Romanian historia

Mihai Viteazul (Mikael Rohkea), joka hallitsi Valakiaa, Transilvaniaa ja Moldaviaa 1500- ja 1600-lukujen vaihteessa.

Romanian kuningaskunnan perustanut julistus, 1881

Ceaușescun propagandajuliste Bukarestissa vuonna 1986

Romanian historialla tarkoitetaan nykyisen Romanian alueen historiaa.

Varhaiset vaiheet

Rooman keisari Trajanus valloitti suunnilleen nykyistä Romaniaa ja Moldovaa vastanneen Daakian vuosina 101–106. Maan nimi on peräisin Rooman valtakunnasta käytetystä nimestä Romania. Rooman vallan loppuvaiheessa ja sen jälkeen alueelle hyökkäsivät lukuisia kertoja germaaniset gootit, hunnit, slaavit, avaarit, bulgaarit ja unkarilaiset. Keskiajalla pääosa romanialaisista eli kolmen ruhtinaskunnan alueella, jotka olivat Valakia, Moldavia ja Transilvania. Vuonna 1365 syntyneet itsenäiset Romanian ruhtinaskunnat Valakia ja Moldavia joutuivat osmanien valtakunnan alaisuuteen, ensin Valakia vuonna 1396 ja sitten Moldavia vuonna 1455.

Itävallan keisarikunta sai Moldavian pohjoisosan Bukovinan 1775 ja Venäjän keisarikunta itäosan Bessarabian 1812. Transilvania joutui Unkarin hallintaan 1100-luvulla, vuonna 1526 se liitettiin osmanien valtakuntaan ja 1800-luvulla Itävaltaan (vuodesta 1867 Itävalta-Unkari). Romania syntyi Moldavian ja Valakian yhdistyessä 1859, ja suurvallat tunnustivat sen itsenäiseksi Turkin sodan aikana 1877. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Itävalta-Unkarin hajotessa ja Venäjän vallankumouksen aikana Bessarabia päätti liittyä Romanian kuningaskuntaan 1918. Trianonin rauhassa Transilvania siirrettiin Unkarilta Romanialle, jolloin Romania sai suuren unkarilaisvähemmistön.

Toinen maailmansota

Pääartikkeli: Romania toisessa maailmansodassa

Neuvostoliitossa julkaistiin Romanian sosialistisen tasavallan 5-vuotisjuhlien kunniaksi postimerkki vuonna 1953.

Molotov–Ribbentrop-sopimuksen mukaan Neuvostoliitto sai 1940 Moldavian ja Pohjois-Bukovinan, Unkari Saksan ja Italian tukemana Transilvanian pohjoisosan ja Bulgaria Etelä-Dobrogean. Kuningas Kaarle II:n myönnyttyä luovutuksiin armeija kaappasi Ion Antonescun johdolla vallan ja liittyi toiseen maailmansotaan Saksan ja Italian puolella saadakseen takaisin Neuvostoliitolle luovutetut alueet. Hitler luovutti Romanialle alueita, mutta kuningas Mikael I:n vallankaappaus elokuussa 1944 syöksi diktaattori Antonescun vallasta ja Romanian armeija joutui Puna-armeijan komentoon. Romania koki suuria lisämenetyksiä taistellessaan Saksaa vastaan Unkarissa ja Tšekkoslovakiassa.

Kommunistivalta

Nicolae Ceausescu, Romanian presidentti vuosina 1974–1989 ja Romanian kommunistisen puolueen pääsihteeri vuosina 1965–1989

Romaniasta muodostettiin 1948 neuvostomielinen, kommunistijohtoinen kansantasavalta, ja kuningas lähti maanpakoon. Romania oli aluksi taloudellisesti ja sotilaallisesti vahvasti Neuvostoliiton ohjailema. Neuvostomiehityksen aikana suuri määrä ihmisiä pidätettiin mielivaltaisesti, arviot liikkuvat kymmenissä tuhansissa. Suurin osa poliittisista vangeista vapautettiin vuosien 1962–1964 armahduksissa. Maassa käytiin myös valtakamppailu kommunistisen puolueen fasistien valtakaudella ja sodan aikana Moskovassa viettäneen ”moskovalaisryhmän” ja sodan Romaniassa viettäneen ”vankilaryhmän” välillä. Se huipentui vuonna 1952 puolueen johtajan Ana Paukerin vangitsemiseen ja Gheorghe Gheorghiu-Dejin valtaannousuun.

Gheorghiu-Dej saavutti Hruštšovin luottamuksen, ja sen seurauksena neuvostojoukot vedettiin pois Romaniasta vuonna 1958. Tämän jälkeen politiikan suunta muuttui täysin, ja Romania solmi kauppasopimuksia Länsi-Euroopan maiden kanssa ja irtisanoutui SEV-maiden yhteisestä taloussuunnitelmasta vuonna 1964.

