Kroatian historia

Kroatian historia alkaa esihistorialliselta ajalta ja kattaa ajat jolloin sitä hallitsivat monet vieraat valloittajat sekä itsenäisyyden kaudet. Toisen maailmansodan jälkeen se oli osa Jugoslaviaa. Uusi itsenäisyys alkoi Jugoslavian hajoamisen jälkeen.

Varhainen historia

Kroatiassa Adrianmeren rannikoilla oli maanviljelyä ehkä jo 7000-luvulla eaa. Kroatian ensimmäiset tunnetut asukkaat olivat illyyrit, joiden keskus oli Kvarnerinlahden seuduilla. Kreikkalaiset ja roomalaiset saapuivat alueelle, ja slaavit vasta 600-luvulla jaa. Yksi heimoista oli Hrvat, jonka nimestä tulee myös Kroatian nimi (kroatiaksi Hrvatska). Itse sanan hrvat on katsottu mahdollisesti olevan persialaista alkuperää, mikä viittaa joko kontakteihin persialaisten kanssa tai jopa siihen, että heimo oli persialainen ja omaksui slaavilaisen kielen myöhemmin. Slaaveja saapui rannikoille ja sisämaahan. Kaarle Suuren frankit valtasivat Dalmatiaa 800-luvulla ja kastoivat kroaatteja kristinuskoon. Kaarle Suuren kuoltua 814 Pannonian kroaatit kapinoivat turhaan frankkien valtaa vastaan. Samaan aikaan rannikko oli Bysantin valtapiiriä.

Kroatian kuningaskunta, Unkari, mongolit ja Venetsia

Kroaatit perustivat oman hallinnon jo 700-luvulla sisämaahan ja itsenäistyivät 879. Kuningas Tomislavista (vallassa 910-928) tuli koko Kroatian kuningas 925, ja hän sai Dalmatian Bulgarian Simeonilta yhdistäen Kroatian. Kroatia oli 1058-1089 eräänlainen paikallinen suurvalta Adrianmerellä. Mutta Unkarin mahti oli nousussa. Kroaatit tunnustivat Unkarin kuninkaan hallitsijakseen vuonna 1102. Kroatia heikkeni Unkarin vallan alla, ja feodaalihallinto vahvistui heikentäen maalaisten asemaa. Mongolit hyökkäsivät Kroatiaan 1242 ja aiheuttivat suurta hävitystä. Ennen vuotta 1400 Venetsian valta ulottui rannikolle. Venetsian valta oli säälimätöntä: sulan ja oliiviöljyn hintasäännöstely ajoi paikalliset kauppiaat vararikkoon, metsät hakattiin laivanrakennustarpeiksi ja kroatialaisilta kiellettiin omien veneiden ja laivojen teko. Kouluja ja tieverkkoa ei rakennettu lainkaan.

Turkkilaiset, Habsburgit ja Napoleon

Turkkilaiset laajensivat valtaa alueella varsinkin 1400-luvulla ja 1500-luvun alussa. Unkarin jouduttua osmanien eli turkkilaisten valloittamaksi ja Kroatian jäädessä rajaseuduksi Kroatian valtiopäivät kutsuivat Habsburgien Ferdinand I:n Kroatian hallitsijaksi. Habsburgien sotilaat pysäyttivät turkkilaiset 1593. Tältä ajalta on peräisin niin sanottu sotilasraja, Habsburgien luoma linnoitettu rajavyöhyke (Vojna Krajina), joka rakennettiin turkkilaisia vastaan. 1700-luvulle mennessä suurin osa Kroatiasta oli vapautettu osmanivallasta, mutta rannikkoalue Dalmatia oli Venetsian valloittama. Habsburgien valtakautta pidetään huonona aikana, sillä tuolloin ainoastaan rannikon Dubrovnik oli itsenäinen. Napoleon hallitsi aluetta 1800-luvun alussa.

Dalmatia liitettiin Itävalta-Unkariin vuoteen 1815 mennessä. 1830-luvulla maahan levisi illyrismi, ajatus eteläslaavien yhteisestä valtiosta, joka oli varhaista jugoslavismia. 1800-luvulla Kroatia oli aluksi Unkarin vallan alla, mutta 1848 valta siirtyi Itävallalle ja taas Unkarin vallan alle Itävalta-Unkarin synnyttyä 1867. Tällöin jugoslavismin lisäksi oli syntynyt serbivastaisia, kansallismielisiä ajatuksia itsenäisestä Kroatiasta.

Maailmansodat, niiden välinen itsenäisyys ja Jugoslavia

Kroatian sosialistisen tasavallan (osa sosialistista Jugoslaviaa) vaakuna

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Kroatia julistautui itsenäiseksi vuonna 1918 ja liittyi Serbian, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaan, josta tuli Jugoslavia 1929.

