Saksan keisari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keisarillinen vaakuna.

Saksan keisari (saks. Deutscher Kaiser) oli Saksan keisarikunnan valtionpäämies ja hallitsija. Saksan keisarikunnalla ehti olla kolme hallitsijaa sen olemassaolon 1871–1918 aikana.

Vilhelm I julistettiin keisariksi Versailles’n palatsissa Saksan-Ranskan sodan aikana 18. tammikuuta 1871. Aikaisempi Preussin kuningas nousi Otto von Bismarckin yhdistämän maan keulakuvaksi. Vilhelm I toimi keisarina kuolemaansa 9. maaliskuuta 1888 asti.

Fredrik III oli Vilhelm I:n poika ja seurasi isäänsä valtaistuimelle. Hän oli jo tuolloin vakavasti sairas ja hänen valtakautensa kesti vain 99 päivää. Hän kuoli jo 15. kesäkuuta 1888.

Vilhelm II oli taas Fredrik III:n poika. Kun hänen isänsä ja isoisänsä olivat molemmat hallinneet samana vuonna Vilhelm II:n lisäksi, ruvettiin vuotta 1888 kutsumaan kolmen keisarin vuodeksi. Vilhelm II luopui kruunustaan 9. marraskuuta 1918 Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan, jolloin keisarikunnasta tuli nopeasti tasavalta.