Yhdistyneen kuningaskunnan historia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yhdistyneen kuningaskunnan historia valtiona alkoi, kun Englannin ja Skotlannin kuningaskunta muodostivat poliittisen unionin 1. toukokuuta 1707, kuten 22. heinäkuuta 1706 allekirjoitetussa Englannin ja Skotlannin parlamenttien ratifioimassa Trentin unionisopimuksessa oli sovittu.[1] Unionista muodostui Ison-Britannian kuningaskunta. Ennen yhdistymistä Englanti ja Skotlanti olivat olleet itsenäisiä valtioita, mutta vuonna 1603 solmitun sopimuksen (engl. Union of the Crowns) jälkeen niitä yhdisti personaaliunioni, jolla luotiin perusta kuningaskuntien yhdistymiseen.

Yhdistyneen kuningaskunnan varhaisimpina vuosina merkittävimpiä tapahtumia oli muun muassa jakobiittien nousu Skotlannissa ja häviö vuonna Cullodenissa 1746. Myöhemmin, voitto seitsenvuotisessa sodassa 1763 johti brittiläisen imperiumin maailmanvallan muodostumiseen ja laajentumiseen suurimmaksi imperiumiksi historiassa. Vuonna 1921 brittiläinen imperiumi käsitti väkiluvultaan noin 458 miljoonaa ihmistä, arviolta neljäsosan maailman väkiluvusta.[2]

Irlanti liittyi unionisopimukseen vuoden 1800 unionilailla, jolloin unioni sai nimekseen Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta. Vuonna 1922 Irlannin tasavalta itsenäistyi ja Pohjois-Irlanti jatkoi osana Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Vuonna 1927 Yhdistynyt kuningaskunta vaihtoi viralliseksi nimekseen Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, joka tavallisesti lyhennetään Yhdistynyt kuningaskunta tai Britannia.

Maailmansodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisessä maailmansodassa Britannia oli yksi ympärysvalloista Venäjän, Ranskan ja Yhdysvaltain rinnalla Saksaa vastaan. Yhtenä voittajavaltioista se oli solmimassa Versailles’n rauhaa.[3] Sodassa kuoli satoja tuhansia brittejä.[4]

Toisessa maailmansodassa Britannia oli yksi liittoutuneista, jälleen yhdessä Neuvostoliiton, Ranskan ja Yhdysvaltain kanssa Saksaa vastaan. Kun Saksa hyökkäsi Puolaan, Britannia julisti antamiensa turvatakuiden mukaisesti Saksalle sodan 3. syyskuuta 1939. Sodan levitessä Belgiaan britit onnistuivat evakuoimaan suuren osan joukkojaan Dunkerquesta kanaalin yli. Saksalaiset kävivät brittejä vastaan kiivasta ilmasotaa, mutta taistelu Britanniasta ei onnistunut eikä Saksa miehittänyt Britanniaa.[4] Pohjois-Afrikassa britit torjuivat italialaiset Egyptissä, ja joutuivat taistelemaan myös avuksi tulleita saksalaisia vastaan.[5] Sota Välimerellä käsitti myös laajaa laivastosodankäyntiä, ja lentokoneet operoivat lentotukialuksilta.[6]

Vuoden 1945 jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen useimmat brittiläisen imperiumin valtioista ovat itsenäistyneet. Useat niistä ovat liittyneet Kansainyhteisön jäseneksi. Jotkut näistä maista (ns. commonwealth realmit) ovat säilyttäneet Britannian hallitsijan valtionpäämiehenään.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Articles of Union With Scotland 1707 19. lokakuuta 2008. www.parliament.uk.
  2. Angus Madison. "The World Economy:A Millennial Perspective"(sivut 98, 242).Organisation for Economic Co-operation and Development |OECD, Paris, 2001.
  3. Versailles and Peacemaking British Broadcasting Company BBC. Viitattu 15.1.2012. (englanniksi)
  4. a b United Kingdom timeline BBC News
  5. World War II: The North African Campaign 4.9.2011. The Atlantic.
  6. The Attack in Taronto Naval war College.
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.