Unkarin historia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Unkarin historia
Hungary stub.svg
Muinainen Unkari
Pannonia
Unkari ennen madjaareja
Keskiaika
Unkarin kuningaskunta
Nyky-Unkari
Osmanien Unkari
Transilvanian ruhtinaskunta
Habsburgien valta
Hullu vuosi
Itävalta-Unkari
Unkarin demokraattinen tasavalta
Unkarin neuvostotasavalta
Sotien välinen aika
Toinen maailmansota
Toisen maailmansodan jälkeen
Unkarin kansantasavalta
Unkarin kansannousu

Unkarin alueen kirjoitettu historia alkaa roomalaisista. Unkarilaisten kielelliset esi-isät saapuivat maahan varhaisella keskiajalla.

Unkarilaisten eli madjaarien alkuperästä ja Unkariin siirtymistä varhaisemmasta historiasta kertoo artikkeli unkarilaiset.

Kansainvaellukset ja unkarilaisten maahantulo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unkarilaisten Unkariin tulon 1000-vuotismuistomerkki Budapestissä

Antiikin aikana nykyisen Unkarin tienoilla oli kaksi Rooman provinssia, Pannonia ja Daakia. Rooma menetti Pannonian 300-luvun lopulla, minkä jälkeen sen valtasivat ensin germaaniheimot, sitten slaavit. Suurelle alangolle levittäytyi paimentolaiskansoja, kuten hunnit, bulgaarit ja avaarit. Avaarit hallitsivat Karpaattien altaan aluetta 500-luvulta 700-luvulle, kunnes Kaarle Suuren johtamat frankit voittivat heidät vuoden 800 tienoilla. Frankit ottivat haltuunsa alueen länsiosan, jonne syntyi slaavilaisten vasallien ruhtinaskuntia, kuten Kroatia ja Määri. Etelä- ja itäosat olivat löyhästi Bysantin ja Bulgarian vallassa.[1]

Unkarilaiset elivät 800-luvulla vielä nykyisen Ukrainan lounaisosissa, mutta he oppivat tuntemaan tulevan kotimaansa sotaretkillä. Kun petsenegit hyökkäsivät unkarilaisten kimppuun, nämä ylittivät Karpaatit päällikköjensä Árpádin ja Kurszánin johdolla, todennäköisesti keväällä 895, ja ottivat valtaansa harvaan asutetun Suuren alangon. Kun Kurszan kuoli 904, Árpád pääsi yksin johtoasemaan. Unkarilaiset tuhosivat Määrin valtakunnan, voittivat Baijerin rajakreivin vuonna 907 ja valtasivat myös Transdanubian.[2][3]

Seuraavan puolen vuosisadan aikana unkarilaiset tulivat tunnetuksi ryöstöretkistään, jota he tekivät pitkin Länsi-Eurooppaa. He kärsivät kuitenkin ratkaisevan tappion Saksan kuninkaalle Otto I:lle vuonna 955, ja ryöstöretket lakkasivat vähitellen.Vuonna 973 ruhtinas Géza lähetti lähetystön keisari Otto IIn luo, ja seuraavana vuonna hän kääntyi perheineen kristinuskoon. Hänen poikansa Vajk kastettiin Tapaniksi (unk. István).[3][4]

Unkarin valtion synty ja keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Unkarin kuningaskunta

Vuosina 9971038 hallinnut Tapani Pyhä I (István) kruunattiin Unkarin ensimmäiseksi kuninkaaksi legendan mukaan joulupäivänä 1000 yöllä.[5] Samaan aikaan valtion ensimmäiset rajat astuivat voimaan, pääkaupungiksi nimettiin Esztergom ja kristinusko tuli maan viralliseksi uskonnoksi. Uskonpuhdistuksia jatkettiin vielä pitkälle Pyhä Tapanin valtakauden aikana. Tapani loi vakaan ja vahvan valtiojärjestelmän frankilaisen malliin. Häntä pidetään Unkarin valtion perustajana. Italialaissyntyinen Gerard Sagredo, joka tunnetaan nimellä Pyhä Gellért, saapui maahan Tapani Pyhän käännyttäessä maata kristinuskoon. Gellért kirjoitti Unkarin ensimmäiset teologiset teokset, hänestä tuli piispa ja hän perusti katedraalin ja luostarin. Näiltä ajoilta on myös varhaisin säilynyt unkarinkielinen kirjoitus, vuonna 1055 Balaton-järven pohjoisrannalle perustetun luostarin perustuskirja. Kuningas Tapanin kuoltua maa joutui valtataisteluiden riivaamaksi ja joutui melkein Saksan ja Bysantinkin valloittamaksi, kunnes vuonna 1077 valtaan noussut László I Pyhä palautti järjestyksen maahan. Piispa Gellért julistettiin pyhimykseksi kuningas Tapanin kanssa 20. elokuuta vuonna 1083 kuningas Pyhä Lászlón aloitteesta.[6] Nykyään elokuun 20. on Unkarin valtion juhlapäivä.

