Noita
Tätä sivua ei ole 
Noita tarkoittaa ihmistä, jolla uskotaan olevan yliluonnollisia kykyjä. Noitia ovat erilaiset luonnonkansojen tietäjät: poppamiehet, velhot ja šamaanit. Satujen vakiohahmo on ilkeä noita-akka. Eräs noitien laji on pääsiäisnoita.
Entisajan Euroopassa noitien uskottiin lentävän valpurinyönä tai pääsiäisenä noitasapattiin Kyöpelinvuorelle juhlimaan paholaisen kanssa. Uskomusten takia noitia vainottiin ja poltettiin roviolla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Noidat historiassa
Noidat olivat varsinkin historiallisessa ajankuvassa yleenä epäkristillisiä ja tämän vuoksi pahoiksi leimattuja tietäjiä ja magian, noituuden tai kansanlääkinnän harjoittajia.
1400–1600-luvun Euroopassa noitia tai sellaisiksi syytettyjä vainottiin noitavainoissa. Monessa noituudeksi luetussa perinteessä tai rituaalissa oli alkujaan kyse kristinuskoa varhaisempien uskomusjärjestemien jäänteistä. Ne liitettiin kristinuskon paholaiseen, ja ne saivat piirteitä kristinuskosta. Vanhan ajan noitien ja nykynoitien välinen yhteys on lähes kokonaan katkennut, joskaan ei aivan täysin. Noituutta harjoitettiin aikana, jolloin siitä kirjoitettiin paljon kuvauksia muistiin. Kuvauksista yhdistettynä muuhun kansanperinteeseen ja muihin tietoihin voi saada jonkinlaista käsitystä siitä, millainen oli menneiden aikojen noituuden olemus. Osittain näiden kuvausten avulla nykynoidat ovat rakentaneet "noituuttaan".
Noitavainot saivat alkusysäyksen Noitavasara-teoksesta (1486), joka nojasi Raamatun alkukielestä väärinkäännettyihin teksteihin. Nykytulkintana toisessa Mooseksen kirjassa lukee: "Velhonaisen älä salli elää" (2. Moos. 22:17) kun taas kielentutkijoiden mukaan käännös suomeksi voisi kuulua: "Älä anna myrkynkeittäjän elää."
[muokkaa] Noidat nykyään
Noidat kaupallisessa tuotannossa stereotyyppisesti esitettyinä on joidenkin mielestä tiedostamatonta pilkkaa roviolla poltetuista vanhoista tietäjänaisista. Kirkon toimesta heistä luotiin kuva rumina noita-akkoina.[1]
Nykypäivänä pakanoiden ja luonnonuskontojen harjoittajien keskuudessa noituus määritellään yleensä uskomus- ja elämänkatsomustavaksi, eikä sillä ole välttämättä suoraa tekemistä luonnonuskontojen kanssa. Kristinuskon ohella pääasiassa pienryhmien keskuudessa nykypäivään säilyneet uskomukset ja tavat ovat joko muotoutuneet nykypäivänä erityylisiksi elämänkatsomustavoiksi tai ne ovat muokkautuneet muiden luonnonuskontojen (Amerikan alkuperäiskulttuurit, pohjoismaiden šamaanit) tavoista ja rituaaleista.
Tunnetuimmaksi nykynoidaksi voidaan alkujaan lukea Gerald Gardner. Hän perusti wicca-uskonnon, jonka keskeinen piirre on luonnonnoituuden harjoittaminen. Muita kansainvälisesti tunnettuja nykynoitia on muun muassa Starhawk.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Tunnettuja noitia fiktiossa
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Kailo, Kaarina: Saunan mielenmaisema. Teoksessa Heiskanen, Irma & Kailo, Kaarina (toim.): Ekopsykologia ja perinnetieto, s. 260. Helsinki: Green Spot, 2006. ISBN 952-5459-04-7.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Timo Kervinen: Väärää tietoa pääsiäisnoidista. Verkkouutiset 9.4.1998.
- Wicca ja noituus. Thuleian tupa.
- Jari Eilola: ”Covas tuosa nytt on, mutta cusa sielus liene?” Noitia ja Blåkullaa koskevat mielikuvat Ruotsissa ja Suomessa. Mirator, huhtikuu 2002. (PDF)
- Eeva Sunela: Tekniikan todellinen velho. Polyteekkari 4/2002.
- Nykynoita Suvi Karhu: ”Taikoja vain tarpeen mukaan”. Yle-X 11.11.2009.
- Hanna-Leena Nissilä: Manala Maaemon kohtu: Nyky-Suomen noita-akat. Kaltio kesäkuu 2005.
