Marcel Dupré

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marcel Dupré

Marcel Jean Jules Dupré (3. toukokuuta 1886 Rouen, Ranska30. toukokuuta 1971 Meudon, Ranska) oli ranskalainen urkuri, pianisti, säveltäjä ja musiikinopettaja.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marcel Dupré pääsi vuonna 1904 Pariisin konservatorioon. Häntä opettivat Charles-Marie Widor, Alexandre Guilmant, Louis Vierne ja Louis Diémer. Vuonna 1914 Dupré voitti Prix de Romen kantaatillaan Psyché.[1] Vuonna 1926 hän pääsi urkujensoiton ja improvisaation professoriksi Pariisin konservatorioon.

Dupré tuli tunnetuksi yli 2 000 urkuresitaalistaan, jotka hän piti eri puolilla Eurooppaa, Yhdysvaltoja ja Australiaa. Hän esitti muun muassa Johann Sebastian Bachin koko urkutuotannon. Vuosina 19341971 Dupré toimi Pariisissa Saint-Sulpice-kirkon pääurkurina Widorin jälkeen oltuaan sitä ennen jo pitkään tämän assistenttina.[1] Vuosina 19471954 hän johti Conservatoire Américainea, ja vuonna 1954 hän seurasi Claude Delvincourtia Pariisin konservatorion johtajana. Hän luopui virastaan 1956.

Marcel Dupré sävelsi kaikkiaan 65 opusta musiikkia. Useat hänen teoksensa on sävelletty soolouruille. Dupré opetti muun muassa Jehan Alainia, Marie-Claire Alainia, Pierre Cochereauta, Jeanne Demessieux'tä, Rolande Falcinellia, Jean Guillouta, Jean Langlais'ta ja Olivier Messiaenia. Hän myös kirjoitti lukuisia musiikkiaiheisia tutkielmia.

Tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soolouruille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kolme preludia ja fuugaa op. 7 (1912)
  • Scherzo op. 16 (1919)
  • Viisitoista kappaletta op. 18 (1919)
  • Cortège et Litanie op. 19 no. 2 (transkriptio pianoversiosta, 1921)
  • Variations sur un vieux noël op. 20 (1922)
  • Suite bretonne op. 21 (1923)
  • Symphonie-Passion op. 23 (1924)
  • Lamento op. 24 (1926)
  • Sinfonia nro 2 op. 26 (1929)
  • Sept pièces op. 27 (1931)
  • 79 koraalia op. 28 (1931)
  • Le Chemin de la croix op. 29 (1931)
  • Trois Élévations op. 32 (1935)
  • Angélus op. 34 no. 1 (1936)
  • Kolme preludia ja fuugaa op. 36 (1938)
  • Évocation op. 37 (1941)
  • Le Tombeau de Titelouze op. 38 (1942)
  • Sarja op. 39 (1944)
  • Offrande à la Vierge op. 40 (1944)
  • Deux Esquisses op. 41 (1945)
  • Paraphrase on the Te Deum op. 43 (1945)
  • Vision op. 44 (1947)
  • Kahdeksan lyhyttä gregoriaanista preludia op. 45 (1948)
  • Épithalame, ei opusta (1948)
  • Miserere Mei op. 46 (1948)
  • Psaume XVIII op. 47 (1949)
  • Six Antiennes pour le Temps de Noël op. 48 (1952)
  • Vingt-quatre inventions op. 50 (1956)
  • Triptyque op. 51 (1957)
  • Nymphéas op. 54 (1959)
  • Annonciation op. 56 (1961)
  • Koraali ja fuuga op. 57 (1962)
  • Trois hymnes op. 58 (1963)
  • Kaksi koraalia op. 59 (1963)
  • In memoriam op. 61 (1965)
  • Méditation, ei opusta (1966)
  • Entrée, Canzona et Sortie op. 62 (1967)
  • Quatre fugues modales op. 63 (1968)
  • Regina Coeli op. 64 (1969)
  • Vitrail op. 65 (1969)

Uruille ja muille soittimille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cortège et Litanie op. 19 (uruille ja orkesterille, transkriptio pianoversiosta, 1921)
  • Sinfonia op. 25 (uruille ja orkesterille, 1927)
  • Balladi op. 30 (uruille ja pianolle, 1932)
  • Konsertto op. 31 (uruille ja orkesterille, 1934)
  • Poème héroïque op. 33 (uruille ja orkesterille, 1935)
  • Variaatioita kahteen teemaan op. 35 (uruille ja pianolle, 1937)
  • Sinfonia op. 42 (uruille ja pianolle, 1946)
  • Kvartetto op. 52 (viululle, alttoviululle, sellolle ja uruille, 1958)
  • Trio op. 55 (viululle, sellolle ja uruille, 1960)
  • Sonaatti op. 60 (sellolle ja uruille, 1964)

Vokaalimusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Les Normands op. 1 (1911)
  • Psyché op. 4 (1914)
  • Neljä motettia op. 9 (1916)
  • De Profundis op. 17 (1917)
  • Ave Verum op. 34 no. 2 (1936)
  • La France au Calvaire op. 49 (1953)
  • Kaksi motettia op. 53 (1958)

Soolopianolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuusi preludia op. 12 (1916)
  • Marche militaire op. 14 (1915)
  • Quatre pièces op. 19 (1921)
  • Muunnelmia op. 22 (1924)

Kamarimusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sonaatti (viululle ja pianolle, 1909)
  • Quatre mélodies op. 6 (ihmisäänelle ja pianolle, 1913)
  • Deux pièces op. 10 (klarinetille ja pianolle, 1917)
  • À l'amie perdue op. 11 (ihmisäänelle ja pianolle, 1911)
  • Deux pièces op. 13 (sellolle ja pianolle, 1916)

Sekalaista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Élévation op. 2 (1913)
  • Fantaisie op. 8 (1912)
  • Marche militaire op. 14, orkesteriversio (1915)
  • Orientale op. 15 (1916)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Jan Lehtola: Marcel Dupré Urkuprojekti, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Viitattu 2.7.2013.