Kaarle IV (Ranska)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ranskan monarkia
Kapeting-dynastia
(suorat kapetingit)
France Ancient.svg

Hugo Capet
Lapset
   Robert II Hurskas
Robert II Hurskas
Lapset
   Henrik I
   Robert I, Burgundin
   herttua
Henrik I
Lapset
   Filip I
   Hugo Magnus,
   Vermandoisin kreivi
Filip I
Lapset
   Ludvig VI
Ludvig VI Paksu
Lapset
   Ludvig VII
   Robert I, Dreux'n kreivi
Ludvig VII Nuori
Lapset
   Marie, Champagnen
   kreivitär
   Alix de France
   Marguerite de France
   Adèle, Vexin kreivitär
   Filip II
   (Filip Augustus)
   Agnes de France
Filip II Augustus
Lapset
   Ludvig VIII
Ludvig VIII Leijona
Lapset
   Ludvig IX Pyhä
   Robert I, Artoisin kreivi
   Alphonse, Toulousen ja
   Poitoun kreivi
   Pyhä Ranskan Isabel
   Anjoun ja Sisilian Kaarle I
Ludvig IX Pyhä
Lapset
   Filip III Rohkea
   Robert, Clermontin kreivi
   Ranskan Agnes
Filip III Rohkea
Lapset
   Filip IV Kaunis
   Kaarle, Valoisin kreivi
   Louis, Evreuxin kreivi
   Marguerite de France,
   Englannin kuningatar
Filip IV Kaunis
Lapset
   Ludvig X Itsepäinen
   Filip V Pitkä
   Isabella de France
   Englannin kuningatar
   Kaarle IV Kaunis
Ludvig X Itsepäinen
Lapset
   Johanna II
   Navarran kuningatar
   Juhana I Postuumi
Juhana I Postuumi
Filip Pitkä V
Kaarle IV Kaunis

Kaarle IV Kaunis (ransk. Charles IV le Bel, (n. 12941. helmikuuta 1328) oli viidestoista ja viimeinen ns. suoraan Kapetingi-dynastiaan kuulunut Ranskan kuningas, joka hallitsi vuosina 13221328. Hän oli myös Navarran kuningas nimellä Kaarle I, hän oli ennen valtaan tuloaan Marchen kreivi.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarle IV Kaunis

Hän oli vanhempiensa Ranskan kuninkaan Filip IV Hyvän sekä Ranskan ja Navarran kuningattaren Jeanne I:n kolmas poika ja kaikkiaan neljäs lapsi. Hänellä oli vain hyvin pienet mahdollisuudet kohota kuninkaaksi, koska niin moni oli vallanperimysjärjestyksessä ennen häntä.

Kuitenkin Kaarle IV Kaunis voideltiin kuninkaaksi 11. helmikuuta 1322 veljensä Filip V Pitkän jälkeen. Hän lisäsi Ranskan kuninkaan titteliin myös Navarran kuninkaan tittelin, vaikka toisaalla Ludvig X:n tytär oli virallisesti jo aiemmin saanut Navarran kuningaskunnan haltuunsa nimellä Johanna II.

Hallituskausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarle IV:n hallituskautena valtion kassa ammotti tyhjyyttään. Pääsyynä tyhjenemiseen olivat edellisten hallitsijoiden aikaiset vääränkäytökset. Kuitenkin koko Kaarlen hallitusajan valtiontalouden ongelmat olivat ongelmista keskeisimpiä. Rahan arvon muuttaminen, verot kauppatavaroille, lisävero, joka tehtiin paavin suostumuksella ja jonka syynä oli ristiretkelle (1323) lähteminen, italialaisten omaisuuden takavarikointi sekä kunnallisten vapauskirjeiden myöntäminen olivat osa yrityksiä parantaa talouden tilannetta.

