István Dobi
| István Dobi | |
|---|---|
 István Dobi kesällä 1948. |
|
| Unkarin pääministeri | |
| Edeltäjä | Lajos Dinnyés |
| Seuraaja | Mátyás Rákosi |
| Unkarin kansantasavallan puhemiehistön puheenjohtaja | |
| Edeltäjä | Sándor Rónai |
| Seuraaja | Pál Losonczi |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. joulukuuta 1898 Komárom, Itävalta-Unkari |
| Kuollut | 24. marraskuuta 1968 (69 vuotta) Budapest, Unkari |
| Ammatti | poliitikko |
| Tiedot | |
| Puolue | Pienviljelijäin puolue |
István Dobi (31. joulukuuta 1898 Komárom, Itävalta-Unkari – 24. marraskuuta 1968 Budapest) oli unkarilainen valtiomies, joka toimi maansa pääministerinä 1948–1952 ja sen jälkeen maan puhemiehistön puheenjohtajana eli kansantasavallan presidenttinä 1952–1967.[1]
Dobi kasvoi köyhässä maalaisperheessä. Hän tuki vuoden 1919 Unkarin neuvostotasavaltaa, jonka joukoissa hän taisteli romanialaisia vastaan joutuen sotavangiksi. Hänen vankeutensa Hajmáskérin leirillä kesti helmikuuhun 1920 asti. Työt sotien välisenä aikana olivat hyvin satunnaisia. Dobi oli 1920-luvulla yhteiskunnallisesti aktiivinen toimien sosiaalidemokraattisessa liikkeessä. Vuonna 1936 hän siirtyi pienviljelijäinpuolueeseen ja jo seuraavana vuonna hänet valittiin puolueen keskuskomiteaan.
Toisen maailmansodan aikaan Dobi joutui Unkarin armeijan työpataljoonaan, josta hän pääsi vapaaksi kesällä 1945. Sen jälkeen hän osallistui juuri vapautuneen Unkarin poliittiseen toimintaan pienviljelijäpuolueen riveissä. Marraskuun 1945 parlamenttivaaleissa hän tuli valituksi suurvoiton saaneen pienviljelijöiden riveissä. Tällöin hänestä tuli Zoltán Tildyn jotaman hallituksen salkuton ministeri. Helmikuun alussa 1946 Unkarista tuli tasavalta ja Tildystä presidentti.[2] Uudessa Ferenc Nagyn hallituksessa hänestä tuli maatalousministeri. Vuoden 1947 alussa kommunistit Mátyás Rákosin johdolla kiristivvät taistelua vallasta Unkarissa. He syyttivät pienviljelijäin itsenäisyyttä kannattanutta Béla Kovácsia, joka vangittiin ja karkotettiin maassa olleen Neuvostoliiton johtaman valvontakomission myötävaikutuksella vuosiksi Siperiaan. Tämän jälkeen Dobista tuli pienviljelijäpuolueen pääsihteeri. Pääministeri Nagy joutui itsekin syytösten kohteeksi eikä palannut lomalta Unkariin.[3] Seuraajaksi nimettiin pienviljelijäin Lajos Dinnyés, joka taipui Rakosin johtamien kommunistien valtaan.[4] Dobi oli hallituksessa aluksi salkuton ministeri ja huhti-joulukuun 1948 maatalousministeri. Pienviljelijäpuolueen alistuminen kommunistien myötäjuoksijaksi oli tosiasia. Joulukuussa Dinnyésin oli erottava ja tilalle valittiin Dobi, joka oli hyvin läheisessä yhteistyössä kommunistien kanssa eli silloin kommunistien ja sosiaalidemokraattien muodostaman Unkarin työväenpuolueen (MDZP) kanssa.[5]
_t%C3%A9r,_balra_a_mai_Bel%C3%BCgyminiszt%C3%A9rium_%C3%A9p%C3%BClete_l%C3%A1tszik._Az_%C3%BAjj%C3%A1%C3%A9p%C3%ADtett_L%C3%A1nch%C3%ADd_%C3%BCnneps%C3%A9g%C3%A9nek_trib%C3%BCnj%C3%A9n_az_els%C5%91_sor%C3%A1ban_%C3%BClnek,_balr%C3%B3l-_Vas_Zolt%C3%A1n,_Ger%C5%91_Ern%C5%91,_Dobi_Istv%C3%A1n,_Fortepan_80344.jpg)
István Dobi toimi pääministerinä Unkarin tasavallan loppumishetkeen asti elokuuhun 1949 jatkaen muodostetun Unkarin kansantasavallan ministerineuvoston puheenjohtajana eli käytännössä pääministerinä. Unkari oli täässä vahvasti osa Neuvostoliiton johtamaa itäblokkia ja Unkarissa todellista valtaa käytti diktatorisesti Stalinin läheinen ystävä Mátyás Rákosi.[6] Dobikin luopui kansantasavallan synnyn myötä pienviljelijäpuolueesta. Dobin pääministeriys jatkui elokuuhun 1952, jolloin pääministerin aseman otti itselleen maan diktaattori Rakosi, joka oli kaikissa aiemmissa sodanjälkeisissä hallituksissa varapääministerin roolissa, vaikkakin käyttänyt suurinta valtaa.[7] Dobista tuli tässä yhteydessä kansantasavallan presidentti Sándor Ronain jälkeen.[8] Presidenttiys oli puhtaasti seremoniallinen. Dobi pysyi valtaapitävien kommunistien puolella marraskuun 1956 Unkarin kansannousun aikaan jatkaen presidentin tehtävässään eläköitymiseensä 1967 asti. Dobi oli liittynyt vuonna 1959 Unkarin valtaa pitävän puolueen Unkarin sosialistisen työväenpuolueen (MZMP) jäseneksi.[9] Hän kuoli 77-vuotiaana 24. marraskuuta 1968.
Dobi pyrki henkilökohtaisesti tukemaan läheisten suhteiden kehittämistä Neuvostoliiton kanssa. Tämän pohjalta hänelle myönnettiin vuonna 1961 Leninin palkinto. Vuonna 1967 hänet nimitettiin Unkarin sosialistisen työn sankariksi.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tauno Kuosa: Oman aikamme maailmantapahtumat, osa 1: 1945–1953: hyökkäävä kommunismi, s. 156-174. WSOY, 1965.
- Romsics, Ignac: ”Chapter 4: The Sovietisation of Hungary”, Hungary in the twentieth century, s. 217-264. Budapest: Osiris / Corvina, 1999. ISBN 963-13-4830. (englanniksi)
- Huotari, Juhani & Vehviläinen, Olli (toim.): Unkari: maa, kansa, historia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-252-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Harris M. Lentz: Heads of States and Governments Since 1945 - István Dobi 1994. Routledge. Viitattu 25.4.2020. (englanniksi)
- ↑ Huotari, 2004, s. 244
- ↑ Kuosa, 1965, s. 164-165
- ↑ Kuosa, 1965, s. 166
- ↑ Romsics, 1999, s. 237
- ↑ Romsics, 1999, s. 267
- ↑ Romsics, 1999, s. 269
- ↑ Romsics, 1999, s. 268-269
- ↑ a b Harris M. Lentz: István Dobi 1979. The Free Dictionary. Viitattu 25.4.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta István Dobi Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
.svg){kind=small}
| ||||||||||||||
