Anton Rubinstein

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ilja Repin: Anton Rubinstein, 1881. Tretjakovin galleria.

Anton Grigorjevitš Rubinstein (ven. Анто́н Григо́рьевич Рубинште́йн; 28. marraskuuta (J: 16. marraskuuta) 182920. marraskuuta (J: 8. marraskuuta) 1894) oli venäläinen säveltäjä, pianisti ja kapellimestari. Rubinštein sävelsi muun muassa 17 oopperaa, neljä oratoriota, viisi pianokonserttoa, kuusi sinfoniaa, yksinlauluja ja pianokappaleita[1]. Säveltäjänä Rubinstein edustaa Pjotr Tšaikovskin ohella venäläisen musiikin eurooppalaista suuntausta.[2] Antonin nuorempi veli, Nikolai, oli myös pianisti ja Moskovan konservatorion perustaja.

Rubinstein opetteli lapsena pianonsoittoa ja esiintyi ensimmäistä kertaa julkisesti 9-vuotiaana. Hän alkoi tehdä konserttikiertueita 1850-luvulla ja esiintyi muun muassa Ranskassa, Britanniassa, Saksassa, Itävallassa, Skandinavian maissa ja Yhdysvalloissa.[2] Vuonna 1862 hän perusti Pietarin konservatorion[3], jota hän johti vuoteen 1867 ja uudelleen vuosina 1887–1890. Lisäksi Rubinstein esiintyi musiikkikirjailijana; hänen julkaisujaan olivat mm. Die Musik und ihre Meister ja Erinnerungen aus 50 Jahren (molemmat vuodelta 1892).[2] Rubinstein kuoli sydänvikaan vuonna 1894. Suomalaisista pianisteista Rubinsteinin johdolla opiskeli Ina Forstén.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Classic Online Composerinfo
  2. a b c Toivo Haapanen ym. (toim.): Musiikin tietokirja, s. 415. Helsinki: Otava, 1948.
  3. Suuri Musiikkikirja, 1959, artikkeli Rubinstein, Anton

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.