Miklós Horthy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Miklós Horthy
Mikloshorthy.jpg
Unkarin valtionhoitaja
1. maaliskuuta 192015. lokakuuta 1944
Edeltäjä Károly Huszár
Seuraaja Ferenc Szálasi
Tiedot
Syntynyt 18. kesäkuuta 1868
Kenderes, Itävalta-Unkari
Kuollut 9. helmikuuta 1957 (88 vuotta)
Estoril, Portugali
Puoliso Magdolna Purgly
Uskonto kalvinisti

Miklós Horthy de Nagybánya (18. kesäkuuta 1868 Kenderes, Itävalta-Unkari9. helmikuuta 1957 Estoril, Portugali) oli Itävalta-Unkarin laivaston amiraali sekä Unkarin valtionhoitaja vuosina 1920–1944. Toisen maailmansodan aikana lokakuussa 1944 Horthy antoi käskyn, että vastarinta neuvostoliittolaisia joukkoja vastaan oli lopetettava, mutta saksalaiset pakottivat hänet eroamaan ja ottivat vallan omiin käsiinsä yhteistyössä fasistisen Nuoliristi-puolueen kanssa ja jatkoivat taistelua Neuvostoliittoa vastaan.

Horthy oli nuorempana matkustanut ympäri maailmaa laivaston koululaivalla ja palveli Itävalta-Unkarin laivaston suoja-aluksella diplomaattien turvana Turkissa ja muissa maissa. Hän toimi jonkin aikaa keisarin adjutanttina Wienissä. Ensimmäisen maailmansodan aikana Horthy palveli ensin risteilijän päällikkönä ja myöhemmin amiraalina Itävalta-Unkarin laivastossa. Hän haavoittui Otranton meritaistelussa. Hänet ylennettiin laivaston komentajaksi maaliskuussa 1918. Hän ohitti virkanimityksessä useita vanhempia upseereita.

Béla Kunin perustettua neuvostovallan Unkariin vuonna 1919 vastavallankumouksellinen hallitus asetti merisankarina kansansuosiota nauttivan Horthyn sotavoimien johtoon. Romanialaisten joukkojen voitettua kommunistien joukot Horthy asettui Budapestiin marraskuussa 1919. Hän sai valtionhoitajan arvonimen. Kuningas Kaarle IV teki kaksi heikkoa yritystä päästä Unkarin itsevaltiaaksi maaliskuussa ja lokakuussa 1921.

Horthy oli todellinen Unkarin johtaja maailmansotien välisen ajan, vaikka Unkari oli muodollisesti monarkia, jonka valtaistuin oli tyhjänä. Horthyn poika István Horthy nimitettiin hänen sijaisekseen mahdollisten sairaustapausten varalle, mutta István kuoli lentäjänä itärintamalla 1942. Horthy oli nationalisti, joka ohjasi Unkaria sisäpolitiikassa voimakkaasti oikealle. Saksalaiset sotilaat miehittivät Unkarin maaliskuussa 1944 (operaatio Margareetta). Kun neuvostoliittolaiset sotilaat tulivat Unkariin, Horthy lähetti rauhanneuvottelukomission Moskovaan, ja lokakuussa 1944 Unkari antautui. Välittömästi saksalaiset pakottivat Horthyn eroamaan ja vangitsivat hänet. Hänet vietiin Baijeriin. Myöhemmin yhdysvaltalaiset sotilaat vapauttivat hänet vankeudesta. Horthy vältti sotarikossyytteet ja asettui vuonna 1949 Portugaliin, missä hän kuoli vuonna 1957. Hänen muistelmansa ovat ilmestyneet englanniksi vuonna 1956, suomeksi 1955.

Horthy haudattiin 4. syyskuuta 1993 uudelleen kotiseudulleen, mikä aiheutti Unkarissa poliittisen kiistan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lapola, Maija: Mitä Missä Milloin 1995, s. 8. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1994. ISBN 951-1-13254-7.