Sigismund Luxemburgilainen

Kuningas Andreas II oli yksi Viidennen Ristiretken johtavista hahmoista vuosina 1217-1218.[7] Vaikka itse ristiretki oli sotilaallisesti tappiollinen, ulkopoliittisesti se oli Unkarille ja kuninkaalle kannattava. Menestyksekkäästi ja itsevarmasti hallinneen László I Pyhän valtakauden jälkeen, 1200-luvun alussa Unkarin taloudellinen ja sisäpoliittinen tila kuitenkin heikkeni sen verran, että kuningas Andreas II joutui tekemään vuonna 1222 kultaisen bullan, joka määritteli aatelisten ja aatelittomien oikeudet. Oikeudet saivat kuitenkin pian väistyä, sillä mongolit (tataarit) hyökkäsivät vuosien 12411242 aikana Unkariin. Kyliä ja kaupunkeja – niiden joukossa Buda ja Pest – joutui ryöstelyn ja tuhoamisen kohteeksi. Kuningas Béla IV itsekin joutui pakenemaan Muhin taistelusta ja elämään lyhyen ajan piiloutuneena, kunnes mongolien ylikaani Ögödei yllättäen kuoli ja Unkarissa sotatoimia johtanut Batu-kaani veti joukkojaan maasta palaten Mongoliaan. Kuningas Béla IV palasi Budaan ja ryhtyi elvyttämään runneltua maata.[8] Tällöin alettiin rakentaa laajaa, kivilinnoja käsittävää puolustusjärjestelmää, joka nykyään ulottuu Unkarin naapurimaiden puolelle. 1200-luvun toisella puoliskolla Budasta tehtiin valtakunnan pääkaupunki.

Árpád-dynastian sammuttua 1301 maan hallitsijaksi tuli ranskalainen Anjou-suvun Kaarle Robert.[9] 1300-luvun alussa Unkarin sisäpoliittiset sekä taloudelliset kriisit uusiutuivat ja ainoastaan Kaarle Robert sai tilanteen hallintaansa. Hänen jälkeensä valtaistuimella seurasi poikansa Ludvig I Suuri joka laajensi sotatoimillaan isänsä vakauttamaa Unkarin valtakuntaa. Sigismund Luxemburgilainen noustuaan Unkarin kuninkaaksi onnistui myös saamaan Böömin ja myöhemmin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan valtaistuimen. Hän yritti estää kirkon kahtiajakautumisen ja rauhoittamaan Ranskan ja Englannin kuninkaiden välejä sekä kävi osittain onnistuneita puolustustaisteluita Unkarin rajoja uhkaavien ottomaanien kanssa.

Matias Corvinuksen muotokuva

1400-luvun puolivälissä jälleen uusiutuvien hallitsijakiistojen vuoksi valtionhoitajaksi nimetty aatelinen ja ritari János Hunyadi löi armeijallaan Osmanien valtakunnan hyökkäyksen Nándorfehérvárin (nyk. Belgradin) taistelussa vuonna 1456. Hänen pojastaan Matias (Mátyás) Corvinuksesta tuli kuningas vuonna 1458 ja hänen aikanaan Unkari oli poliittisen ja kulttuurisen vaikutuksensa huipulla.[9] Buda oli tällöin renessanssikulttuurin johtava keskus. Matiaksen hallituskaudella Unkariin kuului muun muassa Ala-Itävalta, Steiermark, Määri ja Sleesia.

Matiaksen kuoltua kuoli unkarilaisten mielestä myös oikeus, sillä kuningas Matias miellettiin oikeudenmaisimmaksi kuninkaaksi. Syntyi sisäisiä kiistoja ja aatelisto alisti talonpoikia kovin ottein. Vuonna 1514 kansa nousi György Dózsan johdolla kapinaan, mutta se kukistettiin.[10] Maan olot vain kurjistuivat.

