Viulukonsertto (Tšaikovski)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pjotr Tšaikovskin viulukonsertto D-duuri op. 35 on yksi suosituimpia koskaan sävellettyjä viulukonserttoja.

Syntyhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšaikovski sävelsi viulukonserton kevään 1878 aikana. Se oli yksi niistä teoksista, jotka auttoivat häntä pääsemään yli vuotta aikaisemmin päättyneestä onnettomasta avioliitostaan. Teoksen nopeus ja aurinkoiset tunnelmat antavat vaikutelman, että säveltäjä toipui varsin nopeasti tästä elämäänsä järkyttäneestä parisuhteesta. Yhtenä syynä tähän oli todennäköisesti hänen entisen oppilaansa, viulisti Yosif Kotekin miellyttävä seura. He keskustelivat yhdessä konserton soolo-osasta.

Tšaikovski halusi omistaa konserttonsa tunnetulle unkarilaiselle viulistille Leopold Auerille, mutta tämä totesi aluksi, että se oli mahdoton soittaa (Nikolai Rubinstein oli sanonut samoin Tšaikovskin Pianokonsertosta nro 1). Viulukonserton soitti sen ensi-illassa 4. joulukuuta 1881 venäläinen viulisti Adolf Brodsky.

Kuuluisa wieniläinen kriitikko Eduard Hanslick, joka tyrmäsi myös Lisztin ja Wagnerin musiikin, arvosteli teosta ankarin sanoin. Tästä huolimatta konsertosta on tullut yksi Tšaikovskin rakastetuimmista teoksista.

Osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Allegro moderato (D major)
  2. Canzonetta: Andante (G minor)
  3. Finale: Allegro vivacissimo (D major)
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.