Nicolae Ceausescun aika 1965–1989

Gheorghiu-Dejin kuoleman jälkeen Nicolae Ceaușescu nousi kommunistipuolueen johtoon 1965 ja maan hallituksen päämieheksi 1967. Romania alkoi toteuttaa Neuvostoliitosta erillistä ulkopolitiikkaa. Se tuomitsi Tšekkoslovakian miehityksen 1968 ja oli ainoa Varsovan liiton maa, joka ei osallistunut miehitykseen. Romania solmi myös diplomaattisuhteet Israeliin, arabimaihin ja Saksan liittotasavaltaan. Ceaușescu oli muun muassa neuvostovastaisuutensa vuoksi alussa erittäin suosittu sekä koti- että ulkomaissa, ja länsimaat viivyttelivät hänen hallintonsa tuomitsemista sen muuttuessa 1970-luvun alusta lähtien totalitaristiseksi. Ceaușescu rakensi poliisivaltion ja pystytti henkilökultin. Romanian ulkomaanvelka kasvoi rajusti vuosina 1977–1981, ja maa tuli riippuvaiseksi IMF:stä ja Maailmanpankista. Ceaușescu käynnisti ohjelman koko ulkomaanvelan maksamiseksi, mikä toteutuikin vuonna 1989, juuri ennen Ceaușescun kaatumista. Tavoitteen saavuttamiseksi kaikki ylimääräinen ruoka ja kulutustavarat myytiin ulkomaille ja romanialaisten elintaso laski. Ceausescun diktatuurin eräs erityispiirre oli Nicolaea Ceausescun vaimon Elena Ceausescun asema erittäin merkittävänä taustavaikuttajana ja vallankäyttäjänä. Perhe muodostikin eräänlaisen dynastian.

Ceaușescun jälkeen

Klaus Johannis, Romanian presidentti vuodesta 2014

Ceaușescun valta päättyi kansannousuun ennen joulua 1989, ja hänet teloitettiin pikaisesti. Valta siirtyi Kansallisen pelastuksen rintamalle (Frontul Salvării Naționale, FSN) ja sitten väliaikaiselle kansallisen yhtenäisyyden neuvostolle (Consiliul Provizoriu de Uniune Națională) aina vaaleihin asti. FSN ja sen ehdokas Ion Iliescu voittivat 20. toukokuuta 1990 presidentinvaalit ja saivat enemmistön edustajainhuoneeseen ja senaattiin. Uusi hallitus aloitti varovaiset talousuudistukset. Uusi demokraattinen perustuslaki hyväksyttiin joulukuussa 1991. Entinen kommunisti Ion Iliescu oli presidenttinä 1990–1996 ja 2000–2004. Välillä presidenttinä oli demokraattipuolueen Emil Constantinescu. Marraskuussa 2004 presidentiksi valittiin Traian Băsescu Oikeus ja totuus -liitosta. Pääministeriksi nousi hänen liittolaisensa Călin Popescu-Tăriceanu, mutta miehet kääntyivät pian toisiaan vastaan. Romania liittyi Natoon 2004 ja Euroopan unioniin 1. tammikuuta 2007.

Pääministeri Tăriceanu veti Romanian joukot Irakista kesällä 2006, vaikka presidentti sitä vastusti. 1. huhtikuuta 2007 presidentti Băsescun Demokraattisen puolueen ministerit erotettiin hallituksesta. Parlamentti erotti 18. huhtikuuta 2007 presidentin väliaikaisesti virantoimituksesta. Toukokuussa järjestettiin kansanäänestys, jossa kysyttiin, voiko perustuslain rikkomisesta ja mafiayhteyksistä syytetty Băsescu jatkaa presidentinvirassa. Yli 74 prosenttia äänestäjistä kuitenkin tuki häntä.

Marraskuun 2008 vaalien jälkeen muodostettiin Emil Bocin johdolla liberaalidemokraattien ja sosiaalidemokraattien hallitus. Boc kuitenkin erosi mielenosoitusten vuoksi helmikuussa 2012.

Romanian presidenttinä vuodesta 2014 toiminut Klaus Johannis valittiin marraskuussa 2019 yli 60 prosentin kannatuksella presidentinvaalien toisella kierroksella uudelle viisivuotiskaudelle. Eurooppa-myönteinen keskustaoikeistolainen Johannis on tunnettu korruption vastustaja ja oikeusvaltion puolustaja. Hän on luvannut lisätä korruption vastaisia toimia sekä edistää oikeuslaitoksen uudistamista. Romanian peräkkäiset sosiaalidemokraattiset hallitukset ovat hidastaneet erityisesti oikeuslaitoksen uudistamista ja heikentäneet sen riippumattomuutta.

Helmikuussa 2020 pääministeri Ludovic Orbanin liberaali hallitus kaatui parlamentin luottamuslauseäänestyksessä oltuaan vallassa vain kolme kuukautta sen jälkeen, kun maan ensimmäisen naispuolisen pääministerin, sosiaalidemokraatti Viorica Dăncilăn hallitus oli kaatunut. Tämän arveltiin johtavan uusiin vaaleihin, joita pidettiin mahdollisesti hallituksen pyrkimyksenäkin, sillä pääministeri Orbanin liberaalipuolue PNL:n kannatus oli mielipidemittauksissa ollut tuntuvasti korkeampi kuin arkkivihollisensa sosialidemokraattisen PSD:n.