László Rajk

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

László Rajk (8. toukokuuta 190915. lokakuuta 1949) oli unkarilainen poliitikko ja kommunistijohtaja, joka toimi uransa aikana muun muassa maan ulkoministerinä. Rajk tuomittiin 24. syyskuuta 1949 järjestetyssä näytösoikeudenkäynnissä kuolemaan syytettynä salaliitosta kommunistihallituksen kaatamiseksi Jugoslavian Josip Broz Titon kanssa.

Rajk oli kenkäkaupan omistajan poika. Hän liittyi nuorena Unkarin kommunistipuolueseen, hänet erotettiin Budapestin yliopistosta poliittisen toimintansa vuoksi. Rajk työskenteli rakennustyöläisenä vuoteen 1936 asti. Hän taisteli kansainvälisessä prikaatissa tasavaltalaisten puolella Espanjan sisällissodassa. Sodan loputtua hän pakeni Ranskaan, jossa hänet vangittiin.

Rajk palasi Unkariin vuonna 1941. Gestapo kidutti ja kuulusteli häntä, mutta tuloksetta. Hän oli vangittuna puna-armeijan tuloon asti vuoteen 1945. Antifasistisen hallituksen kommunistisen maatalousministerin Imre Nagyn aloittaman maareformin johdosta maanomistajien lukumäärä Unkarissa nousi huomattavasti keväällä 1945. Marraskuun 1945 vaaleissa pienviljelijäpuolue sai 57 prosenttia äänistä, kommunistit saivat vain 17 prosenttia. Neuvostoliiton Unkarin johtajan, marsalkka Vorošilovin määräyksestä pienviljelijäpuolue ei saanut yksin muodostaa hallitusta. Vorošilov perusti hallituskoalition, jossa kommunisteilla olivat tärkeimmät virat. Tärkeään sisäministerin virkaan valittiin Rajk. Rajk perusti salaisen poliisin AVO. Salainen poliisi alkoi vangita pienviljelijäpuolueen ja Kansallisen talonpoikien puolueen jäseniä. Lukuisia kokeneita henkilöitä molemmista puolueista pakeni ulkomaille.

Elokuun vaalit 1947 olivatkin menestys kommunisteille. Vasemmisto sai yli 60 prosenttia äänistä. Rajkista tuli Unkarin ulkoministeri mutta hänet pidätettiin toukokuussa 1949. Hänet saatiin tunnustamaan olleensa fasisti, Gestapon agentti ja myönsi yhteistyön Titon kanssa näytösoikeudenkäynnissä syyskuussa 1949. Hänet teloitettiin lokakuussa 1949. Keväällä 1956 Mátyás Rákosi myönsi Rajkin oikeudenkäynnin ja kuolemantuomion olleen poliittinen, vaikka yrittikin siirtää vastuuta ÁVH:n johdolle. [1] Rajkin maineen palauttaminen ja uudelleen hautajaiset valtion menoin 6. lokakuuta 1956 muodostuivat opposition mielenosoitukseksi ja Unkarin kansannousun alkutapahtumaksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Unkarinkansannousu 1956, A. Halmevirta ja H. Nyyssönen s. 29-30.
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.