Kyöpelinvuori
Kyöpelinvuori on suomalaisen kansanperinteen kuvitteellinen mäki tai vuori, jonne paholaista palvovat noidat lentävät luudillaan noitasapattia pitämään. Noitavainojen aikaisissa asiakirjoissa nimeä ei ole kuitenkaan mainittu. Ruotsin noitatarinoissa sapattipaikkana oli Blåkulla, josta puhuttiin joskus Suomessakin, mutta useammin vain yleisesti vuoresta tai jostakin muusta myyttisestä paikasta.[1]
Alun perin Kyöpelinvuori on tarkoittanut suomalaisessa kansanperinteessä paikkaa, jonne kunniallisesti eläneet ”vanhatpiiat” pääsevät. Vuori on voitu tulkita lasiseksi, jolloin neitsyytensä menettäneet eivät ole kyenneet kipuamaan sen liukasta rinnettä. Vastaavia tarinoita hurskaille neitsyeille tarkoitetuista paratiisivuorista on tunnettu myös katolisessa Keski-Euroopassa sekä Venäjällä.[1]
Noitauskomuksien osalta Kyöpelinvuori on yhdistetty Suomessa Isonkyrön Kuivilanvuoreen, mutta noitia siellä ei ole tiettävästi havaittu. Paikannimenä Kyöpelinvuori on yleisin Varsinais-Suomessa, Hämeessä, Satakunnassa ja Etelä-Savossa.[1]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c Nenonen, Marko: Noitavainot Euroopassa – Myytin synty, s. 61–62. Jyväskylä: Atena Kustannus, 2006. ISBN 951-796-438-2.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto, s. 49–52. Helsinki: Otava, 1950 (26. painos 2010). ISBN 978-951-1-12544-0.
