Teneriffan lento-onnettomuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pan Am lento 1736
Tenerife747s.png
Yhteenveto
Päivämäärä 27. maaliskuuta 1977
Onnettomuustyyppi lentokoneiden törmäys
Tapahtumapaikka Flag of Spain.svg Los Rodeosin lentoasema, Teneriffa, Kanariansaaret, Espanja.
Lähtöpaikka Flag of the United States.svg Los Angelesin kansainvälinen lentoasema, Los Angeles, Yhdysvallat
Välilaskupaikka Flag of the United States.svg John F. Kennedyn kansainvälinen lentoasema, New York City, Yhdysvallat
Määränpää Flag of Spain.svg Gran Canarian lentoasema, Gran Canaria, Kanariansaaret Espanja
Kuolleita 335 (yhteensä 583)
Lentokone
Lentokoneen malli Boeing 747
Lentoyhtiö Flag of the United States.svg Pan Am
Rekisteritunnus N736PA
Matkustajia 380
Miehistöä 16
Eloonjääneitä 61 (yhteensä)
KLM lento 4805
Yhteenveto
Päivämäärä 27. maaliskuuta 1977
Onnettomuustyyppi lentokoneiden törmäys
Tapahtumapaikka Flag of Spain.svg Los Rodeosin lentoasema, Teneriffa, Kanariansaaret, Espanja.
Lähtöpaikka Alankomaiden lippu Schipholin kansainvälinen lentoasema, Amsterdam, Alankomaat
Määränpää Flag of Spain.svg Gran Canarian lentoasema, Gran Canaria, Kanariansaaret Espanja
Kuolleita 248 (kaikki)
Lentokone
Lentokoneen malli Boeing 747
Lentoyhtiö Alankomaiden lippu KLM
Rekisteritunnus PH-BUF
Matkustajia 234
Miehistöä 14

Teneriffan lento-onnettomuus tapahtui kello 17:06 paikallista aikaa 27. maaliskuuta 1977 Los Rodeosin lentoasemalla Teneriffan saarella. Onnettomuus tapahtui, kun nousukiidossa ollut Boeing 747 -lentokone törmäsi maassa olleeseen toiseen Boeing 747:ään. Molemmat koneet syttyivät tuleen. Onnettomuudessa menehtyi 583 ihmistä. Kyseessä on historian tuhoisin lento-onnettomuus.

Sisällysluettelo

Törmäystä edeltävät tapahtumat [muokkaa]

27. maaliskuuta 1977 Pan Amin lento 1736 oli lähtenyt Los Angelesin kansainväliseltä lentoasemalta kohti Kanariansaaria. Lennolla oli yksi välipysähdys New Yorkissa John F. Kennedyn kansainvälisellä lentoasemalla. Lentokone oli tyypiltään Boeing 747-121, rekisterinumero N736PA, ja nimeltään Clipper Victor. Kyseessä oli sama Boeing 747 -kone, joka oli tyyppinsä ensimmäisenä suorittanut kaupallisen lennon eli kuljettanut maksaneita matkustajia. Tämä lento oli tapahtunut vuonna 1970 välillä New York—Lontoo. Samana vuonna siitä tuli myös ensimmäinen Boeing 747, joka kaapattiin.[1]

Lähestyessään määränpäätään Las Palmasia Clipper Victorin kapteenille tiedotettiin että Las Palmasin kenttä oli pommiuhkauksen vuoksi väliaikaisesti suljettuna. Clipper Victor sekä useita muita koneita selvitettiin laskeutumaan viereisen Teneriffan saaren Los Rodeosin lentoasemalle. Kun pommiuhka Las Palmasin kentällä oli ohi, Clipper Victor oli valmiina jatkamaan matkaansa alkuperäiseen määränpäähänsä Las Palmasiin.[2][3]

Kaikkiaan viisi suurta lentokonetta ohjattiin Las Palmasin sijasta Los Rodeosiin, joka oli pieni kenttä eikä siellä ollut riittävästi tilaa kaikille koneille. Kenttä koostui yhdestä ainoasta kiitotiestä ja sen rinnalla kulkevasta rullaustiestä. Rullaustien ja kiitotien välissä oli lukuisia lyhyempiä yhdysteitä.

Los Rodeosiin käännytetyt lentokoneet määrättiin pysäköimään päärullaustielle, jolloin sitä ei voitu käyttää rullausta varten. Lähtevän lentokoneen täytyi siirtyä rullaustieltä kiitotielle, ja rullata sitä pitkin kiitotien jompaan kumpaan päähän lentoonlähtöä varten.

