Kollegio

Kollegio (lat. collē'gium, virkakunta) tarkoittaa yleisessä merkityksessä kollegista virastoa tai muuta monijäsenistä toimielintä, kollegisen viraston virkakuntaa tai viraston istuntoa. Kollegisessa virastossa sen jäsenet saavat ottaa osaa ratkaisujen tekemiseen, ja jos ilmenee erimielisyyttä, tehdään päätös äänestämällä. Tällaisen viraston vastakohta on päällikkövirasto eli toimistovirasto, jossa päällikkö yksinään tekee ratkaisut.

Kolleginen hallintotapa syntyi Ranskassa, josta se levisi muihin Euroopan maihin. Venäjän vallan alaisessa Suomessa senaatti toimi kollegiona, mutta senaatin talousosaston toimituskunnat olivat päällikkövirastoja. Nykyisin valtioneuvosto on kollegio, mutta ministeriöissä ratkaisun tekee päällikkö.

Yliopistokollegio

Kollegio on yliopistollinen vaalielin, joka asettaa kansleriehdokkaat (kanslereita ei ole kaikissa yliopistoissa), valitsee rehtorin, nimittää vararehtorit ja kutsuu yliopiston ulkopuolisen konsistorin jäsenen (konsistori on vain Helsingin yliopistossa).

Helsingin yliopiston kollegiossa on 130 jäsentä: 50 professoria, 40 muuta henkilökunnan jäsentä ja 40 opiskelijaa. Uuden yliopistolain myötä kollegio valitsee kanslerin, hallituksen ulkopuoliset jäsenet sekä tilintarkastajat ja hyväksyy tilinpäätöksen. Uudessa kollegiossa on 50 varsinaista ja 50 varajäsentä: johtosääntöluonnoksen mukaan 20 professoria, 15 henkilökunnan jäsentä ja 15 opiskelijaa.

Ruotsin kollegiot

Ruotsissa kollegioita perustettiin 1600-luvulla otettaessa käyttöön keskitetty hallintojärjestelmä.

• kamarikollegio perustettiin 1618
• kansliakollegio 1626
• sotakollegio 1634
• amiraliteettikollegio 1634
• vuorikollegio 1644
• kauppakollegio 1651
• reduktiokollegio 1655
• antikviteettikollegio 1666
• kollegioita olivat myös hovioikeudet, joista ensimmäisenä perustettiin Svean hovioikeus 1614

Lähteet

• Otavan iso tietosanakirja, Otava 1962
• Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja Oy 1962