Osmanien valtakunta valmistautui uuteen sotaan ja vuoden 1526 Mohácsin taistelussa unkarilaiset kärsivät ankaran tappion. Lisäksi nuori kuningas Lajos II salamurhattiin taistelun jälkeen, jonka johdosta aatelisten välille puhkesi laajoja kiistoja sekä kaaos. Buda jätettiin täysin suojaamattomaksi ja näin osmanit tekivät ryöstelyrynnäkön kaupunkiin, josta kuningatar ja hovi ehdittiin evakuoimaan Bratislavaan hetki ennen heidän tuloa. Turkkilaiset valtasivat Budan pysyvästi vasta 1541. Unkari pirstoutui kolmeen osaan: länsiosat joutuivat Habsburgien hallintaan, Transilvaniasta tuli osmaneille veroja maksava autonominen ruhtinaskunta ja muut osat siirtyivät turkkilaisten valtaan, jossa taas unkarilaiset ja turkkilaiset ottivat jatkuvasti yhteen valloittelemalla pienempiä ja suurempia linnoja toisiltaan noin 150 vuoden ajan. Pirstoutumista edesauttoivat myös unkarilaisten aatelisten eripuraisuus. Unkarilla oli pitkään (sulttaanin lisäksi) kaksi yhtäaikaista, kiistelevää kuningasta, Transilvanian ruhtinas János Szapolyai sekä Itävallan keisari Ferdinand V.[10] Myös 1130-, 1310- sekä 1440-luvulla Unkarilla oli lyhyen ajan kaksi yhtäaikaista kuningasta.

Turkkilaisten mukana Unkariin kantautui kuitenkin myös monia hyviäkin asioita. Esimerkiksi kahvi, paprika, maissi, lisäksi suurin osa Unkarin nykyisistä kylpylöistä on rakennettu turkkilaisten aikana.

Habsburgien valta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Á. Mányoki:Ferenc Rákóczi II:n (1676–1735) muotokuva

1686 länsivaltojen yhtyneet armeijat ajoivat turkkilaiset Budasta ja 1699 koko Unkarista. Habsburgit tulivat valtaan ja ottivat myös Unkarin kuninkaan arvonimen. Kuitenkaan Unkari ei muodollisesti missään vaiheessa kuulunut heidän hallitsemaansa Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan. Habsburgit antoivat muiden vähemmistökansalaisuuksien tulla maahan lieventämään unkarilaisten itsenäisyyshaluja. Se ei paljon vaikuttanut ja jo 1703–1711 käytiin Ferenc Rákóczi II:n johtama itsenäisyyssota.[11] Vähälukuisemmat ja ranskalaisten liittolaistensa jättämät unkarilaiset kuitenkin hävisivät sen.

Kapinan jälkeen seurasi poikkeuksellisen pitkä rauhan aika, jolloin Unkarin talous kehittyi pitkin harppauksin. Perustettiin tehtaita, teattereita ja sanomalehtiä. Pestin merkitys kansainvälisessä kaupassa kasvoi. Buda sai takaisin asemansa Unkarin hallinnon keskuksena. 15. heinäkuuta 1846 avattiin Unkarin ensimmäinen rautatieyhteys Pestin ja Vácin välille.[12] Ensimmäinen höyrylaiva laskettiin Tonavalle - hanketta rahoittaneen kreivi István Széchenyin ansiosta - 16. maaliskuuta 1831. Pian niitä tuli muillekin Unkarin merkittävimmille sisävesistöille (Tisza-joki 3. syyskuuta 1833, Balaton-järvi 21. syyskuuta 1846.) sekä Välimerelle (Unkarin Adrianmeren kaupunkeihin). Samoihin aikoihin aloitettiin Tonavan ja Tiszan säännöstely jatkuvien tulvien estämiseksi. Budapestin edustavin ja vanhin pysyvä silta, Ketjusilta, otettiin käyttöön vuonna 1849. Hanke oli niin myös Széchenyin ansiota ja toteutuksesta vastasitvat englantilainen William Tierney Clark sekä skottilainen Adam Clark.

1800-luvun Unkarin hyvinvointi kuitenkin aiheutti sen, että rikkaat rikastuivat ja köyhät köyhtyivät. Unkarilaisuus oli jäämässä Habsburgien germaanisten vaikutteiden varjoon.