Pan Amin Clipper Victor oli lähtövalmis, mutta sen edessä ollutta KLM:n lento 4805:n konetta tankattiin vielä. KLM:n lentokone oli tyypiltään Boeing 747-206B, rekisteri PH-BUF ja nimeltään Rijn (Reinjoki, englanninkielisessä tapahtumaa käsitelleessä artikkelissa Rhine river; Reader´s Digest 4/77) ja lensi tilauslentoa. Matkustajia täynnä ollut kone oli myös matkalla Las Palmasiin. Kun KLM oli tankattu, sille annettiin lupa siirtyä kiitotielle rullaamaan lähtöpaikalleen. Sen perässä seurasi Pan Am, jonka oli määrä odottaa lähtövuoroa yhdystiellä.[3] Tankkaus kesti 35 minuuttia, jona aikana sumu laskeutui lentokentälle. Polttoaine lisäsi KLM:n koneen painoa 40 tonnilla, pidentäen sen nousukiitoa liki 200 metrillä. Polttoainemäärä lisäksi vaikutti syntyneen tulipalon kokoon, surmaten kaikki koneessaolijat.

Törmäys [muokkaa]

Onnettomuuden kulku.
Lentokoneiden sijainti hieman ennen törmäystä.

Lennonjohdon ohjeiden mukaan KLM rullasi kiitotien 12 alkupäähän ja kääntyi 180 astetta odottamaan lentoonlähtöselvitystä.[2]

Samalla, kun KLM rullasi, Pan Am sai selvityksen rullata samaa kiitotietä pitkin yhdystielle 3 saakka, jossa sen piti siirtyä yhdystien kautta rullaustielle. Kun Pan Am pääsi yhdystien 3 kohdalle, miehistö huomasi, että heidän täytyisi tehdä 135 asteen käännös päästäkseen pois kiitotieltä, ja toinen 135 asteen käännös vastakkaiseen suuntaan päästäkseen rullaustielle. Koska tämä oli lähes mahdoton tehtävä suoritettavaksi suurella Boeing 747:llä alimitoitetulla kentällä, miehistö ajatteli Teneriffan ohjauksen määränneen heidät kääntymään välitielle 4,[4] joka vaati vain 45 asteen käännöksen.

Teneriffan lennonjohto antoi KLM:n lennolle IFR-reittiselvityksen (departure clearance) eli luvan lentää pitkin aiottua reittiä määränpäähän saakka. IFR-reittiselvitys ei kuitenkaan tarkoita lupaa aloittaa lähtökiitoa. Ilmeisesti KLM:n kapteeni ymmärsi väärin IFR-lähtöselvityksen ja aloitti lähtökiidon. Perämies vastasi lennonjohdolle vahvalla hollantilaisella aksentilla, joka myöhemmin tulkittiin tarkoittaneen koneen olevan lähdössä kiitoon tai olevan jo lähtökiidossa.

Lennonjohdossa viesti aiheutti sekaannusta, ja he käskivät KLM:n lennon odottaa. Tämä viesti kuitenkin sekoittui Pan Amin ilmoitukseen, että he olivat yhä rullaamassa. Mikäli jompikumpi viesteistä olisi sanottu myöhemmin tai eri radiokanavalla, KLM:n kapteeni olisi voinut keskeyttää lähtökiidon.[2]

Sankan sumun vuoksi KLM:n lentäjät eivät voineet nähdä Pan Amin 747:ää, joka oli yhä rullaamassa kiitotiellä heidän edessään. Lentokoneita ei voitu nähdä myöskään lennonjohtotornista, eikä Los Rodeosin kentällä ollut maaliikennetutkaa.

KLM:n kapteeni Jacob Veldhuyzen van Zanten oli kärsimätön, koska lento oli myöhässä jo useita tunteja. Kun hän ymmärsi väärin IFR-reittiselvityksen tarkoittavan myös lupaa lähtökiitoon, hän aloitti kiidon täydellä teholla. Vielä tällöin lennonjohto pyysi Pan Amia ilmoittamaan, kun he olisivat poistuneet kiitotieltä. Pan Amin vastaus: "OK, ilmoitamme, kun olemme rullaustiellä" kantautui KLM:n lentäjien korviin, ja perämies ilmoitti kapteenille, että kiitotie ei olekaan vapaa.[2] Kapteeni kuitenkin jätti tämän huomiotta ja jatkoi lähtökiitoa. Perämies ilmeisesti pelkäsi vastustaa van Zantenin arvovaltaa, sillä tämä oli KLM:n kokenein kapteeni.

