Ääniala
Sivulta puuttuu Laulun tai soittimen ääniala (rekisteri) määräytyy sen mukaan, mitkä ovat korkein ja matalin nuotti, joihin ääni yltää. Lauluäänen yhteydessä rekisteri on tarkemmin äänialan osa, joka tuotetaan yhdellä laulutekniikalla.
[muokkaa] Äänialojen luokittelu klassisessa musiikissa
| Yleisimpiä laulun äänialoja pianon koskettimilla esitettynä |
Seuraavat (laulu)äänialaluokitukset (korkeimmasta matalimpaan) ovat vakiintuneet käyttöön klassisessa musiikissa.
- sopraano (240 - 1170 Hz)
- mezzosopraano (220 - 900 Hz)
- kontra-altto (130 - 700 Hz)
- altto (145 - 685 Hz)
- tenori (130 - 440 Hz)
- baritoni (110 - 350 Hz)
- basso (80 - 330 Hz)
Yleensä neljä ensimmäistä kuuluvat naisille, kolme viimeistä miehille. Miespulasta johtuen amatöörikuoroissa tenorina saattaa laulaa matalaäänisempi nainen. Toisaalta jotkut miehetkin yltävät kehittyneellä falsettitekniikalla korkeammille taajuuksille - tällöin heistä käytetään seuraavia nimityksiä:
Näiden yleisten luokkien lisäksi oopperan ja muun klassisen musiikin yhteydessä usein käytetään muitakin, vielä tarkempia termejä. Eri maissa on käytössä hieman toisistaan poikkeavia luokitteluja äänialoille ja -laaduille.
