Duuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Duuri on länsimaisessa musiikissa hyvin yleiseen diatoniseen asteikkoon perustuva sävellaji. Duurisävelmä mielletään iloiseksi sävelmäksi. Duuria vastaava kirkkosävellaji on jooninen. Duurin vastakohta on surumielinen molli.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

C-duuri. Duuriasteikossa on kaksi puolisävelaskelta.

Duurissa on seitsemän säveltä, joiden väliset korkeuserot sävelaskelin ilmaistuina ovat 1–1–½–1–1–1–½. Solmisaatiossa niihin viitataan tavuilla do, re, mi, fa, sol (tai so), la ja si (tai ti).

Duurikolmisoinnussa on pohjasävel, suuri terssi ja kvintti. Sellaisen muodostavat esimerkiksi sävelet c, e ja g. Jokaisessa puhtaasti viritetyssä duurikolmisoinnussa sävelten taajuuksien suhteet ovat 4 : 5 : 6. Duuriasteikossa esiintyy kolme duurikolmisointia, joiden pohjasävelinä ovat asteikon ensimmäinen, neljäs ja viides sävel eli toonika, subdominantti ja dominantti (do, fa ja sol). Näissä esiintyvät kaikki asteikon sävelet. Jos ne kaikki viritetään puhtaasti, saadaan duuriasteikon sävelten taajuuksien suhteiksi ovat 24 : 27 : 30 : 32 : 36 : 40 : 45 : 48, tai supistettuna

1 : 9/8 (= 1,125) : 5/4 (= 1,25) : 4/3 (≈ 1,333) : 3/2 (= 1,5) : 5/3 (≈ 1,667) : 15/8 (= 1,875) : 2

Jos soitin viritetään niin, että yksi sävellaji soi täysin puhtaasti, poikkeavat kuitenkin muut sävellajit puhtaasta huomattavan paljon. Tämän vuoksi on otettu käyttöön tasaviritysjärjestelmä, jossa puoliaskeleen päässä olevien sävelten taajuuksien suhde on aina 1 : \sqrt[12]{2}. Silloin jokaisen duuriasteikon sävelten taajuuksien suhteet poikkeavat puhtaista vain hieman ja ovat seuraavat:

1 : \sqrt[12]{2}^2 (≈ 1,1225) : \sqrt[12]{2}^4 (≈ 1,2599) : \sqrt[12]{2}^5 (≈ 1,3348) : \sqrt[12]{2}^7 (≈ 1,4983) : \sqrt[12]{2}^9 (≈ 1,6818) : \sqrt[12]{2}^{11} (≈ 1,8877) : 2. 
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.