Kuitenkin lähes perinteiseen tapaan sai myös Kaarle IV osakseen flaamien kapinan vuonna 1323. Melko pitkään jatkunut kapinointi päättyi Arqesin rauhaan vuonna 1326. Koska Englannin kuningas Edvard II Plantagenêt oli kieltäytynyt vannomasta uskollisuudenvalaa Kaarlelle, niin tämä vuonna 1324 ilmoitti takavarikoivansa kyseisen alueen eli Guyennen. Takavarikoinnin toimitti Kaarlen setä Valoisin Charles, kuningas Filip IV Kauniin veli. Tämän takavarikoinnin jälkeen alue oli rauhatonta ja Lounais-Ranskassa sodat ja rauhanneuvottelut seurasivat toisiaan.

Samaan aikaan vuonna 1324 Kaarle IV teki laajan kiertomatkan Guyennen alueen läheisyydessä Languedocin alueella. Matka oli suuri menestys ja kuninkaalliset juhlat seurasivat toistaan. Tämä matka teki hänestä alueella hyvin suositun. Kuitenkin hänen piti veljiensä tavoin jatkaa ja tukea uudistuksia, joita aatelisto ja papisto oli häneltä edellyttänyt ennen valtaan tulemista.

Vuonna 1327 päätti Kaarle IV Kaunis käyttää hyväkseen englantilaisten heikkoutta, olihan kuningas Edvard II kuollut erikoisissa olosuhteissa. Kaarle IV tarjosi julmaa ja ankaraa rauhaa: 50 000 markkaa korvausta sotakuluista, 60 000 puntaa vahinkojen korvausta sekä alueen miehittäminen, kunnes koko summa olisi maksettu.

Uudistukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarle IV oli edeltäjäveljiensä tavoin lupautunut moniin uudistuksiin, joista kirkolliset ja malliset ruhtinaat olivat vaatineet.

  • Hänen hallitusaikanaan luotiin oikeudellisten ja taloudellisten virkojen ilmaisjärjestelmä; enää ei tarvinnut maksaa virasta, joskin viran saaminen edelleen sidoksissa yhteiskuntaluokan jäsenyyteen.
  • Tilintarkastusviranomiaset, parlamentti, anomusosasto, oikeusviranomaiset ja Châtelt alistettiin entistä tiukempaan valvontaan.

Uudistajien toimet eivät kuitenkaan onnistuneet vähentämään byrokratiaa, aika Pariisin porvareiden ja maakunnan herrojen sekä ennen kaikkea italialaisten kauppakomppanioiden vierailuja syvällä valtakunnan kirstussa.

Avioliitot ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarle IV Kaunis ja Marie de Luxembourg solmivat avioliiton. Kuvan on tehnyt Jean Fouquet 1400-luvulla.

Kaarle IV Kaunis oli naimisissa kolmesti:

  • 1308 Kaarle avioitui Blanche de Bourgognen kanssa. Vaimon sortuminen aviorikokseen aiheutti avioliiton purkautumisen vuonna 1322. Tällöin syyksi ei ilmoitettu aviorikosta vaan liian läheinen sukulaisuus aviopuolisoiden kesken. Avioliitosta syntyi tytär Jeanne de La Marche (13151321).
  • Toisen vaimonsa Marie de Luxembourgin kanssa Kaarle avioitui vuonna 1322. Marie oli Luxembougin kreivin Henrik VII:n ja Marguerite de Brabant'n tytär. Marie kuoli lapsivuoteeseen vuonna 1324, joten avioliitto jäi hyvin lyhytaikaiseksi. Avioliitosta syntyi yksi synnytykseen kuollut poika, Louis.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarle IV:n kuolema vain 33-vuotiaana jätti koko valtakunnan epävarmuuden tilaan. Kuningatar Jeanne oli viimeisillään raskaana, ja hän synnytti 1. huhtikuuta 1328. Oli järjestettävä sijaishallitsija, ja Pariisiin kokoontuneet valtakunnan paronit valitsivat edesmenneen serkun Charles de Valoisin pojan Filip de Valoisin.

Kaarle IV haudattiin perinteisen menoin Saint Denis'n luostarin basilikaan, jossa hänen edeltäjänsäkin lepäävät. Louvren kokoelmassa on säilynyt Kaarle IV Kauniin ja Jeanne d'Evreux'in hautamuistomerkki.

