhtyeen lyömäsoittaja Brandon Darner käytti myöhemmin samaa Grouch-Troll -naamaria.)
  • Shawn Crahan: lyömäsoittimet (taustarummut)
  • Joey Jordison: rummut
  • Josh Brainard: kitarat (jätti Slipknotin perheen takia)
  • Paul Gray: basso (Löytyi vuonna 2010 hotellihuoneestaan kuolleena tahattomaan lääkkeiden yliannostukseen.)

Esikoisalbumin ilmestyttyä Slipknot lähti kiertueelle. Joey Jordison oli kuitenkin sitä mieltä, että yhtye tarvitsi soittajia. Donnie tuli uskoon pian tämän jälkeen ja pyysi tilalleen Mick Thomsonin entisestä yhtyeestään Body Pitistä. Jordisonin mielestä Slipknotin musiikki tarvitsi sampleja, ja hän kutsui kosketinsoittaja Craig Jonesin samplaajaksi (aluksi Jones oli kitaristi) sekä kitaraa ja kosketinsoittimia soittavan Josh Brainardin esiintymisiin. Parin konsertin jälkeen Jordisonin mielestä Slipknot tarvitsi laulajan, ja yhtye kutsui Stone Sour -yhtyeestä tutun Corey Taylorin laulaja Andersin Colsefnin sijaiseksi. Nyt Slipknotin kokoonpano oli vakiintunut: Josh Brainard soitti vain kitaraa ja Anders Colsefni vain lyömäsoittimia.

Varsin pian Colsefni huudahti eräässä konsertissa vihaisesti: "Tämä on viimeinen keikkani Slipknotin riveissä!". Anders lähti, mutta jatkoi musiikin tekemistä On a Pale Horse -nimisessä yhtyeessä, jossa soittivat Slipknotista tutut Paul Gray ja Shawn Crahan. Colsefnin tilalle otettiin Greg Welts.

Slipknot ja Iowa ja ensiaskeleet kohti suurmenestystä (1999-2003)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhemmin vuonna 1999 julkaistiin Slipknotin virallinen studiodebyytti, joka nimettiin yhtyeen mukaan Slipknotiksi. Tätä julkaisua ennen kokoonpanosta kuitenkin lähti lyömäsoittaja Greg Welts, joka korvattiin Chris Fehnillä. Albumia ennen kokoonpanoon liittyi myös DJ Sid Wilson. Tyyli oli tuolloin muuttunut jazzin, thrash metalin ja death metallin yhdistelmästä alternative metaliin, jossa thrash metaliin sekoitettiin kokeilevia ja melodisia sample- ja kosketinsoitinkulkuja, industrial-musiikkia ja rap-vaikutteita.

Slipknot-albumin digipackilla on myös kaksi kappaletta "Eeyore" ja "Get This", jotka edustavat tyyliltään enemmän grindcorea ja crust punkkia kuin Slipknotille muuten tyypillistä musiikkia.

Slipknot-albumin julkaisun jälkeen yhtye lähti kiertueille, joilla nähtiin yhtyeen uusi kitaristi James Root, joka oli aiemmin tunnettu myös Corey Taylorin toisesta yhtyeestä Stone Sour. Seuraavalla albumilla Craig Jones soitti myös koskettimet ja James Root kitaraa. Ensimmäiseltä albumilta hitiksi nousi kevyempää linjaa edustava "Wait and Bleed". Slipknot-albumia on myyty Yhdysvalloissa tuplaplatinaan oikeuttaneet kaksi miljoonaa kappaletta.

Seuraava julkaisu sai nimensä yhtyeen oman kotiosavaltio Iowan mukaan. Pian raskassoundisen Iowa-albumin ilmestymisestä yhtyettä alettiin syyttää saatananpalvonnasta. Saatananpalvontaväitteitä aiheuttivat muun muassa nämä asiat:

  • Pirun Vuohi kannessa ja Left Behindin videossa
  • Pentagrammi Shawn Crahanin maskissa
  • People = Shit kappaleessa sanoitukset: "I'm sitting at the side of Satan"
  • Myös The Heretic Anthem kappaleessa sanoitukset: "If you're 555 then I'm 666."
  • Levy kestää 66 minuuttia ja kuusi sekuntia

Näistä syytteistä huolimatta yhtye itse kuitenkin kiistää saatananpalvonnan. Iowa teki yhtyeen tunnetuksi. Tunnetuimmiksi kappaleiksi muodostuivat "Left Behind", Resident Evil -elokuvastakin tuttu "My Plague" sekä myös "The Heretic Anthem" ja "People = Shit", jotka ovat nykyisinkin olennainen osa yhtyeen kappalelistaa konserteissa.