Vuoden 1848 kapinan johtajan Kossuth Lajosin (1802–1894) muotokuva

15.3.1848 unkarilaiset kävivät jälleen kapinoimaan vaatien itselleen itsehallintoa. Unkari julistettiin tasavallaksi ja valtionhoitajaksi valittiin Lajos Kossuth. Itävallan keisari Frans Joosef I kukisti kuitenkin kapinan Venäjän avulla ja teloitutti johtajat.[13] Unkarilaiset käyttivät kapinassa ensimmäistä kertaa punavihervalkoista lippuaan.

Suomalais-ugrilaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvulla - erityisesti kansallisromantiikan aikana 1870-1890 -luvuilla - unkarilaisten jo muutenkin vahva kansallisuusaate voimistui entisestään. Unkarilaisten suomalais-ugrilaisuuden "löytäminen", kun eräät unkarilaiset tutkimusmatkailijat olivat vierailleet Suomen, Viron sekä muun Baltian ja Venäjän eri alueilla - esimerkiksi Antal Reguly 1839, Pál Hunfalvy 1869, nuorempi Jankó János 1896 ja Zoltán Kodályn vierailu Ilmari Krohnin vieraana - ja tehneet merkittäviä muistiinpanoja ja tallenteita erilaisista suomalaisista kansanperinteistä, -lauluista, kielestä sekä kulttuurista, jotka yllättävän paljon muistuttivat unkarilaisialähde?, kun taas vastaavaa samanlaisuutta ei löytynyt Unkarin naapurikansoilta. Saman joutuivat toteamaan 1800-luvulla Unkarissa vierailleet suomalaiset kansanperinne- sekä kielitutkijat. Matthias Alexander Castrén pääsi kahdesti lähemmin tutkimaan unkarinkieltä kansanperinnetutkija Antal Regulyn asuessaan Suomessa ja Lapissa sekä heidän yhteisellä kielitutkimusmatkalla Tobolskissa, Länsi-Siperiassa. Kahden maan kirjallisuus ja taide läheni toisiaan ja lukuisiat suomalaiset taiteilijat - kuten esimerkiksi Eliel Saarinen (joka suunnitteli ensimmäiset kaarikadut Budapestiin), Akseli Gallen-Kallela, Yrjö Liipola, Ilmari Krohn - viettivät pitkiäkin aikoja Budapestissa ja muualla Unkarissa. Eräiden lähteiden mukaan J. L. Runebergiä olisi innoittanut Mihály Vörösmartyn 1836 sanoittama unkarilainen kansallissävelmä Szózat Maamme laulua sanoittaessa. Kalevala käännettiin unkariksi ensimmäistä kertaa vuonna 1872. Se on tähän päivään asti pakollinen kirja Unkarin lukioissa. Muita koulussa opetettuja kirjoja ovat muun muassa Väinö Linnan "Tuntematon sotilas" sekä Mika Waltarin "Sinuhe egyptiläinen".

Kaksoismonarkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kärsittyään tappion Preussia vastaan vuoden 1866 sodassa Itävalta oli valmis sovintoon unkarilaisten kanssa. Seuraavana vuonna 1867 muodostettiin Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia, jossa Unkari sai laajoja vapauksia ja oli tasavertainen Itävallan kanssa. Tarkoituksena oli vähentää unkarilaisten itsenäisyysintoa. Yhteistä oli ulko- ja puolustuspolitiikka ja rahalaitos. Lippuna oli Itävallan ja Unkarin värien yhdistelmä. Lisäksi vaakunassa oli kummankin maan vaakunat. Itävallan omat ehdot taas olivat muun muassa Unkarin siviililain uudistaminen. Etenkin talonpoikien sekä erilaisten vähemmistöjen asemaa parannettiin, mihin unkarilaiset aateliset aiemmin eivät olleet suostuneet etujensa menettämisen pelossa.

Valokuva Itäisestä Rautatieasemasta (Keleti pályaudvar) Budapestissa vuonna 1900.

