Filip V (Ranska)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ranskan monarkia
Kapeting-dynastia
(suorat kapetingit)
France Ancient.svg

Hugo Capet
Lapset
   Robert II Hurskas
Robert II Hurskas
Lapset
   Henrik I
   Robert I, Burgundin
   herttua
Henrik I
Lapset
   Filip I
   Hugo Magnus,
   Vermandoisin kreivi
Filip I
Lapset
   Ludvig VI
Ludvig VI Paksu
Lapset
   Ludvig VII
   Robert I, Dreux'n kreivi
Ludvig VII Nuori
Lapset
   Marie, Champagnen
   kreivitär
   Alix de France
   Marguerite de France
   Adèle, Vexin kreivitär
   Filip II
   (Filip Augustus)
   Agnes de France
Filip II Augustus
Lapset
   Ludvig VIII
Ludvig VIII Leijona
Lapset
   Ludvig IX Pyhä
   Robert I, Artoisin kreivi
   Alphonse, Toulousen ja
   Poitoun kreivi
   Pyhä Ranskan Isabel
   Anjoun ja Sisilian Kaarle I
Ludvig IX Pyhä
Lapset
   Filip III Rohkea
   Robert, Clermontin kreivi
   Ranskan Agnes
Filip III Rohkea
Lapset
   Filip IV Kaunis
   Kaarle, Valoisin kreivi
   Louis, Evreuxin kreivi
   Marguerite de France,
   Englannin kuningatar
Filip IV Kaunis
Lapset
   Ludvig X Itsepäinen
   Filip V Pitkä
   Isabella de France
   Englannin kuningatar
   Kaarle IV Kaunis
Ludvig X Itsepäinen
Lapset
   Johanna II
   Navarran kuningatar
   Juhana I Postuumi
Juhana I Postuumi
Filip Pitkä V
Kaarle IV Kaunis

Filip V Pitkä (ransk. Philippe V le Long, 1293, Lyon3. tammikuuta 1322, Pariisi) oli Ranskan kuningas 13161322 ja Kapeting-suvun 14. hallitsija. Hän oli Navarran kuningas nimellä Filip II.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filip V oli Filip IV Kauniin ja Navarran Johannan toinen poika ja Ludvig X Itsepäisen ja Kaarle IV Kauniin veli. Filipiä edelsi kuninkaana hänen veljenpoikansa Juhana I Postuumi, joka kuitenkin kuoli vain viiden päivän ikäisenä. Filipiä, joka oli ollut valtakunnan sijaishallitsija ennen Juhanan syntymää, epäiltiin yleisesti Juhanan kuoleman aiheuttajaksi.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filip V Pitkä oli hyvä strategi ja asioiden järjestelijä. Tätä näppäryyttä hän osoitti jo tultuaan sijaishallitsijaksi, mutta eritoten näistä kyvyistä oli hyötyä kuninkaaksi tulossa. Toinen näytön paikka Filipille on flaamien kanssa jatkuneiden yhteenottojen diplomaattinen sovittelu, joka päättyi rauhantekoon 2. kesäkuuta 1320. Sisäpolitiikassaan hän vahvisti eri maakuntien oikeudet, mutta samalla hän keskitti valtaa Pariisiin, jotta instituutioista tulisi entistä tehokkaampia. Hän pakotti koko valtakunnan käyttämään yhteistä rahaa, vaikka esimerkiksi Etelä-Ranskan herrat sitä kovasti vastustivat. Rahan arvon hän pyrki normalisoimaan.

Puoliso ja lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1307 Filip V Pitkä avioitui Burgundin Johannan (v. 1291–1330) kanssa. Johannasta tuli Burgundin kreivitär (v. 1315–1330) nimellä Johanna II isänsä Burgundin kreivin Othon IV:n kuoltua. Myöhemmin hänestä tuli myös Artois'n kreivitär (v. 13291330) hänen äitinsä Artois'n kreivittären Mahout’n kuoltua.

Avioliitosta Burgundin Johannan kanssa syntyi kaikkiaan kuusi lasta:

  • Johanna (13081347), Burgundin kreivitär (Johanna III) ja Artois'n kreivitär (Johanna II), avioitui vuonna 1318 Burgundin herttuan Eudes IV:n kanssa.
  • Marguerite (13109. toukokuuta 1382), Burgundin ja Artois'n kreivitär (1361–1382), avioitui vuonna 1320 Flanderin, Neversin ja Rethelin kreivin Ludvig I Dampierren (v. 1304–1346) kanssa.
  • Isabelle (13121348), avioitui ensimmäisen karran vuonna 1323 Viennen dauphinin Guigues VIII:n kanssa. Avioliitosta ei ollut jälkeläisiä ja siten suku sammui. Toisen kerran Isabelle avioitui noin vuonna 1335 Faucogneyn herran Jean III:n kanssa, tästäkään avioliitosta ei olut jälkeläisiä.
  • Blanche (13131358), ei avioliittoa tai jälkeläisiä.
  • Louis Philippe (1317), kuoli hyvin varhain.
Filip V Pitkä

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filip V Pitkä on haudattu muiden Ranskan monarkkien ja keskeisten monarkian palvelijoiden tapaan Saint Denis'n luostarin basilikaan, jossa olevat haudat joutuivat vallankumouksen vuosina hävityksen kohteiksi.

Vallanperimys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filip V Pitkä kuoli ilman eloonjääneistä miespuolisia perillisiä. Näin vakiintunutta tapa noudattaen paronit valitsivat Ranskan uudeksi kuninkaaksi Filipin nuorimman veljen, joka hallitsi nimellä Kaarle IV Kaunis. Näin tyttäret sivuutettiin perimyksestä ja kansalliset edut tulivat esiin ranskalaisen prinssin suosimisena kruununperimyksessä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leblanc-Ginet, Henri; Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l'Histoire, 1997.
  • Les Rois de France. Judocus. Pariisi 1989.
  • Kirchhoff, Elisabeth; Rois et Reines de France. Sisältää myös Mémoires de Commines. 1996.
  • Wenzler, Claude; Généalogie des Rois de France. Èditions Ouest-France. 1994.
Ranskanvanhavaakuna.gif
Edeltäjä:
Juhana I Postuumi
Ranskan kuningas
1316–1322
Seuraaja:
Kaarle IV Kaunis