Slipknot julkaisi marraskuussa vuonna 2002 DvD:n Disasterpieces. Noin vuotta myöhemmin julkaistiin vielä toinen dvd Welcome To Our Neighborhood, joka oli uudelleenjulkaisu saman materiaalin VHS-versiosta.

Uusi tyyli (2004-2007)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2004 julkaistulla kolmannella levyllä Vol. 3: (The Subliminal Verses) yhtye oli ottanut musiikkiinsa uudenlaisen linjan. Musiikki oli kyllä yhä progressiivista, ja sen alta paljastui jopa entistä aggressiivisempia rumpu- ja kitarakomppeja, mutta kokonaisuudessaan albumin tyyli ei enää ollut yhtä aggressiivista. Kappale "Before I Forget" voitti jopa Grammy-palkinnon. Myös muun muassa singlenäkin julkaistu "Duality" sai paljon huomiota osakseen kuten myös "The Nameless", "Pulse of the Maggots", "The Blister Exists", "Vermilion" ja viimeiseksi mainitun akustinen versio "Vermilion Pt. 2".

Jouluksi 2005 julkaistiin konserttialbumi 9.0: Live, jolla oli materiaalia Slipknotin yli 200 esiintymistä sisältäneeltä kiertueelta.

Lisäksi vuoden 2006 lopussa julkaistiin uusi Inside The Nine -dvd, joka sisältää muun muassa puolitoistatuntisen elokuvan yhtyeen kiertueesta. DVD:llä on myös henkilökohtaiset haastattelut jokaisesta yhtyeen jäsenestä ilman maskia.

All Hope Is Gone (2008)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2008 elokuussa ilmestyi neljäs studioalbumi All Hope Is Gone. Tyylilajeiltaan albumi on laajempi kuin edelliset, jotkin kappaleet ovat raskaita ja aggressiivisia, kun taas joissakin kappaleissa on täysin puhtaita lauluosuuksia. Albumilla on esimerkiksi akustinen balladi "Snuff", joka on ennemminkin Corey Taylorin ja James Rootin toisen yhtyeen Stone Sourin tyylille ominainen kappale. All Hope Is Gone sai hyviä arvosteluja eri tiedotusvälineissä ympäri maailmaa ja sen mainetta kasvatti varsinkin single Psychosocial, josta tehtiin myös musiikkivideo. Viimeisimmän musiikkivideon yhtye on tehnyt kappaleesta "Snuff". All Hope is Gone -albumin myötä Slipknot lähti myös Euroopan kiertueelle Machine Headin ja Children of Bodomin kanssa ja kesällä 2008 Slipknot kiersi Yhdysvaltoja Disturbedin kanssa.

Vuonna 2009 Slipknot voitti Suomen Emma-gaalassa Vuoden ulkomaisen artistin palkinnon yleisöäänestyksessä.

Haastattelussa ennen yhtyeen debyyttiä Sonispheressä Alankomaissa, Chris Fehn ilmoitti, että uutta materiaalia All Hope Is Gone-levyn jatkoksi tulee todennäköisesti vuonna 2010.

Slipknotin basisti Paul Gray löydettiin kuolleena hotellihuoneestaan 24. toukokuuta 2010. Kesäkuun 21. päivä ruumiinavauksen tulokset selvisivät ja viranomaiset vahvistivat kuolinsyyksi lääkkeiden yliannostuksen. Ruumiinavaus paljasti Grayn kärsineen myös vakavasta sydänsairaudesta. Slipknotin basso-osuudet soittaa tällä hetkellä keikoilla yhtyeen entinen kitaristi Donnie Steele. Stone Sourin basisti Shawn Economaki (Slipknotin entinen manageri) on Grayn muistoksi laittanut numeron 2 bassoonsa. (Sic)nesses-dvd julkaistiin 28. syyskuuta 2010 Paul Grayn muistoksi.

Yhtye aggressiivisena esiintyjänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shawn Crahan ja Sid Wilson esiintyvät Mayhem-festivaaleilla.

