Lajos Kossuth

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lajos Kossuth, József Tyrolerin maalaama muotokuva.

Lajos Kossuth (19. syyskuuta 1802 Monok20. maaliskuuta 1894 Torino) on Unkarin kansallissankari.

Kossuth syntyi 1802 koillisunkarilaisessa Monokin kylässä köyhään, mutta aateliseen perheeseen. Hän opiskeli oikeustiedettä ja keksi 1830-luvulla korvata puuttuvan unkarinkielisen sanomalehdistön valtiopäivien selonteoilla, mistä hyvästä hänet tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Hänen rikoksensa oli lähinnä erillisen perustuslain vaatiminen Unkarille. Tuomionsa jälkeen hän sai luvan toimittaa lehteä ja kasvatti mainettaan unkarilaisten liberaalien johtajana.

Unkarin kansannousu maaliskuussa 1848 nosti Kossuthin kiistattomaksi kansanjohtajaksi, joka vapautti maaorjat. Hän toimi rahaministerin virassa "ensimmäisessä itsenäisessä Unkarin hallituksessa", jonka pääministerinä oli Lajos Batthyány ja liikenneministerinä István Széchenyi. Hän sai myös valtuudet järjestää isänmaansa puolustuksen Itävallan ja Venäjän yhteishyökkäystä vastaan. Unkarilaisten menestys taistelukentillä huipentui huhtikuussa 1849 Unkarin parlamentin päätökseen erottaa Itävallan keisari Unkarin kuninkaan virasta. Kossuth nimitettiin valtionhoitajaksi, mutta neljä kuukautta myöhemmin Unkarin armeijan oli antauduttava ylivoiman edessä. Kossuth lähti maanpakoon Turkkiin, joka kansainvälistä painostusta uhmaten kieltäytyi luovuttamasta häntä vihollistensa armoille. Myöhemmin Kossuth oli kohuttu vieras Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Hänen omistautumistaan maallensa kunnioitettiin laajalti. Etenkin yhdysvaltalaiset katsoivat, että hän edusti niitä vapaamielisiä periaatteita, joiden varassa uusi manner aikanaan asutettiin.

Vielä 1850-luvun lopulla Kossuth yritti saada Ranskasta ja Italiasta tukea Unkarin itsenäisyydelle, vierailtuaan ensin lähes kaikissa ajan voimakeskittymissä. Kossuthin päätappioksi kansainvälisellä poliittisella areenalla koitui luultavasti hänen tiukka neutraalisuutensa Yhdysvaltain orjuuskysymyksessä, joka jätti hänet molempien osapuolien kritiikin kohteeksi.

Kossuth oli tuomittu sotaoikeudessa kuolemaan, mutta kun keisari ryhtyi ansaitsemaan takaisin alamaistensa luottamusta, tuomio voitiin kumota ja Kossuthia pyydettiin palaamaan kotimaahansa. Useat Kossuthin kannattajat löysivät 1867 kaksoismonarkiaksi julistetussa Itävalta-Unkarissa uutta toivoa paremmasta tulevaisuudesta ja kohosivat tärkeisiin asemiin. Kossuth itse kierteli loppuun asti maanpaossa ja kuoli 1894 Torinossa. Keisari kuitenkin kunnioitti vanhaa vastustajaansa järjestämällä hänelle hautajaiset Budapestissa suurin juhlallisuuksin.

Nykyään Unkarissa tuskin on kylää ilman Kossuthin muistolle nimettyä katua tai muistomerkkiä.