Kaarle II (Romania)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaarle II

Kaarle II (romaniaksi: Carol) (15. lokakuuta 18934. huhtikuuta 1953) hallitsi Romanian kuninkaana 19301940.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarlen vanhemmat olivat kuningas Ferdinand ja kuningatar Marie, Ison-Britannian kuningatar Viktorian toisen pojan, prinssi Alfredin tytär. Kaarle II:sta tuli kruununprinssi kuningas Kaarle I:n kuoltua lokakuussa 1914 ja Ferdinandin noustua Romanian kuninkaaksi.

Kaarle tunnettiin enemmänkin aiheuttamistaan skandaaleista kuin johtajankyvyistään. Hän nai Odessassa, Ukrainassa kenraalin tyttären Joanna Marie Valentina Lambrinon ("Zizi" Lambrino, 1898–1953) lain vastaisesti. He saivat pojan: Mircea Gregor Carol Lambrinon. Avioliitto mitätöitiin kuninkaallisella asetuksella 1919. Seuraavaksi hän nai Ateenassa kuningas Konstantin I:n tyttären, Kreikan ja Tanskan prinsessa Helenan 10. maaliskuuta 1921. Avioliitto ajautui pian kriisiin kuninkaan pidettyä yllä suhdetta Elena Wolffiin ("Magda Lupescu", 1895–1977), juutalaisen apteekkarin tyttäreen, joka oli kaiken lisäksi eronnut. Skandaalin seurauksena Kaarle lähti maanpakoon joulukuussa 1925. Hänet poistettiin kruununperimysjärjestyksestä ja isänsä testamentista tammikuussa 1926. Hänen kuningatar Helenan kanssa saamansa poika Mikael (s. 1921) kruunattiin kuninkaaksi heinäkuussa 1927. Kaarle ja Helena erosivat 1928. Kaarlella oli lisäksi avioton poika rakastajattarensa Maria Martinin kanssa.

Kaarle kuitenkin odottamatta palasi maahan 7. kesäkuuta 1930 ja hänet julistettiin seuraavana päivänä kuninkaaksi.

Seuraavan vuosikymmenen aikana Kaarle II haki vaikutusvaltaa Romanian politiikassa manipuloimalla kilpailevia agraari- ja liberaalipuolueita ja juutalaisvastaisia ryhmiä. Hän ihaili Italian Mussolinin autokraattista johtoa ja horjutti Romanian demokratian jo epävakaita perustuksia. Viimein 27. helmikuuta 1938 uusi perustuslaki luovutti kuninkaalle korkeimman vallan maassa. Kaarle II loi Romaniaan Italian mallin mukaisen korporatiivisen diktatuurin ja perusti joulukuussa 1938 kansallisen uudelleensyntymisen rintaman (Frontul Renașterii Naționale), jota itse johti.

Kesällä 1940 Romania pakotettiin luovuttamaan ensin Bessarabia ja Pohjois-Bukovina Neuvostoliitolle (28. kesäkuuta) Molotov–Ribbentrop-sopimuksen mukaisesti ja myöhemmin vielä Pohjois-Transilvania Unkarille (30. elokuuta). Kaarle II nimitti kenraali Ion Antonescun pääministeriksi 4. syyskuuta 1940. Antonescu pakotti välittömästi kuninkaan luopumaan kruunusta, ja Kaarlen poika Mikael I kruunattiin jälleen kuninkaaksi 6. syyskuuta. Kaarle pakeni maasta ja asettui viimein asumaan Portugaliin. Hän nai Lupescun heinäkuussa 1947 Rio de Janeirossa.

Kaarle vietti loppuelämänsä maanpaossa ja kuoli Portugalin Estorilissa 1953. Hänen jäännöksenä palautettiin Romaniaan 2003, ja hänet haudattiin uudelleen Curtea de Argeşin luostariin, jossa useimmat Romanian kuninkaat lepäävät.

  Edeltäjä:
Mikael
Romanian kuningas
19301940
Seuraaja:
Mikael