Toisessa maailmansodassa Jugoslavia valloitettiin ja Kroatiasta tehtiin itsenäinen fasistinen nukkevaltio nimeltään Itsenäinen Kroatian valtio, jota johti ustaša-puolue. Ustaša vainosi ankarasti varsinkin serbejä. Toisen maailmansodan päätyttyä akselivaltojen häviöön Jugoslavia koottiin uudelleen ja siitä tuli sosialistinen valtio Josip Broz Titon tiukan kontrollin alla. Sodan jälkeen Jugoslaviaan liitettiin sitä ennen Italialle kuulunut Istrian niemimaa, joka jaettiin Kroatian ja Slovenian osavaltioiden kesken.

Irti Jugoslaviasta

Kroatia julistautui itsenäiseksi Jugoslaviasta kesäkuun lopulla 1991, mistä seurasi Kroatian sota. Itsenäisyysjulistuksen jälkeen maan itäosan serbit karkottivat kroaatteja alueelta Jugoslavian armeijan tuella. 1992 YK toi maahan 14000 rauhanturvaajaa ja loi neljä suoja-aluetta. Merkittäviä taisteluja Kroatian sodassa olivat Vukovarin ja Dubrovnikin piiritykset. Kroatia oli mukana myös Bosnia-Hertsegovinan sodassa. Vaikka Kroatian sodan kiivaimmat taistelut käytiin vuoden 1991 lopulla. Virallisesti sota loppui vuonna 1992, mutta varsinaisesti sota päättyi vasta Daytonin rauhanneuvotteluihin 1995. Vielä vuonna 1995 Kroatian joukot valtasivat kolme YK:n neljästä suoja-alueesta. Serbienemmistöinen Vukovar jäi YK:n suojelukseen vuoteen 1998 asti.

Presidentti Tudjmanin kuoltua 1999 uusi koalitiohallitus toteutti Daytonin rauhansopimuksen ehtoja ja edisti alueellista yhteistyötä ja demokratiaa, ja pakolaiset palasivat vihdoin koteihinsa.

2000-luku

Kroatia liittyi WTO:n jäseneksi 30. marraskuuta 2000 ja anoi Euroopan unionin jäsenyyttä 2003, jonka vuoksi hyväksyttiin virallisesti vuonna 2004 hakijavaltioksi. Samaisena vuonna päätettiin aloittaa jäsenyysneuvottelut Kroatian kanssa maaliskuussa 2005 sillä ehdolla, että Kroatia on täydessä yhteistyössä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen ICTYn kanssa. ICTYn pääsyyttäjä Carla Del Ponte totesi ennen neuvotteluiden aloittamista, että Kroatia ei ole toiminut täydessä yhteistyössä sotarikostuomioistuimen kanssa, syyttäen Kroatian hallitusta haluttomuudesta saada oikeuden eteen sotarikoksista syytettyä Ante Gotovinaa. Kroaattikenraali Gotovinaa on syytetty ainakin 150 Krajinan serbin surmasta hänen johdettuaan Krajinan alueen takaisin valtausta vuonna 1995. Ante Gotovinaa pidetään kotimaassaan kansallissankarina ja ICTYn syytteitä tekaistuina ja poliittisina. Del Ponten toteamuksen vuoksi EU:n komissio jäädytti jäsenyysneuvottelun aloittamisen määräämättömäksi ajaksi.

Lokakuussa 2005 oli määrä aloittaa Turkin kanssa EU-jäsenyysneuvottelut. Kuitenkaan kaikki EU:n jäsenmaat, Itävalta etunenässä, eivät olleet vakuuttuneita siitä, että Turkki olisi täyttänyt neuvotteluiden aloittamiselle asetettuja ennakkoehtoja. Epäiltiinkin, että Itävallan pääasiallinen tarkoitus jäsenyysneuvotteluiden aloittamisen jarruttamiselle oli saada myös Kroatian neuvottelut alkuunsa.

Turkin jäsenyysneuvotteluiden aloittamisesta syntyneen umpisolmun avaamiseksi ICTY:n pääsyyttäjä Carla Del Ponte joutui poliittisen painostuksen alle. Lokakuussa 2005 Itävallan saadessa tahtonsa läpi, viikkoa edellisen "Kroatia ei ole toiminut täydessä yhteistyössä" -vakuuttelun jälkeen, totesi Del Ponte, että "Kroatia on parantanut yhteistyötään tuomioistuimen kanssa ja yrittää todella tehdä parhaansa sotarikollisten saamiseksi oikeuden eteen".

Del Ponten lausunnon vuoksi liittymisneuvottelut alkoivat syksyllä 2005 samanaikaisesti Turkin kanssa, ja Kroatian liittyminen EU:hun tapahtuu mahdollisesti 2011.

NATO ilmoitti 3. huhtikuuta 2006 kutsuvansa Kroatian sekä Albanian jäsenikseen.

Vuonna 2009 Jadranka Kosorista tuli Kroatian ensimmäinen naispääministeri. Hänen hallituksensa on keskittynyt talousuudistukseen ja korruption kitkemiseen. Tammikuussa 2010 Ivo Josipovic valittiin presidentiksi.