Sedanin taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sedanin taistelu
Osa Saksan-Ranskan sotaa
Joukkojen ryhmitykset ennen taistelun alkua
Joukkojen ryhmitykset ennen taistelun alkua
Päivämäärä:

1. syyskuuta 1870

Paikka:

Sedan, Ranska

Lopputulos:

Preussin voitto

Vaikutukset:

Napoleon III vangittiin ja karkotettiin, Pariisissa puhkesi vallankumous ja väliaikaishallitus otti vallan

Osapuolet

Preussi johtama Pohjois-Saksan liitto

Ranska

Komentajat

Vilhelm I, Otto von Bismarck

Napoleon III

Vahvuudet

200 000

120 000

Tappiot

9000

17 000 menehtyi ja 100 000 vangittiin

Sedanin taistelu oli taistelu Saksan–Ranskan sodassa. Taistelu ratkaisi sodan Saksan eduksi.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Preussin pääministeriksi oli noussut 1862 Otto von Bismarck ja Pohjois-Saksan liiton kansleriksi 1867 jonka tavoitteena oli hajanaisen Saksan yhdistäminen Preussin johdolla. Saavuttaakseen tavoitteensa Bismarck aloitti sarjan sotia ulkovaltoja vastaan. Preussi ja Itävalta valtasivat 1864 Schleswigin sodassa Tanskalta sen eteläisempiä alueita. Vuonna 1866 Preussi löi Itävallan. Tämän jälkeen Preussin johdolla perustettiin Pohjois-Saksan liitto 1867 ja Itävalta joutui luopumaan Saksan liiton johdosta 1866 sekä hyväksymään kaksoismonarkian Itävalta-Unkari.

Napoleon III huolestui tästä kehityksestä. Vuonna 1870 syntyi diplomaattinen riita, kun Preussin tukema Hohenzoller yritti päästä valtaan Espanjassa. Ranska vastusti tätä ja Bismarck ärsytti Napoleonin julistamaan sodan heinäkuussa 1870. Napoleon III oli varma asiastaan, sillä hän oli voittanut 1859 Itävallan, mutta sodanjulistus oli vakava virhe hänelle ja Ranskalle.

Ranskan armeija ei ollut Preussin veroinen. Siinä missä preussilaiset mobilisoivat nopeasti joukkonsa rautateitä pitkin, olivat ranskalaiset hitaita ja taitamattomia sotavalmisteluissaan. Eteläsaksalaiset valtiot liittyivät Preussin puolelle Ranskaa vastaan ja piakkoin kolme saksalaista armeijaa sotamarsalkka Helmuth von Moltken johdolla iskivät yhteen ranskalaisten kanssa pitkin Reiniä ja rajaa. Ranskalaisia oli vähemmän – noin 224 000 sotilasta 380 000 saksalaista vastaan, minkä lisäksi preussilaisten yleistoiminta sujui paremmin. Preussi oli jo oppinut läksynsä, jonka se oli saanut Napoleon I:ltä puolta vuosisataa aiemmin. Heidän liikkuva sodankäyntinsä oli menestys ranskalaisia vastaan ja siitä tuli osa saksalaista sotilasajattelua myöhemmin.

Nopeiden tappioiden sarjan jälkeen Napoleon III luovutti armeijan johdon kenraaleilleen. Tulokset paranivat hieman ja huipentuivat Gravelotte-St. Privatin taisteluun 18. elokuuta 1870. Preussilaiset saartoivat ranskalaiset ja pakottivat nämä vetäytymään Maasjokea pitkin Sedaniin asti.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Napoleon III ja Bismarck Sedanin taistelun jälkeen. Wilhelm Camphausenin maalaus

Sedanissa ranskalaiset olivat selkä Belgian rajaa vasten ja saksalaiset saartoivat heidät etelästä, lännestä ja pohjoisesta. Varsinainen taistelu puhkesi 1. syyskuuta kello 04.00. Taistelussa tykistöllä oli ratkaisevaa rooli, varsinkin saksalaisella. Puoliympyrän muotoon Sedanin yläpuolelle ryhmittyneenä se alisti kaupungin koko päivän kestäneelle pommitukselle. Ranskalaiset olivat tykistönkin osalta alakynnessä, sillä niillä oli lyhyempi kantomatka ja ammukset räjähtivät ilmassa ennen maahan osumista. Saksalaisten tykit puolestaan kykenivät ampumaan pitemmän matkan päästä. Kaikkiaan saksalaisilla oli noin 800 tykkiä Sedanin lähettyvillä. Ranskalaisten tilanne alkoi muodostua epätoivoiseksi ja ratsuväki yritti murtautua ulos motista. Se hyökkäsi neljä kertaa preussilaisten asemia vastaan, mutta tuli jokaisella kerralla torjutuksi.

Ratsuväen hyökkäysten epäonnistuttua ranskalaisten keskuudessa syntyi paniikki. Iltapäivällä kello viiteen mennessä joukot ahtautuivat kaupunkiin yrittäessään paeta. Napoleon III tajusi tällöin, että taistelun jatkaminen saksalaisia vastaan oli turhaa. Hän käski nostaa valkoisen lipun ja lähetti viestin Preussin kuningas Vilhelm I:lle.

Jälkipyykki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelun hävinnyt Napoleon III allekirjoitti antautumissopimuksen 2. syyskuuta 1870. Tiedon saavuttua Pariisiin kaupungissa puhkesi veretön vallankumous, minkä johdosta väliaikaishallitus nousi valtaan.

Napoleonin hallinnon kaaduttua hänet karkotettiin pikaisesti Englantiin. Saksalaiset joukot siirtyivät puolestaan syyskuun puoliväliin mennessä piirittämään pääkaupunkia. Viiden kuukauden piirityksen jälkeen, toukokuussa 1871 solmittiin rauhansopimus, jonka ehdot olivat raskaat. Ranska joutui luopumaan tärkeästä Elsassin teollisuusalueesta ja Lothringenista.

Bismarck pääsi tavoitteeseensa, kun samana vuonna Preussi yhdisti myös eteläsaksalaiset saksalaisvaltiot yhteiseksi Saksan maaksi, jonka keisariksi nousi Vilhelm I. Sedanin taistelu oli Ranskalle nöyryytys, mikä ei ole vieläkään täysin unohtunut. Myöhemmin kiistanalainen alue Elsass-Lothringen siirtyi 1918 1. maailmansodan jälkeen takaisin Ranskalle ja uudelleen 2. maailmansodan aikana Saksalle vuosiksi 1940–1944 ja palautui kokonaan Ranskalle 1945.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tim Newark: 50 taistelua, jotka muuttivat maailmaa, s. 36-39. Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6139-2.