Slipknot tunnetaan myös live-esiintymisistään, jotka olivat etenkin yhtyeen alkutaipaleella harvinaisen aggressiivisia. Muun muassa yhtyeen DJ Sid Wilson on ennen sytyttänyt itsensä tuleen lavalla. Wilson mursi myös molemmat kantapäänsä All Hope Is Gone -kiertueen avauskonsertissa hypätessään rumpujalustalta alas. Lyömäsoittaja Shawn Crahanilla on todettu lieviä mielenterveysongelmia ja hän on käyttäytynyt joskus hyvin väkivaltaisesti yhtyeen konserteissa.

Yhtyeen jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maskit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

133:n "naulamaski".
  • Joey Jordison - Kabuki-naamio monilla eri maalauksilla. All Hope Is Gone levyn myötä maski uudistui "orjantappurakruunulla".
  • Sid Wilson - Aluksi käytti monia eri kaasunaamareita. IOWA levylle käyttöön tuli valkoinen ja musta pääkallonaamari. Vol. 3 levyn aikaan Sid käytti kahta eri realistista pääkallonaamaria. AHIG levylle maskiksi tuli "robottimainen" naamari.
  • Paul Gray - Possunaamari, myöhemmin musta naamari jossa suun edessä "Hannibal" tyylinen metalliristikko.
  • Chris Fehn - Pitkänenäinen "pinokkio"-naamari vetoketjusuulla.
  • James Root - Monia eri versioita "jokerinaamarista", ennen pitkäleukainen maski osittain myös kovaa nahkaa.
  • Craig "133" Jones - Aluksi valkoinen "avaryyskypärä" jossa tarroja. Myöhemmin lisäsi kypärään ison hengityssuojaimen. Seuraavaksi kypärä sai mustan värin ja lisäksi vielä nauloja. Jatkossa naamarina on toiminut musta naamari jossa on nauloja ja vetoketjusuu.
  • Shawn "Clown" Crahan - Monia erilaisia klovninaamareita.
  • Mick Thomson - Ennen hopea "jääkiekkonaamari", joka sai myöhemmin keltavihreän värin. Sen jälkeen musta nahasta tehty naamari, joka maalattiin lopulta hopeaksi. Nykyään hopeanvärinen "punisher-rautanaamio".
  • Corey Taylor - Ensimmäiset naamarit rastoilla. Vol. 3 -levylle naamari uudistui täysin ja käyttöön tuli "tikattu" maski. All Hope Is Gone levyn myötä maski uudistui "ilmeettömäksi", jonka inspiraationa käytettiin Coreyn ensimmäistä maskia.
  • Greg "Cuddles" Welts - Keltahiuksinen vauva (tai lapsi) naamari.
  • Patrick M. Neuwirth - Grouch-Troll naamari (joka oli alunperin Donnie Steelen naamari)
  • Josh Brainard - Musta mestaajan huppu, jonka kaulaa lyhennetty, suuta leikattu isommaksi ja hupun päähän tehty reikä, josta saa hiukset ulos.
  • Anders Colsefni - Ei ollut naamiota, mutta kääri kasvojensa ympäri teippiä ja esiintyi usein ilman paitaa.
  • Donnie Steele - Grouch-Troll naamari (Donnien lähdettyä yhtyeestä, Patrick otti Donnien naamarin)

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DVD:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Videot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slipknot Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slipknot on konsertoinut Suomessa 8 kertaa.

Sivuprojektit ja yhteistyöt muiden artistien kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slipknotin jäsenillä on paljon sivuprojekteja.

Vierailuita:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Steve Huey: allmusic Slipknot Biography All Media Guide. Viitattu 26. helmikuuta 2007.
  2. Slipknot tyydytti Neurosiksen jättämän läheisyydenkaipuun. Turun Sanomat, 5.7 2009. Viitattu 27.7.2009.
  3. Slipknot. Additional Notes, Encyclopaedia Metallum. "Not to be confused with the popular mainstream nu-metal band Slipknot from Des Moines, Iowa." Viitattu 27.7.2009.
  4. Slipknot (Metal): Iowa : Music Reviews : Rolling Stone 2007. Viitattu 27.7.2009.
  5. AOL Music - Slipknot
  6. BlackGoat Viitattu 26. helmikuuta 2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]