Baba Jaga
Baba Jaga on slaavilaisen mytologian noita-akka. Puolaksi hänen nimensä on Baba Jaga, sloveniaksi Jaga baba, serbiaksi Баба рога (Baba roga), venäjäksi Бáба-Ягá, bulgariaksi Баба Яга ja ukrainaksi Баба Яґа. Sana baba merkitsee useimmissa slaavilaisissa kielissä vanhempaa tai naimisissa olevaa alempiin sosiaaliluokkiin kuuluvaa naishenkilöä eli akkaa.
Baba Jaga kuvataan usein metsässä eläväksi noidaksi tai syöjättäreksi, joka lentää huhmarella käyttäen survinta peräsimenä. Hän asuu hirsimökissä, joka seisoo kanan jaloilla ja voi siten liikkua ympäriinsä. Puutarhaa ympäröivä aita on tehty ihmisen luista ja pääkalloista, ja ulko-oven avaimenreikä on terävähampainen suu. Joidenkin tarinoiden mukaan talo ei paljasta sisäänkäyntiään ennen kuin sille sanoo taikalauseen: käänny selkä metsään, kasvot minuun päin.
Baba Jaga auttaa kilttejä ja puhdassydämisiä mutta syö pahoja aikeita hautovat. Hänen sanotaan vartioivan elämän veden lähdettä. Tarinan kananjalkaisesta mökistä on ounasteltu saaneen alkunsa Siperian metsästäjien ja suomalais-ugrilaisten heimojen tolpan päähän rakennetuista riista-aitoista, jotka suojelivat ruokatarpeita villieläimiltä.
Venäläinen noita-akka esiintyy paitsi venäläisissä kansantarinoissa, myös niiden innoittamissa kirjoissa, elokuvissa, kuvataiteessa, musiikkiteoksissa ja sarjakuvissa. Modest Musorgski sävelsi osan teoksestaan Näyttelykuvia Viktor Hartmannin piirrokseen Baba Jaga. Eduard Uspenskin lastenkirja Alas taikavirtaa (Vniz po volšebnoi reke 1971, suom. Martti Anhava 1980) perustuu venäläisiin kansantarinoihin ja siinä seikkailee Baba Jagan hahmo, vaikkakin eri nimellä. Guido Crepax piirsi Baba Yaga -teemaisia Valentina-sarjakuvia, joiden pohjalta Corrado Farina ohjasi vuonna 1973 Baba Yaga -nimisen elokuvan.[1]
Myös Neil Gaiman on saanut noidasta innoitusta sarjakuviinsa. Baba Jaga esiintyy ainakin Gaimanin käsikirjoittaman Books of Magic -sarjan kolmannessa osassa, joka on suomeksi julkaistu Magic Fantasy -lehden toisessa numerossa (Egmont-kustannus 2002, ISBN 951-876-928-1). Lisäksi noita esittää sivuosaa Mike Mignolan Hellboy-sarjakuvissa. Baba Jagaan perustuva hahmo esiintyy myös Patricia A. McKillipin romaanissa Serren metsissä. Fantasiakirjailija Naomi Novik on maininnut erääksi innoituksen lähteekseen isoäitinsä kertomat Baba Jaga -tarinat, ja Novikin romaani Uprooted (2015) kirjoittaa Baba Jagan hahmoa uudelleen tuoreesta näkökulmasta. The Witcher -pelisarjassa on Baba Jagaan perustava hahmo.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bilibin, Ivan: Taikalinnun sulka: Venäläisiä kansansatuja. (Perysko Finista Jasna-Sokola; Skazka ob Ivanetsarevitse; Žar-ptitse i o serom volke; Vasilisa Prekrasnaja.) Suomentanut ja jälkipuheen kirjoittanut Raija Rymin. Espoo: Weilin + Göös, 1977. ISBN 951-35-1562-1.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Baba Jaga Wikimedia Commonsissa
- Pilinovsky, Helen: Russian Fairy Tales, Part II: Baba Yaga's Domain. Journal of Mythic Arts, Endicott Studio. 2004. Arkistoitu 11.11.2013. (englanniksi)
| Pääjumalat | |
|---|---|
| Muita jumalia | |
| Legendojen sankarit | |
| Taruolennot | |
| Henget ja paholaiset | |
| Hallitsijat ja muut |