Kuka hallitsee Ranskaa?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olipa kysymyksessä sitten temppeliherrojen suurmestarin Jacques de Molayn suorittama Filip IV:n kiroaminen tai vain tavallisten yhteensattumien summa, niin Kaarle IV:n kauniin jälkeen esille tuli kysymys: Kuka Ranskaa hallitsee? Tämä kysymys askarrutti yhteiskuntaa jo ennen kuin Jeanne d’Evreux oli synnyttänyt tyttären edesmenneelle kuninkaalle. Hallitsijan kruunusta kilpailivat (tummennettuina):

                                    Philippe III le Hardi †1285
                           _____________________|________________________                     
                           |                                             |
                   Isabelle d'Aragon †1271                        Marie de Brabant †1322
               ____________|______________________                  _____|________
               |                                  |                |             | 
   Philippe IV le Bel †1314        Charles de Valois †1328   Marguerite   Louis d'Évreux †1319
     __________|_____________________             |            †1318             |
    |          |          |         |             |                              |
 Louis X  Philippe V  Isabelle  Charles IV   Philippe de            Philippe III      
  †1316     †1322         |        †1328       Valois               de Navarre
  __|_____                |                                                   
  |       |               |
Jeanne Jean I        Edvard III
       †1316        
  
  • Evreux'n kreivi Philippe, joka oli myös Navarran kuningas. Hän oli Filip III Rohkean pojanpoika ja siten Filip IV oli hänen setänsä, ja kuollut Kaarle IV hänen serkkunsa. Philippe oli avioitunut serkkunsa Ludvig X:n tyttären Jeannen kanssa ja saanut avioliiton myötä Navarran kuninkaan tittelin. Jeanne oli aikoinaan syrjäytetty Ranskan vallanperimyksestä syynä epäily hänen mahdollisesta syntymisestään avioliiton tuotoksena, olihan hänen äitinsä ollut osallisena myös ns. Neslen tornin tapahtumiin. 1360-luvulla käyttöön otettu Saalilainen laki kuitenkin poisti lopullisesti Philippe Evreux'n mahdollisuudet vallanperimykseen.
  • Englannin kuningas Edvard III oli Edvard II:n ja Ranskan Isabellen poika. Isalbelle oli itse Filip IV Kauniin tytär. Edvard III perusteli vaatimuksiaan sillä, että hän oli edesmenneen kuninkaan läheisin miespuolinen sukulainen, tosin äitinsä Isabellen kautta. Ranskan paronit osoittivat melkoista patriotismia, sillä he kieltäytyivät valitsemasta englantilaista hallitsijaa, vaikka koko Englannin aristokratia oli kielellisesti ja kultturellisesti ranskalaista. Sitä se oli ollut jo Vilhelm Valloittajan ajoista lähtien.
  • Philippe Valoisin kreivi, joka oli Filip III pojan Valoisin kreivin Charlesin vanhin lapsi ja edesmenneiden kuninkaiden serkku. Seuraten isänsä jalanjälkiä Philippe oli merkittävien läänitysruhtinaiden johtaja ja tietenkin Ranskan pääri. Hänet oli nimetty heti Kaarle IV kuoleman jälkeen sijaishallitsijaksi ja siksi hänellä oli etulyöntiasema kilpailussa Ranskan kruunusta.

Kaarle IV:een päättyy ns. suoran Kapetingien dynastian historia. Hän on siis sukunsa viimeinen. Valta siirtyi hänen serkulleen, josta tuli kuningas Filip VI. Samalla hän sai kuolemallaan aikaiseksi lopullisen syyn satavuotiselle sodalle, joka tosin juontaa alkunsa jo paljon varhaisemmista vaiheista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leblanc-Ginet, Henri; Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l'Histoire, 1997.
  • Les Rois de France. Judocus. Pariisi 1989.
  • Kirchhoff, Elisabeth; Rois et Reines de France. Sisältää myös Mémoires de Commines. 1996.
  • Wenzler, Claude; Généalogie des Rois de France. Èditions Ouest-France. 1994.
Ranskanvanhavaakuna.gif
Edeltäjä:
Filip V Pitkä
Ranskan kuningas
1322–1328
Seuraaja:
Filip VI