Suleiman Suuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suleiman Suuri
EmperorSuleiman.jpg
Sulttaani Suleiman Suuri
Osmanien valtakunnan sulttaani
1520 - 1566
Edeltäjä Selim I
Seuraaja Selim II
Tiedot
Syntynyt 6. marraskuuta 1494
Trabzon,Osmanien valtakunta
Kuollut 7. syyskuuta 1566 (71 vuotta)
Szigetvár, Unkari
Puoliso Roxelana
Mahidevran Sultan
Gülfem Hatun
Fülane Hatun
Allekirjoitus Tughra of Suleiman I the Magnificent.svg

Suleiman I Suuri (6. marraskuuta 14945/6. syyskuuta 1566) (turk. Süleyman, arab. سليمان‎, kutsumanimeltään Euroopassa "Suuri", Islamilaisessa maailmassa "Lainantaja") oli Osmanien valtakunnansulttaani vuodesta 1520 vuoteen 1566 ja Selim I:n seuraaja. Hän syntyi Trabzonissa, Turkissa.

Osmanien valtakunta saavutti huippukohtansa ja muuttui maailmanvallaksi hänen valtakaudellaan. Vaikkakin valtakunta jatkoi kasvamistaan vielä vuosisadan verran hänen kuolemansa jälkeen, seurasi sitä kuitenkin erittäin pitkä taantuminen.

Seitsemänvuotiaana hänet lähetettiin opiskelemaan tieteitä, historiaa, kirjallisuutta, teologiaa ja sotastrategiaa Istanbulin palatsin kouluihin. Hän sai kokemusta hallinnosta useiden provinssien hallitsijana, tärkeimpinä Bolu pohjoisessa Anatoliassa sekä äitinsä syntymäalue Kaffan Krimillä, jota hän hallinnoi vasta 15-vuotiaana.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noustuaan valtaistuimelle isänsä jälkeen Suleiman surmautti ensitöikseen kaikki neljä veljeään, jonka jälkeen hän aloitti sarjan sotilasvalloituksia, alkaen Belgradin valloituksella 1521.[1] Vuonna 1522 hän valloitti Rodoksen piirityksen jälkeen ja antoi Johanniitoille mahdollisuuden vetäytyä Maltalle.

29. elokuuta 1526 Suleiman löi Unkarin kuninkaan Ludvig II:n (Lajos II) Mohácsin taistelussa ja miehitti suurimman osan Unkarista ennen kuin luovutti sen hallittavaksi Szapolyai Jánosille, Transilvanian prinssille. Kaarle V, Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan keisari, ja hänen veljensä Ferdinand, Itävallan arkkiherttua, valloittivat Unkarin uudelleen. Vastatoimena Suleiman yritti valloittaa Unkarin kahdesti, saavutti Wienin vuosina 1529 ja 1532, mutta tuli molemmilla kerroilla sään lyömäksi. Vuonna 1533 Suleiman kirjoitti sopimuksen Ferdinandin kanssa, joka jakoi Unkarin kahtia Habsburgien ja Szapolyain kesken. Szapolyain kuoltua Unkarin alueet jäivät Ferdinandille, joka yllytti Suleimania annektoimaan Unkarin. Tämä johti useisiin sotiin ja rauhansopimuksiin, ennen kuin status quo saatiin palautettua.

Seuraavina kahtena vuosikymmenenä Suleiman anneksoi valtavia alueita Pohjois-Afrikasta Marokosta itään, ja lisäksi koko Lähi-itä Persiasta pohjoiseen anneksoitiin. Tämä nopea laajeneminen liittyy lyhyeen meriherruuteen Välimerellä, Punaisellamerellä ja Persianlahdella. Vuonna 1562 hän valloitti Transilvanian. Hän ei ollut aivan yhtä menestyksellinen vuonna 1565, kun Johanniittain ritarikunnan onnistui murtaa Maltan piiritys, joka oli alkanut 18. toukokuuta ja kesti aina 8. syyskuuta asti.