Pan Amin kapteeni Grubbs huomasi KLM:n koneen laskeutumisvalot juuri, kun Pan Am lähestyi yhdystietä 4. Kymmentä sekuntia ennen törmäystä Pan Amin mustan laatikon ääninauhalle on tallentunut Grubbsin hätääntynyt huuto "Tuossa se on! Katso tuota! Jumalauta... he tulevat kohti! Aja syrjään! Aja syrjään! Aja syrjään!", yrittäen komentaa perämiestä ohjaamaan koneensa sivuun kiitotieltä pois lähtökiitonsa aloittaneen koneen reitiltä.

Pan Amin lentäjät antoivat moottoreille täydet tehot ja tekivät jyrkän käännöksen vasemmalle, mutta raskas kone ei ehtinyt pois kiitotieltä. KLM:n lentäjät puolestaan yrittivät estää onnettomuuden jyrkentämällä koneen asentokulmaa niin, että koneen pyrstö raapi kiitotien pintaa 20 metrin matkan.

KLM:n Boeing 747 oli hädin tuskin ehtinyt irrota kiitotien pinnasta, kun törmäys tapahtui. KLM:n rungon alaosa osui Pan Amin rungon yläosaan siipien yläpuolelle, jonka jälkeen KLM putosi kiitotielle 150 metrin päähän törmäyskohdasta ja liukui kauemmas. Kaikki KLM:n 234 matkustajaa ja 14 miehistön jäsentä menehtyivät. Pan Amissa menehtyi 321 matkustajaa ja 14 miehistön jäsentä. Pan Amin 54 matkustajaa sekä 7 miehistön jäsentä, joukossa kaikki ohjaamossa olleet, pelastuivat.[3]

Tutkinta [muokkaa]

Teneriffan lento-onnettomuuden kansainvälinen muistomerkki.

Tutkinnassa kävi ilmi, että lennonjohdon ja koneiden välisessä viestinnässä oli ollut useita virheellisiä tulkintoja ja vääriä olettamuksia. Mustien laatikoiden ääninauhojen analysoinnissa kävi ilmi, että KLM:n kapteeni oli ilmeisesti omasta mielestään saanut luvan aloittaa lähtökiidon. Samalla lennonjohto oletti, että KLM:n 747 oli paikoillaan kiitotien päässä odottamassa lentoonlähtöselvitystä.

Päällekkäisten radioviestien tärkeys onnettomuutta ehkäisevänä tekijänä on kyseenalaistettu useaan kertaan. Onnettomuuden pääsyiksi katsottiin epästandardien ilmaisujen käyttö, KLM:n kapteenin kiirehtiminen ja väärä luulo lentoonlähtöselvityksestä, sekä mahdollisesti Hollannin lainsäädäntö työajan ylityksen suhteen.

Seitsemänkymmentä onnettomuustutkijaa Espanjasta, Alankomaista ja Yhdysvalloista yhdistivät voimansa tutkiakseen onnettomuutta. Tutkinnan kohteina olivat myös molemmat lentoyhtiöt. Onnettomuuden seurauksena tehtiin useita muutoksia kansainvälisiin ilmailusäännöksiin sekä lentokoneisiin. Ilmailulaitokset ympäri maailman asettivat pakollisiksi standardiviestien käytön viestinnässä. Lentokonevalmistajat asensivat lentokoneisiin laitteistoja, joilla lentotoiminta sumussa muuttui vaarattomammaksi. Miehistön jäsenten välistä hierarkiaa muokattiin vähemmän autoritääriseen suuntaan, ja enemmän painoa asetettiin lähtöpäätöksen tekemiseen yhteistyössä. Nykyisin lentoonlähtöpäätös tehdään lentäjien kesken eikä yksittäispäätöksenä.

Koska Los Rodeosin alue on erittäin sumuista aluetta, uusi lentokenttä, Reina Sofían lentoasema, rakennettiin saaren etelärannalle. Tämä kenttä palvelee suurinta osaa Teneriffan kotimaan- ja ulkomaanlennoista. Los Rodeosin kenttä on edelleen käytössä Kanariansaarten sisäisessä liikenteessä.

Viitteet [muokkaa]

  1. ↑ UPI: Trouble plagued 747 lands in London with 352 aboard The Bryan Times. 22.01.1970. Viitattu 27.3.2013. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d The Deadliest Plane Crash. Last eight minutes Public Broadcasting Service (englanniksi)
  3. ↑ a b c Special Report: Teneriffe www.airdisaster.com (englanniksi)
  4. ↑ Remembering Tenerife Air Line Pilot, August 2000, page 18 (englanniksi)

Aiheesta muualla [muokkaa]

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Teneriffan_lento-onnettomuus&oldid=12973935