Imre Nagy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee poliitikkoa. Imre Nagy on myös nykyaikainen viisiottelija.
Imre Nagyn rintakuva Mátészalkassa, Unkarissa.

Imre Nagy [ˈimrɛ nɒɟ] (7. kesäkuuta 189616. kesäkuuta 1958) oli unkarilainen poliitikko joka toimi maansa pääministerinä loka-marraskuussa vuoden 1956 kansannousun aikana.

Nagy syntyi maalaisperheeseen ja oli lukkosepän oppipoikana ennen ensimmäistä maailmansotaa, jossa hän taisteli Itävalta-Unkarin joukoissa itärintamalla ja joutui sotavangiksi vuonna 1915. Hän liittyi Venäjän kommunistiseen puolueeseen ja Puna-armeijaan. Nagy palasi Unkariin sodan loputtua ja palveli Béla Kunin lyhytkestoisessa neuvostohallituksessa. Vuonna 1929 Nagy matkusti Neuvostoliittoon, päätyi harjoittamaan maatalouteen liittyvää tutkimusta ja toimi Kominternin Unkarin jaostossa.

Vuonna 1944 Nagy palasi jälleen Unkariin ja toimi muun muassa kommunistihallituksen maatalousministerinä.

Nagy toimi pääministerinä ensin vuosina 19531955 ja onnistui muuttamaan maan poliittisen ilmapiirin vapaammaksi. Monet poliittiset vangit vapautettiin, internointileirit lakkautettiin ja sensuuria lievennettiin. Kollektiivitiloja vähennettiin 25,6–15,6 %. Hinnat laskivat ja uudessa viisivuotissuunnitelmassa ei enää annettu sijaa raskaalle teollisuudelle. Vuonna 1955 Nagy sai sydänkohtauksen, joka pakotti hänet pitkälle toipumislomalle.

Unkarin kansannousu alkoi 23. lokakuuta mielenosoituksena, joka johti tilanteen kärjistymiseen. 24. lokakuuta kello 8.30 radio ilmoitti Nagyn olevan muodostamassa hallitusta. Nagyn allekirjoittama sotatilan julistus vaikeutti hänen asemaansa. Hän menetti luottamusta kansan silmissä. 29. lokakuuta solmittiin aselepo kapinallisten ja hallituksen välillä. Samana päivänä venäläiset hyökkäsivät ja nostivat valtaan János Kádárin hallituksen. Nagy ilmoitti 1. marraskuuta Unkarin jäsenyyden Varsovan liitossa päättyneen. 3. marraskuuta kutsuttiin unkarilainen valtuuskunta neuvotteluihin neuvostojoukkojen evakuoimisesta. Unkarilaiset kuitenkin pidätettiin ja Neuvostoliitto murskasi Unkarin kansannousun.

Nagy sai turvapaikan Jugoslavian lähetystöstä. Hän lähti sieltä 22. marraskuuta, kun Kádár oli kirjallisesti myöntänyt hänelle vapaan poistumisoikeuden. KGB:n miehet kuitenkin pidättivät hänet ja hänet kuljetettiin Romaniaan, josta myöhemmin palautettiin takaisin Unkariin. Kesäkuussa 1958 hänet tuomittiin salaisen oikeudenkäynnin jälkeen kuolemaan ja teloitettiin hirttämällä yhdessä Pál Maléterin ja Miklós Gimesin kanssa.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Imre Nagy.