Ääniala
Wikipedia
Laulun tai soittimen ääniala (rekisteri) määräytyy sen mukaan, mitkä ovat korkein ja matalin nuotti, joihin ääni yltää. Lauluäänen yhteydessä rekisteri on tarkemmin äänialan osa, joka tuotetaan yhdellä laulutekniikalla.
[muokkaa] Äänialojen luokittelu klassisessa musiikissa
| Yleisimpiä laulun äänialoja pianon koskettimilla esitettynä |
Seuraavat (laulu)äänialaluokitukset (korkeimmasta matalimpaan) ovat vakiintuneet käyttöön klassisessa musiikissa.
- sopraano (240 - 1170 Hz)
- mezzosopraano (220 - 900 Hz)
- kontra-altto (130 - 700 Hz)
- altto (145 - 685 Hz)
- tenori (130 - 440 Hz)
- baritoni (110 - 350 Hz)
- basso (80 - 330 Hz)
Yleensä neljä ensimmäistä kuuluvat naisille, kolme viimeistä miehille. Miespulasta johtuen amatöörikuoroissa tenorina saattaa laulaa matalaäänisempi nainen. Toisaalta jotkut miehetkin yltävät kehittyneellä falsettitekniikalla korkeammille taajuuksille - tällöin heistä käytetään seuraavia nimityksiä:
Näiden yleisten luokkien lisäksi oopperan ja muun klassisen musiikin yhteydessä usein käytetään muitakin, vielä tarkempia termejä. Eri maissa on käytössä hieman toisistaan poikkeavia luokitteluja äänialoille ja -laaduille.
