Mohácsin taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mohácsin taistelu
Osa Ottomaanien-unkarilaisten sotaa
Bertalan Székelyn maalaus Mohácsin taistelu vuodelta 1526.
Bertalan Székelyn maalaus Mohácsin taistelu vuodelta 1526.
Päivämäärä:

29. elokuuta 1526

Paikka:

Mohács, Baranya, Unkari

Lopputulos:

Ratkaiseva ottomaanien voitto

Osapuolet

Ottomaanien valtakunta

Unkari

Komentajat

Suleiman Suuri

Ludvig II, Unkarin kuningas
Pál Tomori
György Zápolya

Vahvuudet

60 000–70 000 miestä

25 000–30 000 miestä

Tappiot

1 600 miestä

23 000 miestä

Mohácsin taistelu käytiin 29. elokuuta 1526 Unkarin ja Ottomaanien valtakunnan välillä. Joukkojensa määrältään ylivoimaiset ottomaanit voittivat taistelun. Unkarin kuningas Ludvig II Jagiello kuoli taistelussa. Tappion ja kuninkaan kuoleman johdosta suuri osa Unkaria joutui myöhemmin ottomaanien tai Itävallan haltuun.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suleiman ymmärsi, että ei voisi enää jatkaa sotaa Itä-Anatoliassa, joten hän käänsi katseensa Eurooppaan, jossa oli kohdattavana ottomaanien päävastustajat: Unkari ja Habsburgit.

Joukot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ottomaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ottomaanien armeijaan kuului rumelialaisia ja anatolialaisia ratsuväkeä sekä sulttaanin jalkaväen valiojoukkoja janitsaareja, tykistöä 200 pienikaliiperista kanuunaa. Yhteensä noin 100 000 miestä. Armeija päästessä perille Unkariin neljän kuukauden marssin jälkeen sateet ja taistelut olivat kuitenkin varmasti verottaneet miesten lukumäärää. Miehiä oli Unkarin ylipäällikön saamien tiedustelutietojen perusteella noin 70 000. Joidenkin historiankirjoittajien mukaan sulttaanin armeijassa olisi ollut jopa 150 000–300 000 miestä, mutta nämä arviot eivät ole kovin realistisia. Ottomaanien ylivoima oli joka tapauksessa todella suuri.

Unkarin armeija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unkarilaisilla oli vain noin 25 000–30 000 miestä, joihin kuului raskasta ratsuväkeä ja jalkaväkeä. Tykkejä oli vain noin 80.

Ennen taistelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unkarilaisten johto suunnitteli hyökkäävänsä paljon suuremman ottomaaniarmeijan kimppuun, kun tämä tulisi alas jyrkkää ja sateiden liukastuttamaa rinnettä. Unkarin armeija porrastettiin kahteen osastoon; oikealla ja vasemmalla sivustalla oli raskas ratsuväki ja keskellä jalkaväki. Ottomaaneilla oli rumelialaiset ja anatolialaiset ratsuväet sivustoilla ja janitsaarit keskellä.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotatoimet alkoivat 29. elokuuta 1526. Unkarin tykistö avasi tulen ottomaanien päästessä tasangolle ja unkarilaisten ratsuväki mursi rynnäköllään rumelialaisten rintaman. He eivät kuitenkaan hyödyntäneet alkumenestystään ja lähteneet ajamaan takaa ottomaaneja. Siihen mennessä janitsaarit olivat jo ehtineet rinteen juurelle ja aiheuttivat suurta tuhoa unkarilaisten jalkaväelle, osoittautuen lopulta taistelun ratkaisuksi. Unkarin ratsuväki ja vasen siipi eivät pystyneet murtamaan taitavien janitsaarien rintamaa, vaan nämä niittivät heidät maahan yhteislaukauksillaan. Unkarilaiset kokivat raskaan tappion ja myös heidän kuninkaansa ja suurin osa mahtimiehistä, noin 500 aatelista kuoli.

Lopputulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unkarin armeija ei ollut kärsinyt yhtä raskasta tappiota sitten vuoden 1241, jolloin mongolit voittivat Unkarin kuninkaan Béla IV:n armeijan Muhin taistelussa. Se myös hävisi kamppailun ottomaanien Keski-Eurooppaan tunkeutumisen estämisestä.

Taistelun muistomerkki Mohácsissa

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.