Puolan perimyssota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Puolan perimyssota
Venäläiset ja saksilaiset joukot piirittivät Danzigia Puolan perimyssodan aikana 1734 ja valtasivat sen
Venäläiset ja saksilaiset joukot piirittivät Danzigia Puolan perimyssodan aikana 1734 ja valtasivat sen
Päivämäärä:

1733–1735

Paikka:

Puola, Reininmaa, Italia

Lopputulos:

August III Puolan kuninkaaksi

Osapuolet

Stanisław Leszczyński
Pavillon royal de la France.svg Ranska
Bandera de España 1701-1760.svg Espanja
Savoie flag.svg Savoiji

Fredrik August II
Flag of Russia.svg Venäjä
Banner of the Holy Roman Emperor (after 1400).svg Habsburgit
Flag of Electoral Saxony.svg Saksi

Puolan perimyssota käytiin vuosina 17331735. Sodassa olivat vastakkain Ranskan ja Espanjan sekä Itävallan, Venäjän ja Saksin liittouma. Puolalaisjoukkoja taisteli kummallakin puolella.

Sodan sytytti kiista vuonna 1733 kuolleen Puolan kuninkaan August II Väkevän seuraajasta Puolan valtaistuimella. Tärkeimmät kruununtavoittelijat olivat lopulta Stanisław Leszczyński ja Saksin Fredrik August, August Väkevän poika. Rauhassa Puolan kuninkaaksi tunnustettiin August.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin Kaarle XII nosti Leszczyńskin Puolan kuninkaaksi lyhytaikaisesti suuren Pohjan sodan aikana. Sodan jälkeen kuninkaaksi nousi kuitenkin Pietari Suuren tukema August II Väkevä. Ranska tuki Leszczyńskia August Väkevän seuraajaksi, koska Leszczyński oli Ranskan kuningas Ludvig XV:n appi. Leszczyńskiä tukivat myös Espanja ja Savoiji. Venäjä ja Itävalta tukivat Saksin Fredrik Augustia. August Väkevä kuoli helmikuussa 1733 ja kuninkaan vaali suoritettiin syyskuussa 1733. Vaalissa uudeksi kuninkaaksi valittiin Leszczyński.

Sotatapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän 30 000 miehen armeija tunkeutui Puolaan lokakuussa 1733 ja eteni Varsovaan nostaakseen Augustin kuninkaaksi. Venäläisten lisäksi myös 10 000 saksilaista tunkeutui Puolaan. Puolalla ei käytännössä ollut armeijaa, joten Leszczyński pakeni Danzigiin. Syyskuussa August kruunattiin Puolan kuninkaaksi Krakovassa. Yhdistynyt saksilais-venäläinen armeija ryhtyi piirittämään Danzigia tammikuussa 1734. Vaikka piiritetyn kaupungin avuksi saapui meritse 2200 miehen ranskalaisarmeija, Danzig antautui kesäkuussa 1734. Leszczyński pakeni kaupungista Preussiin juuri ennen piirityksen loppumista. Hän oli puolalaisten keskuudessa suositumpi vaihtoehto kuninkaaksi kuin August. Leszczyński ei saanut juurikaan apua Ranskalta, koska kardinaali André Hercule de Fleury halusi lopettaa sodan Ranskalle suosiolliseen rauhaan.

Sotaa käytiin Reinin laaksossa huhtikuusta syyskuuhun 1734. Sotatoimien ainoa merkittävä seuraus oli Philippsburgin linnoituksen valtaus.[1] Venäjän armeija eteni Reinin laaksoon sodan lopulla, mutta silloin rauhanneuvottelut olivat jo alkaneet.

Italiassa Ranska ja Espanja hyökkäsivät Lombardiaan, Napoliin ja Sisiliaan. Itävaltalaiset voittivat Parman taistelun 29. kesäkuuta ja ranskalaiset puolestaan Luzzaran taistelun 19. syyskuuta. Itävaltalaiset voittivat sodan lopulla käydyn Bitonton taistelun 25. toukokuuta 1735.

Rauha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauha solmittiin marraskuussa 1738 Wienissä. Sopimuksessa August III tunnustettiin Puolan kuninkaaksi ja Leszczyński luopui vaatimuksistaan kruunuun. Leszczyński sai korvaukseksi Lothringenin herttuakunnan, joka siirtyi vuonna 1766 hänen kuolemansa jälkeen Ranskalle. Espanjan kuninkaan poika Kaarle sai rauhassa Napolin kuningaskunnan ja Sisilian, josta korvauksena hän luovutti kolme herttuakuntaansa Itävallalle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dupuy, R. Ernest & Dupuy, Trevor N.: The Encyclopedia of Military History, s. 628. from 3500 BC. to the present. Harper & Row, 1970.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Philippsburgin valtausta kiinnostavampaa on se, että Reinin sotaretki jäi kahden merkittävän sotapäällikön, Eugen Savoijilaisen ja James FitzJames Berwickin, viimeiseksi. Berwick kuoli Philippsburgin piirityksessä.