Marraskuun 17. vuonna 1872 Budan, Óbudan ja Pestin kaupungit yhdistyivät yhdeksi Budapestiksi, josta tuli Unkarin hallinnon keskus. Kaksoismonarkian alkamisesta noin 50 vuoden ajan Unkari ja erityisesti sen pääkaupunki vaurastuivat merkittävästi. Kaupungin keskustaa ja sen muita asuinalueita suunnitellessa pyrittiin usein ottamaan esimerkkiä pariisilaisesta kaupunginsuunnittelusta. 28. lokakuuta 1877 otettiin käyttöön Läntinen Rautatieasema (Nyugati pályaudvar). Budapestin kuuluisa oopperatalo sekä Itäinen Rautieasema (Keleti pályaudvar) valmistuivat vuonna 1884. Kaupungin ensimmäinen - ja Lontoon jälkeen maailman toiseksi vanhin - Budapestin metro avattiin vuonna 1896 sekä Imre Steindlin suunnittelema Parlamenttitalo - jonka rakentamiseen käytettiin yli 40kg puhdasta kultaa - valmistui vuonna 1904.

Akseli Gallen-Kallela matkusteli Unkarissa vuosina 19071908.[14] Ketjusillan molemmissa päässä makaavat leijonapatsasparit ihastuttivat suomalaistaidemaalaajaamme niin, että hän kiipesi yhtenä yönä leijonan selkään ja maalasi sillalta avautuvan Budan vuoren kuutamomaiseman. Sillanvahti kutsui Santarmit, jotka alkoivat kirjoittamaan hänelle sakkoa, kun Gallen-Kallela veti lapun povitaskustaan ja ojensi sen vahdille, jossa luki unkariksi: "Täten sallin suomalaisen Akseli Gallen-Kallelan harjoittaa vapaasti taidettaan Unkarin Kuningaskunnan pääkaupungin kaikilla mahdollisilla yleisillä paikoilla. Fyysisen estämisen tai muun hänen työtään haittavan seikan sattuessa Gallen-Kallela on oikeutettu pyytämään lähimmän santarmipartion suojelu- tai virka-apua. Budapestin poliisin ylipäällikkö." Gallen-Kallela suomalaiset sekä Unkariin liittyvät maalaukset olivat niin lumoavia unkarilaisten mielestä, että vuonna 1908 Budapestissa pidettiin Gallen-Kallelan taidenäyttely, jossa oli lähes 500 hänen teosta esillä. Noin 100 000 ihmistä oli vieraillut näyttelyllä. Ketjusillan leijonapatsaan jalustaan - minkä selässä Gallen-Kallela oli istunut - kaiverrettiin kullanvärisellä tekstillä unkariksi ja suomeksi lyhyesti Gallen-Kallelan tarina. Kyseinen leijona kuitenkin murtui toisen maailmansodan pommitusten aikana ja se siirettiin Budapestin historiamuseoon. Kaiverrusta korvaamaan Budapestiin pystytettiin Gallen-Kallelan muistomerkki Tonavan rantakadun lähellä sijaitsevaan puistoon, Budan puolella (Budapest I. ker. Lánchíd utca 17.)

Itsenäistymisestä toiseen maailmansotaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostotasavalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trianonin rauhansopimus, punainen: uusien rajojen ulkopuolelle jäänyt alue, jossa unkarilaiset olivat enemmistönä.

Ensimmäisessä maailmansodassa Habsburgien valtakunta luhistui ja Unkarista tuli itsenäinen. Se oli kuitenkin joutunut häviäjien puolelle ja menetti alueistaan kaksi kolmasosaa: Slovakian Tšekkoslovakialle, maan itäosat kuten Transilvanian Romanialle ja maan eteläosat Jugoslavialle. Näihin sisältyivät kaikki Unkariin Itävalta-Unkarin osana kuuluneet alueet, joilla unkarilaiset eivät olleet enemmistönä, mutta samalla kolme miljoonaa unkarilaistakin jäi Unkarin rajojen ulkopuolelle. Uudet rajat vahvistettiin Trianonin rauhansopimuksella 1920.[15]

Unkarin viimeinen kuningas Kaarle IV (Károly) luopui vallasta ja sosialistien sekä tasavaltalaisten radikaalien hallitus julisti maan demokraattiseksi tasavallaksi 16. marraskuuta 1918, vaikka Unkari säilyttikin valtionmuotonsa – viiden kuukauden katkoksella – kuningaskuntana. Maan virallinen nimi, Unkarin kuningaskunta, säilyi toisen maailmansodan loppuun asti, vaikkei kuningasta ollutkaan ja valtion asioista päätti eduskunta. Mihály Károlyin johtama sosiaalidemokraattis-tasavaltalainen hallitus jäi kuitenkin lyhytikäiseksi.

