Filip V (Espanja)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Espanjan Filip V, aikalaisnäkemyksen mukaan

Filip V (19. joulukuuta 1683 Versailles9. heinäkuuta 1746 Madrid) oli syntyperältään Philippe de France eli Ranskan prinssi. Hän oli Espanjan kuningas vuosina 1700–1746 vuoden 1724 lyhyttä ajanjaksoa lukuun ottamatta. Filip V oli Espanjan ensimmäinen Bourbon-sukuinen hallitsija.

Hän oli Suuren Dauphinin toinen poika, ja siten Aurinkokuninkaan pojanpoika. Hän sai syntyessään arvon Anjoun herttua. Hänet kastettiin vuonna 1687 ja hän sai kasvatuksensa valvojaksi vuonna 1689 Saint-Aignan herttuan. Vuonna 1690 hän menetti äitinsä Marie-Christine von Wittelsbachin (16601690).

Espanjan perimys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosisadan lopulla, vuodesta 1690 Espanjan perimysongelma tuli ajankohtaiseksi. Hallitseva monarkki Kaarle II, lisänimeltään Hechizado (noiduttu), joka oli kivulloinen ja rujo sekä terveydeltään hyvin heikko, oli myös lapseton. Jo ennen hänen kuolemaansa eurooppalaiset suurvallat koettivat saada eri keinoin haltuunsa hänen kuningaskuntansa. Peli oli kovaa ja tärkeää, sillä jos Espanja olisi joutunut Ranskalle ja Bourbon-suvulle, se olisi lisännyt jo ennestäänkin mahtavan Ludvig XIV:n suunnatonta vaikutusvaltaa. Mikäli Espanjan kruunu olisi tullut Itävallan Habsburg-sukuun, se olisi merkinnyt Kaarle V:n valtakunnan uudelleenmuodostumista.

Espanjan Filip V, nykyaikainen muotokuva

Lopulta, Portocarreron kardinaalin, keskeisen neuvonantajansa painostamana, kuningas valitsi ranskalaisen mahdollisuuden. Vuonna 1700 2. lokakuuta hän teki nuoresta Anjoun herttuasta perillisensä, joskin periaatteessa Espanjan kruununperillinen olisi ollut hänen isänsä Grand Dauphine, joka oli Kaarle II sisarenpoika. Mikäli Anjoun herttua kuolisi tai nousisi Ranskan valtaistuimelle, niin siinä tapauksessa Espanjan kruunu olisi mennyt Berryn herttualle – Grande Dauphinen kolmannelle pojalle – ja mikäli hän ei jostain syystä voisi vastaanottaa kruunua, niin sen olisi saanut arkkiherttua Kaarle, tuleva keisari Kaarle VI. Kuolema kohtasi Kaarle II:n 1. marraskuuta vuonna 1700.

Uutinen saapui 9. marraskuuta Versaillesiin. Ludvig XIV ilmoitti 16. marraskuuta hoville, että hän oli hyväksynyt Kaarle II:n testamentin. Tämä päivä on jäänyt kuuluisaksi. Kuningas Ludvig XIV esitteli 17-vuotiaan pojanpoikansa, joka ei puhunut sanaakaan espanjaa, seuraavasti, ”Herrat, tässä teille on Espanjan kuningas!” Melkein kaikki muutkin Euroopan kuninkaalliset tunnustivat uuden hallitsijan, Itävaltaa ja keisarikuntaa lukuun ottamatta.

Espanjaan saapuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anjoun herttua lähti Versaillesin linnasta 4. joulukuuta ja hän saapui Madridiin 22. tammikuuta 1701. Kuitenkin jo muutaman kuukauden kuluttua poliittiset virheet alkoivat kasaantua:

  • Ensimmäinen ”virhe” oli, että Pariisin parlamentti tunnustuskirjeellä vahvisti 1. helmikuuta 1701 Filip V:n oikeuden Ranskan kruunuun. Tämä päätös vaikeuttaa vieläkin, kun kyse on teoreettisesta Ranskan kruununperimyksestä.
  • Toinen ”virhe” oli, kun saman vuoden helmikuussa Ludvig XIV lähetti Espanjan sijaishallituksen pyynnöstä joukkoja valtaamaan Espanjan Alankomaissa olevia rajalinnoituksia. Nämä linnoitukset olivat rakennettu vuoden 1698 kahdenkeskisen sopimuksen mukaisesti.
  • Kolmas ”virhe” oli, että ranskalaiset valloittivat kaikki tärkeät ja keskeiset asemat Madridissa. Näin olleen Ludvig XIV ohjaili myös Filip V:n avioliittoa Savoyn Marie-Louise Gabriellen kanssa. Hän myös lähetti Ursinin prinsessan, joka oli rouva de Maintenonin hyvä ystävä, toimimaan ”camarera mayor” -tehtävissä tuoreelle avioparille.