Vaikka Suleiman nähtiin vaarallisena ja jopa julmana hallitsijana muualla, valtakunnassaan hänet tunnettiin rehtinä hallitsijana, joka taisteli korruptiota vastaan ja oli taiteiden ja filosofian suuri ihailija. Hänet myös nimettiin yhdeksi suurimmista islamilaisista runoilijoista[1] ja menestyksekkääksi kultasepäksi. Hän ansaitsi lempinimensä Lainantaja uudistettuaan osmanien lakijärjestelmän. Lait, jotka hän keräsi, käsittivät lähes kaikki sen aikaisen elämän alueet.

Suleiman kuoli 1566, Szigetvarin taistelun voittoa edeltäneenä yönä. Szigetvarissa mukana olleiden virkamiesten ja armeijan johtajien oli pidettävä kuolema salassa, jotta Ottomaanivaltakunnan janitsaarisotilaiden kapina estettäisiin. Vain Suleimanin lähimmät ihmiset, hänen lääkärinsä ja perijä Selim saivat nopeasti tiedon sulttaanin kuolemasta, muulle valtakunnalle asiasta tiedotettiin vasta sotaretken jälkeen. Suleiman Suuri on haudattu Süleymaniye Camiihin Istanbuliin yhdessä vaimonsa Roxelanan kanssa.

Hänen kuollessaan suurimmat muslimikaupungit (Mekka, Medina, Jerusalem, Damaskos ja Bagdad), monet Balkanin provinsseista aina Itävaltaan asti ja suurin osa Pohjois-Afrikkaa olivat hänen valtakuntansa osana.

Hovielämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lännessä Suleimanin hovi oli kuuluisa vauraudesta ja yleellisistä juhlista. Hänen viidennen poikansa ympärileikkausta juhlittiin kolme viikkoa. Kerrotaan, että hän ei koskaan käyttänyt samaa asua kahdesti ja että hänen käyttämänsä astiat olivat kultaisia tai hienoimmasta posliinista valmistettuja.[1] Suleimanin aikakauden loiston suurimpia muistomerkkejä ovat mestariarkkitehti Sinanin rakennukset.[1]

Vallanperimystaistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suleiman rikkoi perinteitä nostamalla kaksi orjaa korkeisiin asemiin. Ensimmäinen oli Ibrahim pašša (İbrahim Paşa), joka nousi suurvisiiriksi 13 vuoden ajaksi. Toinen oli kaapattu ukrainalainen ortodoksipapin tytär, Anastasiya Lisovska (tunnetaan myös useilla muilla nimillä kuten Roxelana ja Khourrem (Hürrem)) kohosi haaremin portaita ylös ja tuli Suleimanin lempivaimoksi, valtakunnan ja muun maailman hämmästykseksi. Hänen kanssaan Suleiman sai tyttären, Mihrimar (Mihrumâh) ja pojat Mehmed (kuoli nuorena), Selim, Bayezid ja Cihangir (syntyi fyysisesti vammaisena).

Ilmeisesti Khourremin lietsomassa valtataistelussa Suleiman murhautti Ibrahimin (tämä tuki Suleimanin ensimmäistä poikaa, Mustafaa) ja korvasi hänet vävyllään Rustem Paššalla (Rustem Paşa). Myöhemmin, ilmeisesti peläten Mustafan suosion armeijan riveissä uhkaavan hänen valtaansa, antoi Suleiman kuristuttaa myös Mustafan. Näin hän avasi tien Khurremin pojille valtaistuimelle.

Mika Waltarin kirja Mikael Hakim kertoo fiktiivisesti tästä valtataistelusta, kuten myös monesta muusta historiallisesta tapahtumasta.

Vuonna 1559 veljekset Beyazid ja Selim ottivat yhteen useissa vallanperimystaisteluissa, ennakoiden Suleimanin kuolemaa. Lopulta Suleiman määräsi Beyazidin kuolemaan. Beyazid kuoli 25. syyskuuta 1561 palatessaan Persiasta, jonne hän oli paennut. Siispä Selim lopulta seurasi Suleimania valtaistuimelle, vaikka hänellä oli hyvin vähän kiinnostusta hallinnollisiin asioihin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Stoneman, Richard: Matkaopas historiaan: Turkki. Gloucestershire: Puijo, 1993. ISBN 951-579-033-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Stoneman, s.143
Edeltäjä
Selim I
Osmanien sulttaani Seuraaja
Selim II