Béla IV

Béla IV (1206 – 1270) oli Unkarin kuningas vuosina 1235–1270.

Béla nousi valtaistuimelle isänsä Andreas II:n jälkeen. Andreas II:n aikana maaomaisuutta oli lahjoitettu suurylimystölle ja kuninkaan valta oli heikentynyt. Béla yritti palauttaa kuninkaan valtaoikeudet keskittämällä hallintoa omiin käsiinsä ja peruuttamalla isänsä lahjoittamia tiloja takaisin kuninkaalle. Nämä yritykset kariutuivat kuitenkin mongolien hyökkäykseen 1241. Unkarilaiset kärsivät ratkaisevan tappion mongoleille Muhin taistelussa 11. huhtikuuta 1241, ja Béla joutui pakenemaan ensin Itävaltaan ja sitten Dalmatiaan.

Kun mongolit vetäytyivät 1242, valtakunta oli kärsinyt pahoin. Béla haki jälleenrakennustyöhön tukea ylimystöltä ja peruutti sitä loukanneet toimenpiteet. Hän perusti uuden Budan kaupungin nykyiselle Linnavuorelle ja siirsi pääkaupungin sinne Esztergomista. Mongolien hyökkäyksestä selvinneet asukkaat muuttivat Linnavuorelle "vanhasta Budasta" (Óbudasta) ja Pestistä. Vuonna 1267 Béla joutui vahvistamaan aateliston oikeudet ja vapaudet, jotka Andreas II oli myöntänyt kultaisessa bullassa. Aateliset saivat myös oikeuden osallistua Székesfehérvárissa pidettävään valtakunnalliseen kokoukseen, mitä pidetään Unkarin valtiopäivälaitoksen alkuna.

Bélan ja hänen poikansa Istvánin välillä syntyi valtataistelu, jossa suuraateli asettui pojan puolelle, ja Istvánista tulikin kuningas Tapani V isänsä kuoltua vuonna 1270.

Bélan tytär Margaret vietti suurimman osan elämästään nunnana Tonavan saarella, joka nimettiin hänen mukaansa Margitinsaareksi.

Lähteet

• Huotari, Juhani & Vehviläinen, Olli (toim.): Unkari: maa, kansa, historia, s. 43–48, 353. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-252-2.