János Kádár

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
János Kádár vuonna 1977

János Kádár (26. toukokuuta 1912 Fiume, Itävalta-Unkari6. heinäkuuta 1989) oli Unkarin Sosialistisen Työväenpuolueen pääsihteeri vuosina 1956–1988 ja Unkarin pääministeri 1956–1958 ja 1961–1965.

Mekaanikon koulutuksen saanut Kádár liittyi laittomaan Unkarin kommunistipuolueeseen 20-vuotiaana 1930-luvun alussa.[1] Hän taisteli sodan aikana Tšekkoslovakian vastarintaliikkeessä. Gestapo pidätti hänet 1944. Sodan jälkeen vuonna 1946 hänestä tuli puolueen varapääsihteeri. Hän seurasi László Rajkia sisäministerinä 1948[1] ja oli salaisen poliisin päällikkönä.

Kádár pidätytti Rajkin, joka oli arvostellut Neuvostoliiton yritystä asettaa stalinistihallitus Unkariin. Rajk tuomittiin näytösoikeudenkäynnissä. Vuonna 1951 Mátyás Rákosi syytti Kádária Titon tukijaksi ja kansallismieliseksi petturiksi, mutta Kádár vapautettiin 1953.[1]

Kádár nousi lokakuussa 1956 Imre Nagyn hallitukseen Budapestin alueen puoluejohtajan paikalta. Nagy pani vapautumisen alkuun, poisti valtion valvonnan lehdistöltä, vapautti monia poliittisia vankeja ja ilmoitti halunsa vetää Unkari Varsovan liitosta. Kun Neuvostoliiton joukot saapuivat tukahduttamaan Unkarin vapautumispyrkimyksiä stalinismista, nousi Unkarin kansa miehittäjiä vastaan. Unkarin kansannousuna tunnetun konfliktin yhtyedessä Kádár allekirjoitti pyynnön neuvostojoukkojen väliintulosta. Neuvostojoukkojen tuella hänestä tuli puoluejohtaja ja maan päämies. Pääministerinä Kádár oli vuosina 1956–1958 ja uudelleen vuosina 1961–1965.

Kansannousun yhteydessä Nagy ja osa muita maan johtajia, mukaan lukien Rajkin leski, pakenivat Jugoslavian lähetystöön. Kádár lupasi heille vapaan pääsyn maasta mutta vangitsikin heidät heidän poistuttuaan lähetystöstä 23. lokakuuta 1956. Heinäkuussa 1958 ilmoitettiin, että Nagy ja hänen kannattajansa oli tuomittu ja teloitettu rikoksesta kaataa "demokraattinen valtiojärjestys". Pidätysten ja teloitusten avulla Kádár tukahdutti opposition ja pystytti sensuurin. Unkariin jäi Neuvostoliiton 200 000 miehen joukko.

Vuonna 1959 maasta karkotettiin 30 000 unkarilaista. Seuraavana vuonna suoritettiin uusi kollektivisointi, minkä jälkeen 97 prosenttia maatiloista kuului joko valtiontiloille tai kollektiivitiloille. Vuonna 1961 János Kádár siirtyi niin kutsuttuun gulassikommunismiin. Ei-kommunistisia asiantuntijoita otettiin hallinnon ja elinkeinoelämän palvelukseen ja poliittisia vankeja vapautettiin 1963, kuten Unkarin arvostetuin poliittinen filosofi, sosiologi Istvan Bibo. Unkarissa ryhdyttiin valmistelemaan talouselämän perinpohjaista uudistamista markkinasosialismin suuntaan. Vuonna 1964 tehtiin sovinto katolisen kirkon kanssa. Unkarin joukot osallistuivat kuitenkin Tšekkoslovakian miehitykseen 1968, ja sen jälkeen Neuvostoliitto suhtautui tiukemmin talouden ja politiikan uudistuksiin satelliiteissaan. 1970- ja 1980-luvuilla taantuvista Itä-Euroopan SEV-talouksista Unkari kuitenkin pärjäsi parhaiten.

János Kádár pysyi vallassa toukokuuhun 1988 asti, jolloin hänet poistettiin politbyroosta ja pääministeri Károly Grósz tuli hänen tilalleen pääsihteeriksi. Kádár sai seremoniallisen puoluejohtajan aseman, kunnes hänet alkuvuodesta 1989 viimein syrjäytettiin kokonaan politiikasta.

Kádárin ja hänen puolisonsa hauta häpäistiin 2. toukokuuta 2007. Kun teko aamulla huomattiin, haudasta oli viety molempien maalliset jäännökset. Haudan läheisyyteen oli kirjoitettu: "Murhaaja ja petturi ei saa levätä pyhässä maassa". Kaikki Unkarin poliittiset puolueet tuomitsivat teon tuoreeltaan.[2][3]

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 91. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
  2. Eltűntek Kádár János földi maradványai, Boon.hu, 2. toukokuuta 2007 (unkariksi)
  3. "Ex-Hungary ruler's tomb attacked", BBC News, 2. toukokuuta 2007.