Tämän kaiken jälkeen eurooppalaiset hovit pelkäsivät Espanjan muuttuvan Ranskan protektoraatiksi. Näin alkoi Espanjan perimyssota.

Filip V pelasti lopultakin kruununsa James FitzJames Berwickin vuonna 1707 saavuttamalla voitolla Almanzassa ja Louis Joseph Vendômen voitolla Brihuegassa vuonna 1710. Utrechtin rauhassa Filip V:n oikeudet ja hänen jälkeläistensä oikeudet Espanjan kruunuun vahvistettiin. Kysymys Ranskan mahdollisesta kruunusta jäi avoimeksi. Filip V:n valtakunta pieneni melkoisesti. Esimerkiksi hän menetti Gibraltarin ja Italiassa olleet alueensa. Espanja jäi kuitenkin Ranskan vakutusvallan alaiseksi ja eritoten asiassa kunnostautui Jean Orry, joka toimi rahaministerinä ja loi voimakasta ranskalaismallista keskitettyä hallintoa. Eniten sodasta hyötyi kuitenkin Ranskan päävastustaja Englanti.

Hallituskausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningatar Marie-Louise savoijilaisen kuoltua Filip V avioitui uudelleen vuonna 1714 Élisabeth Farnèsen, Parman herttuan sisaren kanssa. Mukana touhusi kuitenkin abbé Giulio Alberoni, tuleva kardinaali ja kuningattaren paha henki. Uusi kuningatar lähetti tiehensä Ursinsin prinsessan ja ministeriksi tuli Alberoni, joka hallitsi heikkotahtoista Filip V:tä. Alberonin ohjauksessa maa joutui sotaan Englannin ja Ranskan kanssa. Lopulta hänkin sai mennä vuonna 1719.

Vuonna 1724 Filip V luopui kruunusta vanhimman poikansa Ludvigin hyväksi. Kuitenkin pojan ennenaikainen kuolema, vain seitsemän kuukauden hallitsemisen jälkeen, sai Filipin palaamaan uudelleen valtaan. Vuonna 1725 Filip katkaisi suhteensa Ranskaan, joka oli lähettänyt takaisin hänen tyttärensä Victoire de Bourbonin (1718–1781), joka oli ollut ehdolla Ludvig XV:n puolisoksi, mutta todettiin tarkoitukseen liian nuoreksi, koska hän oli vain seitsemän vuoden ikäinen, sillä Ranska tarvitsi kruununperijöitä mahdollisimman pikaisesti.

Tällöin Filip V lähestyi Itävaltaa ja sai aikaan tämän kanssa Sevillan sopimuksen vuonna 1729. Sopimuksessa Parma ja Piacenza luvattiin Filip V pojille. Puolan perimyssotaa Filip käytti vaihtokauppaan, jossa hän sai vuonna 1738 itselleen Napolin ja Sisilian, jotka oli menettänyt Utrechtin rauhassa. Suhteen Ranskaan paranivat ennalleen kun Ludvig XV:n tytär meni naimisiin Filip V:n pojan kanssa.

Avioliitto ja lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filip V avioitui Savoijin Maria Louisan (17. syyskuuta 168814. helmikuuta 1714) kanssa 2. marraskuuta 1701 ja heidän avioliitosta syntyi neljä poikaa:

Hän avioitui uudelleen Elizabeth Farnesen (25. lokakuuta 169211. kesäkuuta 1766) kanssa 24. joulukuuta 1714 ja heillä oli yhteensä seitsemän lasta:

Espanja Edeltäjä:
Kaarle II
Espanjan kuningas
17001724
Seuraaja:
Ludvig I
Espanja Edeltäjä:
Ludvig I
Espanjan kuningas
17241746
Seuraaja:
Ferdinand VI