Työläisten liikehdinnän ja maailmansodan voittajavaltojen paineessa sosiaalidemokraatit päättivät liittoutua vastaperustetun kommunistipuolueen kanssa ja nostivat sen johtajan Béla Kunin suoraan vankilasta valtion johtoon. Yhdistyneet sosiaalidemokraatit ja kommunistit julistivat Unkarin neuvostotasavallaksi 21. maaliskuuta 1919. Tuore neuvostotasavalta joutui kuitenkin pian sotaan Romanian, Serbian, Tšekkoslovakian ja amiraali Horthyn johtamien porvarillisten voimien kanssa. Romanialaiset ja Horthyn joukot marssivat lopulta Budapestiin ja kukistivat neuvostotasavallan 6. elokuuta 1919. Valtionhoitajaksi noussut konservatiivis-aristokraattinen Miklós Horthy hallitsi Unkaria vuoteen 1944.

Horthyn aristokratia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amiraali Miklós Horthy on aikana Unkari oli virallisesti monarkia, mutta todellisuudessa sitä hallitsi valtionhoitaja. Horthy oli palvellut keisarillisessa laivastossa, mutta keisarikunnasta itsenäistynyt Unkari oli sisämaavaltio. Unkarilaiset sanoivat leikillään: "Unkari on kuningaskunta ilman kuningasta ja sitä johtaa amiraali, vaikka sillä ei ole rannikkoa."[16]

Unkari yritti viimeiseen asti vältellä toiseen maailmansotaan liittymistä, mutta joutui kuitenkin liittymään vuonna 1941, kun Kassa-niminen kaupunki (Košice) joutui neuvostokoneiden pommitusten kohteeksi. Ei ole varmuutta olivatko asialla oikeasti neuvostokoneet vai pelkästään naamioidut sellaiset, sillä sekä Saksa että Neuvostoliitto halusivat saada Unkarin puolelleen, joten on mahdollista, että kumpi vain maista olivat saattaneet suorittaa ilman ennakkovaroitusta tehdyn pommituksen.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa maailmansodassa Unkari solmi Adolf Hitlerin Saksan kanssa kauttakulkusopimuksen ja pääsi valloittamaan takaisin tämän tuella osia entisistä alueistaan Jugoslavialta ja Romanialta. Riemu oli kuitenkin ennenaikainen, sillä pahin oli edessä. Unkarin 2. armeija tuhoutui tammikuussa 1943 Don-joen seudulla. 200 000 miehestä liki 137 000 kuoli joko taistelussa neuvostojoukkoja vastaan tai erityisen koviin pakkasiin. Unkarille jäi enää kotirantaman lisäksi 1. ja 3. armeija. joista toinen oli Nuoliristi-nimisen fasistipuolueen vaikutteiden alainen. Valtionhoitaja Horthy estääkseen fasismin tai kommunismin jyräämisen maahan, oli yrittänyt käydä muutamia salaisia neuvotteluja liittoutuneiden kanssa. Vastaukseksi hän sai, että Liittoutuneiden lähimmät joukot kamppailivat vasta Keski-Italiassa, joten neuvotteluiden ei todettu tällöin vielä olevan ajankohtaisia. Pyydettiin kääntymään Moskovan puoleen. Todellisuudessa liittoutuneet ja Neuvostoliitto olivat jo sopineet Euroopan jakamisesta vuonna 1943 Teheranissa. Horthy yritti irtautua Hitlerin otteesta julistamalla Unkari puolueettomaksi 1944. Saksa kuitenkin miehitti Unkarin maaliskuussa 1944 (operaatio Margareetta) ja satojatuhansia Unkarin juutalaisia lähetettiin kuolemaan keskitysleireille.

Kun neuvostojoukot vyöryivät kohti Budapestiä vuoden 1944 lopulla, Horthy teki aselevon heidän kanssaan. Natsit vastasivat syrjäyttämällä Horthyn nostamalla valtaan unkarilaisen Nuoliristi-puolueen, jonka johtaja oli Ferenc Szálasi. Tämä hallitus jatkoi taistelua puna-armeijaa vastaan ja se moninkertaisti Budapestin tuhot. Kun neuvostoliittolaiset lopulta saivat haltuunsa koko kaupungin 13. helmikuuta 1945, kolme neljäsosaa sen rakennuksista oli raunioina.

Inflaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmansodan jälkeen Unkaria koetteli tähän asti maailman pahin inflaatio. Jokaista maailmansotaa edeltänyttä pengőtä (rahayksikkö ennen forinttia) vastaan tarvittiin 1,4 biljoonaa pengőtä. Vuonna 1946 liikkeellä oli seteleitä, joiden arvo oli 100 triljoonaa pengőtä. 1. elokuuta 1946 vaihdettiin rahayksiköksi forintti, jonka arvoksi tuli 400 000 kvadriljoonaa (4×1029) pengőtä.

Kansandemokratiasta Natoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansannousun 1956 aikana käytetty lippu, josta kommunistisen puolueen valtaa edustava vaakuna on poistettu

Marraskuussa 1945 pidetyissä vapaissa parlamenttivaaleissa agraaripohjainen Pientilallisten puolue sai 57 % äänistä ja vaalivoittoa toteuttamansa maareformin jälkeen odottanut Unkarin kommunistinen puolue vain 17 %. Hallituksen paikkajako toteutettiin kuitenkin vaaleja edeltäneen sopimuksen perusteella, ja pientilalliset myöntyivät lisäksi antamaan kommunisteille keskeisen sisäministerin paikan. Sisäministeriön avulla alkoi kommunistien johtama turvallisuuspoliisi pidättää kilpailevien puolueiden johtajia ja monet pakenivat länteen. 1947 pidetyissä uusissa vaaleissa kommunistipuolue nousikin jo suurimmaksi ja Sosiaalidemokraattinen puolue sulautettiin siihen pian. Vuonna 1949 Unkari julistettiin sosialistiseksi kansantasavallaksi. Sitä juhlistettiin lisäämällä lippuun uusi kommunistinen vaakuna ja lipun väreille annettiin uusi merkitys. Mátyás Rákosin perustama pahamaineinen turvallisuuspoliisi AVO varmisti uskollisuuden puolueen opeille. Monissa kodeissa suoritettiin öisiä kotietsintöjä sekä ihmisiä vietiin moneksi päiviksi tai viikoiksi kuulusteluihin, joihin joskus liittyi myös kidutusta. Syytteet useimmiten olivat epäillyt länsimaisista vakoojista.

Stalinin kuoleman (1953) jälkeen pääministeriksi nousi uudistus- ja kansallismielinen Imre Nagy. 23. lokakuuta vuonna 1956 opiskelijat ja työläiset marssivat parlamenttitalolle tuomaan julki maan epäkohtia. Vastustus paisui kansannousuksi ja pääministeri ilmoitti Unkarin eroavan Varsovan liitosta. Imre Nagy pyysi kansainvälistä apua. Läntiset suurvallat eivät kuitenkaan uskaltaneet puuttua asiaan (humanitaarisia apuja lukuun ottamatta), joten Neuvostoliiton armeija kukisti kansannousun panssarivaunuin. Nagy ja tuhannet muut teloitettiin.[17] Kommunistijohtaja Mátyás Rákosi karkotettiin Siperiaan. Rákosin seuraajaksi nousi János Kádár, joka lakkautti turvallisuuspoliisin julmuudet ja vapautti osan poliittisista vangeista 1960-luvun alkuun mennessä. Unkari kuitenkin säilyi sosialistisena valtiona, mutta kommunistinen vaakuna poistettiin lipusta.


Vuonna 1968 Unkarin joukot osallistuivat Tšekkoslovakian demokratialiikkeen (Prahan kevät) kukistamiseen. 1960-luvulla Unkarissa siirryttiin rajoitettuun kapitalismiin, ja suhteet länsimaihin lähenivät asteittain 1980-luvulle asti. Suomen ja Unkarin välinen viisumipakko purettiin vuonna 1968. Pieniä yrityksiä yksityistettiin ja kansalaisten sallittiin lomailla länsimaissa tietyn väliajoin. Niin kutsuttu "gulassikommunismi" nostettiin itäblokin maissa esikuvaksi. Osittain tästä syystä Unkari on siirtynyt muita kansandemokratioita kivuttomammin markkinatalouteen.

Vuonna 1988 Unkarissa syntyi laajoja demokratiaa vaativia mielenosoituksia. Vuoden 1956 kansannousun jälkeen johtajaksi nostettu János Kádár syrjäytettiin ja oppositiopuolueiden perustaminen sallittiin lailla. Syksyllä 1989 päästettiin itäsaksalaisia pakolaisia Unkarin kautta länteen, joka johti lopulta Berliinin muurin murtamiseen ja kylmän sodan päättymiseen. 23. lokakuuta 1989 – kansannousun vuosipäivänä – julistettiin uusi Unkarin tasavalta perustetuksi. Unkari siirtyi markkinatalouteen.

