Kalkoliittinen kausi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kalkoliittisen kauden aikainen kuparikaivos.

Kalkoliittinen kausi eli kuparikausi oli esihistoriallinen ajanjakso noin 5500–3300 eaa. Kuparia osattiin sulattaa ja takoa, mutta se oli vielä harvinaista ja yleensä työkalut tehtiin kivestä. Tämän takia varsinkin varhaisempaa kuparikautta pidetään monesti nuoremman kivikauden osana. Kuparikauden ensimmäisessä vaiheessa taottiin luonnonkuparia, myöhemmin sitä sulatettiin. Kuparin lisäksi saatettiin tuntea muitakin metalleja, esimerkiksi lyijy. Kuparin lisäksi tunnettiin saviastiat ja maanviljely. Lähi-idässä kehitys kohti sivilisaatiota tapahtui kalkoliittisella kaudella. Kuparin tärkeimpiä kehitysalueita olivat Lähi-idässä vuoristoiset Turkki, Iran ja Turkestan. Etelä- ja Väli-Amerikan intiaanit elivät eurooppalaisten saapuessa kuparikautta. Euroopassa ei monilla alueilla varsinaista kuparikautta ollut lainkaan. Indoeurooppalaiset lienevät levittäytyneet laajalle alueelle Euroopassa jo kuparikaudella[1]. Vasarakirveskulttuurin kirveet olivat kuparikirveiden jäljitelmiä. Muottiin kuparia alettiin valaa vasta 3200-3000 eaa., suurten sivilisaatioiden synnyn aikoihin.

Kalkoliittisen kauden aikataulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalkoliittinen eli kuparikausi voidaan jakaa ainakin kahteen vaiheeseen. Ensin huomattiin, että kivestä sulatettua kuparia voidaan muokata takomalla, sitten huomattiin, että sitä voidaan sulattaa, ja lopuksi kuparia alettiin valaa muotteihin. Kuparin sulatus on saatettu keksiä niin, että tulisijan kupariset kivet ovat sulaneet. Kuparia on luonnossa muun muassa vapaana ja malakiittina.

  • 8000-7000 eaa. varhaisin taottu luonnonkupari, ehkä jo 9500-9000 eaa.; kupari hyvin harvinaista.
  • 6000 eaa. taottu kupari yleistyi
  • 5000 (-4500) eaa. ensimmäinen sulatettu kupari Lähi-idässä (Israelissa, Iranissa?)
  • 3200 eaa. ensimmäinen muottiin valettu kupari Mesopotamiassa ja pian myös Turkissa
  • 3000-2500 eaa. (pronssikaudella) vahavalumenetelmä ("kadonneen vahan" menetelmä; engl. lost wax, ransk. à cire perdue)

Kalkoliittinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuparikausi, kivi-kuparikausi tai kalkoliittinen kausi (khalkoliittinen kausi, kreikan χαλκος chalcos, kupari, λίθος lithos, kivi) oli noin 5000/4500-3500 eaa., jos ei lasketa mukaan varhaisinta kylmänä taottua luonnonkuparia jotka osattiin käsitellä ehkä jo 8000 eaa. (haarukassa 9500-6000 eaa.). Kuparin lisäksi osattiin varhain käsitellä muitakin metalleja, muun muassa lyijyä. Kuparin sulatus alkoi, kun huomattiin, että kupari sulaa savenpolttouunissa. Noin 5000 eaa. keramiikka olikin laajalle levinnyt Lähi-idässä. Kuparikaudella tapahtui monilla alueilla pronssikautta enteilevää kehitystä. Kuparikaudella yhteisöt alkoivat kerrostua (ylimystön synty, joskin on epäilty, että jonkinlainen johtoporras ihmisyhteisöissä olisi vielä vanhempaa perua) ja hautausmaita ilmestyi asuinalueiden ulkopuolelle. Lähi-idässä kuparikaudella tapahtui kehitystä kohti sivilisaatiota: yhteisöjen väkiluku kasvoi ja syntyi melko suuria kyliä. Kalkoliittinen kausi luetaan joskus kivikauteen, joskus metallikauteen. Siksi sitä sanotaan toisinaan kivi-kuparikaudeksi eli eneoliittiseksi kaudeksi. Kaudella osattiin melko yleisesti viljellä maata. Kuparin käytön kehitys oli hidasta ja vei tuhansia vuosia. Aluksi kuparia ei osattu käsitellä taitavasti. Pronssikausi alkoi, kun kupariin opittiin sekoittamaan tinaa.

