Malakiitti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Raakamalakiittia emäkivessä
Levyksi hiottua malakiittia
Kongolaista pyöröhiottua malakiittia
Malakiittiveistos Carnegien Luonnonhistoriallisessa museossa
Malakiittihelmet

Malakiitti (emäksinen kuparikarbonaatti Cu2CO3(OH)2) on kuparimalmien muuttumistuloksena muodostuva voimakkaan vihreä mineraali.

Malakiitti on nimetty kreikan kielen sanan malche (malva) – mukaan. Oletettavasti myös sanan malakos – pehmeä – mukaan.

Malakiitti on tiivis, hienokiteinen mineraali ja esiintyy yleensä pyöreinä, munuaismaisina muodostumina: aggregaatteina (geol. termi: toisiinsa vain ulkonaisesti liittyvien osien kokonaisuus) (ks. kuvat). Malakiitti muodostaa harvoin silminnähtäviä kiteitä tai suuria yksivärisiä kappaleita; nämä ovatkin keräilijöiden keskuudessa haluttuja harvinaisuuksia.

Malakiitti muodostaa myös toisinaan aggregaatteja atsuriitin (atsuurimalakiitti); turkoosin ja krysokollan (eilatinkivi) kanssa.

Esiintymät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuimmat esiintymät olivat aikoinaan Uralilla, Venäjällä, Sverdlovskin lähellä, mistä Venäjän tsaarit louhituttivat malakiittia linnojensa sisustukseen seinäkoristeisiin ja kiviupotuksiin.

Nykyisin Kinshasan Kongo tuottaa eniten, ja hienolaatuisinta malakiittia. Osa kivestä hiotaan paikan päällä muotoonsa, osa siirtyy suoraan raakakivenä maailmanmarkkinoille.

Muita esiintymiä on mm. Australiassa, Chilessä, Arizonassa Yhdysvalloissa, ja Namibiassa, josta löytyy erityisesti kirkkaanvärisiä muunnoksia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malakiittia on käytetty jo antiikin ajoilta asti. Sitä ovat käyttäneet mm. egyptiläiset, kreikkalaiset ja roomalaiset koruihin, amuletteihin, ja malakiittijauhetta luomivärinä. Keskiajalla sen uskottiin suojaavan noidilta, ja pikkulapsia vaaroilta.

Malakiitti korukivenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malakiitti on suhteellisen pehmeä ja helposti naarmuuntuva (Mohs’in asteikolla 3,5-4): puukko (teräs) ja lasi naarmuttavat sitä helposti. Naarmuuntuvuudestaan huolimatta se on erittäin suosittu korukivenä ympäri maailman, ja etevästä lohkeavuudestaan huolimatta pyöröhionta kuitenkin jakaa kiveen kohdistuvat mahdolliset kolhut niin, ettei se halkea helposti.

Malakiitti on myös erittäin suosittu materiaali erilaisten veistosten, pienten laattojen ja koriste-esineiden raaka-aineena. Mineraali näet esiintyy suhteellisen suurina kappaleina ja pehmeytensä ansiosta sitä on erittäin helppo työstää.

Malakiitin viiru on vihreä mineraalin perusvärin mukaan. Tämä on huomattavissa esimerkiksi jo mineraalia työstettäessä: kivipöly on kirkkaanvihreää.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Schumann, Walter, 1989: Jalokivet ja korukivet. Otava, Keuruu. ISBN: 951-1-10837-9

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Malakiitti.