Unkari liittyi NATO:on 1999 ja Euroopan unioniin vuonna 2004.[17] NATO:n tehtävissä ja YK:n rauhanturvaajatehtävissä maa on ollut mukana useimmissa paikoissa. Tällä hetkellä Unkarin asevoimat ovat läsnä seuraavissa maissa: Serbia (Kosovo) 312+159 miestä, Afganistan 191 miestä, Bosnia ja Hertsegovina 158 miestä, Kypros 84 miestä, Egypti 41 miestä, Irak 20 miestä. Sekä Afganistanissa, että Irakissakin on kuollut yksi unkarilainen kansainvälistä asepalvelusta suorittaessa. Vuoden 2006 syksyllä Unkarin parlamentti oli päättänyt 18 miehen lähettämisestä Libanoniin.

Vuonna 2011 Unkari nousi EU:n puheenjohtajaksi. Vuoden alussa säädettiin uusi medialaki, jota syytettiin sensuurista. Huhtikuussa parlamentti hyävksyi perustuslain muutoksia. Joulukuussa muutettiin vaalilakia. EU ilmaisi huolestumisensa lakien johdosta.[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juhani Huotari ja Olli Vehviläinen (toim.): Unkari. Maa, kansa, historia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 871. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-252-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hungary:history:Origins of the Magyars Encyclopædia Britannica. Viitattu 17.3.2012. (englanniksi)
  2. Unkari. Maa, kansa, historia s. 32
  3. a b Hungary:history:The kingdom to 1526 Encyclopædia Britannica. Viitattu 17.3.2012. (englanniksi)
  4. Unkari. Maa, kansa, historia s. 34, 37
  5. Stephen I Hungary: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  6. The Canonisation of Five Hungarian Saints in 1083 Hungarian Quarterly. 2000.
  7. Fifth crusade University of Michigan
  8. Politics and Society under Stephen's Successors Hungary: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  9. a b Renaissance and reformation Hungary: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  10. a b Reign of Ulaszlo II and Louis II Hungary: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  11. Reign of Leopold II Hungary: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  12. Railways in Hungary
  13. The Revolution of March 1848 Hungary: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  14. Oroszlánkaland a budai Duna-parton Nepzabadsag Online
  15. Otavan iso Fokus, 7. osa (Sv-Öö). Otava, 1974. ISBN 951-1-01521-4.
  16. Miksi Unkaria hallitsi 1920-40-luvuilla amiraali?. Tieteen Kuvalehti Historia, 2011, nro 8, s. 10. Bonnier. ISSN 0806-5209.
  17. a b c Timeline Hungary BBC News

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heino Nyyssönen: Kruunu - Unkarin tuhatvuotinen arvoitus. ISBN 951-796-259-2.
  • Tuomo Lahdelma (toim.): Unkarilainen omakuva. ISBN 951-796-259-2.
  • Gábor Richly (toim.): Unkarilaisten omakuvan juuret. Helsinki, 2008. ISBN 978-952-5150-99-5.
  • Gábor Richly (toim.): Unkari lyhyesti 2000. Helsinki, 2000. ISBN 951-98600-0-2.
  • Antal Reguly Matkalla tutkijaksi - Unkarilaisen Antal Regulyn kirjeitä vuosilta 1839-1840 Toimittaneet ja suomentaneet Viljo Tervonen ja Liisa Rumohr-Norio. Helsinki Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006 Vammala ISBN 951-746-849-0
  • Gábor Vég: Magyarország királyai és királynéi 2001, Debrecen & Miskolc. ISBN 963-645-109-5 & ISBN 963-203-049-4
  • Ferenc Halmos Száz rejtély a magyar történelmbôl 2001, Budapest. ISBN 963-8229-63-2
  • János Jankó Utazás Osztjákföldre 1898 Néprajzi Múzeum, Budapest, 2000. Series Historica Ethnographiae 11. ISBN 963-7106-69-3
  • Péter Domokos szerk. Finnugor életrajzi lexikon Tankönyvkiadó, Budapest, 1990
  • Antal Reguly Magyarországi jegyzetek Néprajzi Múzeum, Budapest, 1994, ISBN 963-7106-32-4
  • József Szinnyei Magyar írók élete és munkái, Arcanum, Budapest, 2000, ISBN 963-86029-9-6

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Unkarin historia.