Kauppakollegio
| Kauppakollegio Kommerskollegium |
|
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1637 |
| Tehtävä | ulkomaankauppa |
| Ministeriö | Ulkoministeriö |
| Päätoimipaikka | Drottninggatan 89 |
| Päätoimipaikka | Tukholma, Ruotsi |
| Valtio |
 Ruotsi |
| Pääjohtaja | Anders Ahnlid |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Kauppakollegio (ruots. Kommerskollegium) on Ruotsin valtion virasto, joka vastaa ulkomaankauppaa, Euroopan unionin sisämarkkinoita ja kauppapolitiikkaa koskevista asioista. Se toimittaa Ruotsin hallitukselle tietoa, lausuntoja ja selvityksiä päätöksenteon tueksi ja osallistuu kansainvälisiin kokouksiin. Kauppakollegio toimii Tukholmassa ja sillä on noin 90 työntekijää.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauppakollegio on Ruotsin vanhimpia keskusvirastoja.[2] Se perustettiin jo vuonna 1637 mutta aloitti toimintansa vasta vuonna 1651, jolloin se yhdistettiin Kamarikollegion kaupasta, manufaktuureista ja merenkulusta vastanneen osan kanssa.[3] Perustamista edisti valtakunnankansleri Axel Oxenstierna, joka myös laati kollegion alkuperäisen johtosäännön.[2] Kauppakollegio toimi alkujaan Tukholman Tre Kronor -linnassa.[4] Se yhdistettiin vuonna 1680 Kamarikollegioon mutta muutettiin uudelleen itsenäiseksi virastoksi vuonna 1711.[4]
Kauppakollegio vastasi 1600- ja 1700-luvuilla Ruotsin tullitoimesta (vuoteen 1723), ulkomaankaupasta, yleisestä sisämaankaupasta, kauppapolitiikasta, merenkulusta, manufaktuuriteollisuudesta ja käsityöstä. Vuodesta 1711 se oli lisäksi aksiisi- ja tullioikeuksien ylioikeus, ja vuoteen 1825 sille kuului raspi- ja kehruuhuoneiden, lastenkotien sekä hospitaalien valvonta.[3] Patenttien valvonta annettiin Kauppakollegiolle vuonna 1834 ja valtion merenkulkuopistojen vuonna 1841.[4] Kun Vuorikollegio lakkautettiin vuonna 1857, sen tehtävät siirtyivät Kauppakollegiolle.[2]
Myöhemmin Kauppakollegiolle kuuluneita asioita on siirretty uusille viranomaisille. Esimerkiksi patentti- ja rekisterivirasto erotettiin siitä vuonna 1891 ja merenkulkuvirasto vuonna 1956, ja amattientarkastus ja sairauskassojen valvonta siirtyivät vuonna 1913 perustetulle sosiaalihallitukselle, monopolien valvonta vuonna 1957 perustetulle valtion hinta- ja kartellilautakunnalle sekä tilastojen pitäminen vuonna 1962 perustetulle tilastolliselle keskustoimistolle. Kauppakollegion vaikutusvaltaa ulkomaankaupassa lisättiin yhdistämällä siihen vuonna 1956 valtion kauppa- ja teollisuuskomissio. 1990-luvulla Kauppakollegion toiminta suunnattiin kokonaan ulkomaankauppaan ja kauppapolitiikkaan.[2]
Kauppakollegion johtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seuraavat henkilöt ovat toimineet kauppakollegion korkeimpina virkamiehinä:[5]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tietoa Kauppakollegiosta Kommerskollegium. Viitattu 21.5.2023.
- ↑ a b c d Vår historia (ruotsiksi) Kommerskollegium. Viitattu 21.5.2023.
- ↑ a b Kommerskollegium (ruotsiksi) Förvaltningshistorisk ordbok, Svenska litteratursällskapet i Finland. Viitattu 21.5.2023.
- ↑ a b c Kommerskollegiums historia i årtal (ruotsiksi) Kommerskollegium. Viitattu 21.5.2023.
- ↑ Sten Lewenhaupt: Svenska högre ämbetsmän från 1634 (P.A. Norstedt & Söners Förlag, Stockholm 1961), s. 197.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kauppakollegion kotisivu (ruotsiksi)