Pan Am

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee lentoyhtiötä. Pan Am-televisiosarjasta on eri artikkeli.
Pan Am Logo.svg
Pan Am
IATA: PA – ICAO: PAA
Kutsukoodi CLIPPER
Perustettu 19. lokakuuta 1927
Lakkautettu 4. joulukuuta 1991
Tunnuslause You can't beat the experience (viimeisin)
Solmukohdat Yhdysvaltain lippu Miamin kansainvälinen lentoasema
Yhdysvaltain lippu John F. Kennedyn kansainvälinen lentoasema
Saksan lippu Frankfurtin lentoasema
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Heathrown lentoasema
Japanin lippu Naritan kansainvälinen lentoasema
Kotipaikka Yhdysvaltain lippu New York, Yhdysvallat
Kanta-asiakasohjelma WorldPass
Avainhenkilö(t) Juan Trippe (tj 1927-1968)
Harold Gray (tj 1968–1969)
Najeeb Halaby (tj 1969–1971)
William T. Seawell (tj 1971–1981)
C. Edward Acker (tj 1981–1988)
Thomas G. Plaskett (tj 1988–1991)
Russell L. Ray, Jr. (tj 1991)
Pan Amin Boeing 737-200 Zürichin lentoasemalla toukokuussa 1985.
Pan am Airbus A300
Pan Am Airbus A300

Pan American World Airways (yleinen kutsumanimi Pan Am) (IATA: PA, ICAO: PAA, kutsukoodi: CLIPPER) oli vuonna 1927 perustettu lentoyhtiö. Se oli Yhdysvaltojen merkittävin kansainvälisten lentojen lentäjä aina 1930-luvulta konkurssiinsa 1991 saakka. Yhtiön kaikkien koneiden nimet alkoivat sanalla Clipper. Se oli myös Yhdysvaltain epävirallinen "kansallinen lentoyhtiö".

Samalla nimellä on tämän jälkeen toiminut kaksi halpalentoyhtiötä, ensimmäinen vuosina 19961998 ja toinen joka lopetti toimintansa 2004.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pan Am aloitti vesitasoyhteytenä Key Westissä, Floridassa vuonna 1927, josta se laajensi toimintaansa Keski- ja Etelä-Amerikan reiteille 1920-luvun lopulla ja 30-luvun alussa. Vuonna 1937 Pan Am aloitti ensimmäisen reittilennon Eurooppaan. Lähes koko 30-luvun ajan Pan Am käytti lähinnä Sikorsky S-40, Sikorsky S-42 ja Martin M-130 -koneita. Vuoden 1939 alussa Pan Am hankki kuusi suurta pitkän matkan Boeing 314 -konetta

Toisen maailmansodan aikana suurin osa Pan Amin koneista otettiin armeijan käyttöön.

Sodan jälkeen Pan Am uusi nopeasti laivastoaan hankkimalla nopeampia lentokoneita, kuten Boeing 377, Douglas DC-6, ja Lockheed Constellation -koneita. Sodan jälkeen aloitettiin ehkä Pan Amin kuuluisimmat lennot. Pan Amin lento 001, joka lähti San Franciscosta ja lensi maailman ympäri laskeutuen Honolulussa, Tokiossa, Hongkongissa, Bangkokissa, Kalkutassa, Delhissä, Beirutissa, Istanbulissa, Frankfurtissa, Lontoossa ja New Yorkissa. Pan Amin lento 002 puolestaan kiersi maapallon itään päin. Lentoja lennettiin toisen maailmansodan jälkeen lähes 40 vuotta.

Suuren kilpailun takia Pan Am alkoi investoida lentämisen uusiin innovaatioihin, kuten suihkumoottori- ja laajarunkolentokoneisiin ja hankki Douglas DC-8 ja Boeing 707 -koneita. Boeing 707 -koneiden istuinjärjestystä muutettiin viidestä rinnakkaisesta isuimesta kuuteen Pan Amin painostuksesta. Atlantin ylittävä vuoro New Yorkista Pariisiin aloitettiin 26. lokakuuta 1958 Boeing 707-koneella nimeltään Clipper America.

Pan Am oli Boeing 747 -konetyypin ensimmäinen tilaaja, se tilasi 25 konetta huhtikuussa 1966. 15. tammikuuta 1970 Yhdysvaltain ensimmäinen nainen Pat Nixon kastoi Pan Amin ensimmäisen 747-koneen Washingtonin Dullesin kansainvälisellä lentokentällä. Kastaminen tapahtui normaalista shamppanjapullon rikkomisesta poiketen ruiskuttamalla punaista, valkoista ja sinistä vettä koneen päälle. Pan Am lensi ensimmäisen 747-vuoron illalla 21. tammikuuta 1970, kun Clipper Victor lensi New Yorkista Lontooseen.

Vuoden 1973 energiakriisi nosti voimakkaasti lentoyhtiöiden kuluja. Yhtiö kärsi myös eräistä liittovaltion määräyksistä. Liikennerajoitusten vapautus 1979 salli Pan Amin ryhtyä kilpailemaan myös kotimaanliikenteestä Yhdysvalloissa, minkä se teki ostamalla National Airlines -yhtiön tarjouskilvassa 1980. Yhtiöstä maksetty ylihinta pakotti Pan Amin karsimaan toimintojaan, jonka se teki myymällä koko Tyynenmeren toimintonsa United Airlinesille 1985.

Persianlahden sota elokuussa 1990 vähensi merkittävästi Atlantin ylilentoja ja Pan Am joutui myymään merkittävimmän reittinsä Lontoon Heathrowiin United Airlinesille, jolloin sille jäi vain kaksi päivittäistä lentoa Lontoon Gatwickiin. Yhtiö julistettiin konkurssiin tammikuussa 1991. Delta Air Lines osti yhtiön toiminnot ja rahoitti tappiollista yhtiötä loppuvuoden, kunnes viimeiset toiminnot lopetettiin 4. joulukuuta 1991.

Laivasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pan Amin laivasto maaliskuussa 1990[1]
Konetyyppi Laivastossa Tilauksessa Matkustajia
F C Y Total
Airbus A300-B4 12 24 230 254
Airbus A310-200 7 18 207 225[2]
Airbus A310-300 12 12 30 154 196
Boeing 727–200 91 9 14 131 145
Boeing 737–200 5 21 95 116[3]
Boeing 747–100 18 39 52 286 377[4]
Boeing 747-200B 7 21 44 347 412[5]
Total 152 9

Onnettomuudet ja terrori-iskut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pan Amin lentokoneet olivat osallisena 75 onnettomuudessa, monet niistä olivat vakavia. Ensimmäinen tapahtui 16. heinäkuuta 1932, kun Ford Trimotor törmäsi vuorenrinteeseen Vitacurassa, Chilessä. Kaikki yhdeksän koneessa ollutta menehtyivät.

  • Vuonna 1986 Pan Amin lento 73, Boeing 747 Clipper Empress of the Seas kaapattiin Pakistanissa, mikä johti 140 matkustajan kuolemaan tai loukkaantumiseen.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. World Airline Directory March 1990. Flight International. Viitattu November 5, 2011.
  2. Vintage airline seat map: Pan Am Airbus A310 Frequently Flying. Viitattu September 15, 2012.
  3. Vintage airline seat map: Pan Am Boeing 737–200 Frequently Flying. Viitattu September 15, 2012.
  4. Vintage airline seat map: Pan Am Boeing 747 Frequently Flying. Viitattu September 15, 2012.
  5. Vintage airline seat map: Boeing 747 v. 2 Frequently Flying. Viitattu September 15, 2012.