Varhaiset taotut kupariesineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuparin varhainen taonta eli kylmämuokkaus lienee saanut alkunsa 9000 eaa. eteläisessä Turkissa, missä on kupariesiintymiä esimerkiksi itäisillä Taurusvuorilla ja monilla muillakin vuorialueilla. Nämä taotut kupariesineet yleistyivät 6000-luvulla eaa. Kuparin sulattaminen alkoi luultavasti Iranissa joskus 4000-luvulla eaa.; varhaisimmat sulatusalueet sijaitsivat Iranissa ja Turkestanissa. Toisaalta väitetään, että varhaista sulatettua kuparia on löytynyt ajalta 4500 eaa. Etelä-Jordaniasta.

Sulatettu kupari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuparia alettiin sulattaa 5000 eaa., viimeistään 4500 eaa., Lähi-idässä.

Kuparin käytön leviäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iran oli varhainen kuparikeskus. Jossain Kermanin kaupungin lähellä oli kuparivuoria, samoin Elbrusvuoristossa. Ehkä vuoteen 4500 eaa. mennessä kupari oli levinnyt melko laajalle Etelä-Turkkiin, Iranin vuorille ja Palestiinaan. Eurooppaan kupari alkoi levitä Romanian tienoille ehkä noin 4500 eaa. Esimerkiksi Ukrainassa kuparikausi oli 2500-2000 eaa. Kupari levisi muun muassa Maikopiin Kaukasiaan ja ns kurgaanikulttuuriin. Kaukasusvuoristokin oli kuparialuetta. Kupari levisi Euroopassa ns. Tonavan maanviljelijöiden mukana. Itävallan Alpeilla oli vanhan ajan tärkein kuparikaivosalue, josta saatiin kuparia koko Eurooppaan.

Euroopassa kuparia alettiin käyttää noin 4000 eaa. Balkanin niemimaalla ja muualla Kaakkois-Euroopassa.


Kuparin valaminen muottiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muottiin valettiin ensimmäistä kertaa Mesopotamiassa 3200 eaa. ja Turkissa noin 3000 eaa. vanhin Mesopotamian esine on kuparisammakko. Mutta vasta pronssikaudella 3000-2500 eaa. opittiin menetelmä, jossa muotteja tehtiin tarkasti vahan avulla, sitä ennen käytettiin savisia tai kivisiä muotteja. Kaakkois-Aasiassa oli muottivalua 4500-4000 eaa. Siellä on myös merkkejä maanviljelyn hyvin varhaisesta kehityksestä.

Kuparikautinen Eurooppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kuparikautinen Eurooppa

Eurooppaan syntyi noin 4500 eaa. kaksi varhaista kuparintyöstöaluetta, joista toinen oli Balkanin niemimaalla ja toinen Iberian niemimaalla. Näiltä alueilta nimittäin saatiin tietyistä paikoista vuorilta kuparia. Iberian keskus oli Etelä-Espanjassa. Balkanin kuparialue oli suunnilleen nykyisissä Romaniassa, Bulgariassa ja Serbiassa ja lähialueilla. Metallia työstettiin varhain myös Italian keskiosissa. Balkanilla kuparia taottiin jo noin 5000 eaa[2]. Balkanin Tonavan laaksoon ja Ukrainaankin levinnyt kuparikulttuuri kehittyi hyvin pitkälle, mikä näkyi mm Vincan kulttuurin Varnassa. Balkanin kuparikautisen kulttuurin ihmiset asuivat puusta ja kaisloista tehdyissä, savella huolellisesti vuoratuissa, seiniltään maalatuissa harjakattoisissa taloissa, joissa oli pyöreät ikkunat.

Koillis-Bulgariasta kaivettu kuparikautinen Polyanitsan kylä oli linnoitettu ja tiiviisti rakennettu.

Maanviljely levisi noin 4500-3500 eaa Pohjois-Saksaan ja Etelä-Skandinaviaan, esimerkiksi Lounais-Suomeen[3].

Hevonen ja pyörä levisivät suureen osaan Eurooppaan joskus 2800-2500 eaa. Indoeurooppalaisten vaellus Itä-Eurooppaan alkoi viimeistään 3600-2700 eaa tapahtuneesta Sredni Stogin kulttuurin leviämisestä[4].

Kalkoliittisen kauden kirjava nimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalkoliittista kautta kutsutaan monilla nimillä.

  • kalkoliittinen
  • khalkoliittinen
  • kuparikausi
  • kivi-kuparikausi
  • eneoliittinen kausi
  • aneoliittinen kausi
  • aeneoliittinen kausi

Kuparikaudelle ominaisia piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • maanviljely
  • keramiikka
  • hyvin rakennetut talot, paalukylät
  • kuparin kylmätaonta
  • kudotut kankaat
  • alkeellinen kuvakirjoitus
  • usko jumaliin
  • temppelit

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://pagesperso-orange.fr/atil/atil/zzz.htm, CARTES DE L'EUROPE AU CHALCOLITHIQUE :
  2. Past Worlds, sivu 110
  3. Kalevi Wiik, Eurooppalaisten juuret,, kartta 50, sivu 107
  4. eurojuuret, sivu 11