Scherzo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Scherzo (monikko scherzi, ital. vitsi) on nimitys, jolla kutsutaan laajan taidemusiikkiteoksen kuten sinfonian tai sonaatin osaa. Scherzo kehittyi menuetista ja korvasi pikkuhiljaa sen sinfonian (ja muiden teosmuotojen, kuten jousikvartettojen) kolmantena tai toisena osana. Scherzo on tavallisesti ABA-muotoinen, jossa B-osa trio, jonka jälkeen scherzo kerrataan. 1800-luvulta alkaen scherzoja sävellettiin myös itsenäisinä teoksina.

Joseph Haydnin jousikvartettojen menuetit, jotka on nimetty scherzoiksi (ital. vitsaillen), pilailevat hovitanssin kustannuksella rikkomalla tanssin rytmikuvioita yllättävillä tauoilla. Haydnin jälkeen muotoa käytti runsaasti muun muassa Ludwig van Beethoven ja Franz Schubert. Scherzo säilyi sinfonioiden standardiosana koko 1800-luvun ajan ja säveltäjät ryhtyivät myös säveltämään itsenäisiä scherzoja.

Frédéric Chopinin katalogiin kuuluu neljä scherzoksi nimettyä pianoteosta. Niistä kuitenkin vain viimeinen on scherzon nimen mukaisesti "vitsikäs", kun taas kolme ensimmäistä ovat perin synkkiä.