Noitasapatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Noitasapatti. Saksalainen painokuva vuodelta 1668.

Noitasapatti oli noitavainoihin liittyvä uskomus, jonka mukaan noidat kokoontuivat lentäen juhlimaan ja irstailemaan paholaisen kanssa noitasapatiksi kutsuttuihin juhliin paikkaan, jota nimitetään eri alueilla eri nimellä. Ruotsin valtakunnan alueella siitä käytettiin nimeä Blåkulla, Suomessa sitä kutsuttiin myös saareksi tai vuoreksi.[1] Juhlissa vahvistettiin noitien ja paholaisen liitto. Uskomus syntyi 1400-luvulla muiden noitaoppien ohella. Noitasapattien kuviteltuja tapahtumia kuvataan muun muassa kirjassa Noitavasara (1486).[2]

Noituutta on harjoitettu ihmiskunnan historiassa niin kauan kuin tiedetään ja noituudella vahingoittaminen mainitaan jo Hammurabin laissa noin 1760 eaa. 900-luvulta peräisin olevan kirkollisen määräyksen Canon Episcopin mukaan kaikki kuvitelmat lentävistä noidista olivat rienausta. 1200-luvulla kirkko keskittyi ennen kaikkea kerettiläisyyden ja taikauskon vastustamiseen.[3]

Uuden ajan kynnyksellä 1400-luvulla kehittyi kuitenkin uudenlainen teoria noituudesta: erityisesti naisnoidat liittoutuivat paholaisen kanssa ja lensivät noitasapattiin harjoittamaan muun muassa sukupuoliyhteyttä saatanan kanssa. Teorian loivat aikakauden oppineet, niin teologit kuin juristitkin.[2]

Noitaoikeudenkäynneissä käytettiin laajalti kidutusta todisteiden hankkimiseksi, ja tämä myös edisti noitavainoja. Kidutetut syytetyt tunnustivat kiduttajien haluamia asioita ja näitä tunnustuksia pidettiin totuutena. Siellä, missä kidutusta ei käytetty, jäivät vainotkin vähäisiksi.[2].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nenonen 1992, s. 91.
  2. a b c Marko Nenonen: NOITAVAINOT: EUROOPAN HISTORIAN PIMEÄ PUOLI Viitattu 16.3. 2007. (suomeksi)
  3. Jan Guillou: Noitien asianajaja, s. 22–27. Suomentanut Tapio Koivukari. Alkuteos Häxornas försvarare. Johnny Kniga, 2002. ISBN 951-0-27747-9.

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nenonen, Marko: Noituus, taikuus ja noitavainot: Ala-Satakunnan, Pohjois-Pohjanmaan ja Viipurin Karjalan maaseudulla 1620–1700. Väitöskirja, Tampereen yliopisto. Historiallisia tutkimuksia 165. Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1992. ISBN 951-8915-56-3.
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.