Baba Jaga

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ivan Bilibinin näkemys Baba Jagasta

Baba Jaga on slaavilaisen mytologian noita-akka. Puolaksi hänen nimensä on Baba Jaga, sloveniaksi Jaga baba, serbiaksi Баба рога (Baba roga), venäjäksi Бáба-Ягá, bulgariaksi Баба Яга ja ukrainaksi Баба Яґа. Sana baba merkitsee useimmissa slaavilaisissa kielissä vanhempaa tai naimisissa olevaa alempiin sosiaaliluokkiin kuuluvaa naishenkilöä eli akkaa.

Baba Jaga kuvataan usein metsässä eläväksi noidaksi tai syöjättäreksi, joka lentää huhmarella käyttäen survinta peräsimenä. Hän asuu hirsimökissä, joka seisoo kanan jaloilla ja voi siten liikkua ympäriinsä. Puutarhaa ympäröivä aita on tehty ihmisen luista ja pääkalloista, ja ulko-oven avaimenreikä on terävähampainen suu. Joidenkin tarinoiden mukaan talo ei paljasta sisäänkäyntiään ennen kuin sille sanoo taikalauseen: käänny selkä metsään, kasvot minuun päin.

Baba Jaga auttaa kilttejä ja puhdassydämisiä, mutta syö pahoja aikeita hautovat. Hänen sanotaan vartioivan elämän veden lähdettä. Tarinan kananjalkaisesta mökistä on ounasteltu saaneen alkunsa Siperian metsästäjien ja suomalais-ugrilaisten heimojen tolpan päähän rakennetuista riista-aitoista, jotka suojelivat ruokatarpeita villieläimiltä.

Venäläinen noita-akka esiintyy paitsi venäläisissä kansantarinoissa, myös useissa elo- ja sarjakuvissa. Modest Musorgski sävelsi osan teoksestaan Näyttelykuvia Viktor Hartmannin piirrokseen Baba Jaga. Myös Neil Gaiman on saanut noidasta innoitusta sarjakuviinsa. Baba Jaga esiintyy ainakin Gaimanin käsikirjoittaman Books of Magic -sarjan kolmannessa osassa, joka on suomeksi julkaistu Magic Fantasy -lehden toisessa numerossa (Egmont-kustannus 2002, ISBN 951-876-928-1). Lisäksi noita esittää sivuosaa Mike Mignolan Hellboy-sarjakuvissa. Baba Jagaan perustuva hahmo esiintyy myös Patricia A. McKillipin romaanissa Serren metsissä.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bilibin, Ivan: Taikalinnun sulka: Venäläisiä kansansatuja. (Perysko Finista Jasna-Sokola; Skazka ob Ivanetsarevitse; Žar-ptitse i o serom volke; Vasilisa Prekrasnaja.) Suomentanut ja jälkipuheen kirjoittanut Raija Rymin. Espoo: Weilin + Göös, 1977. ISBN 951-35-1562-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]