Kanariansaaret

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Comunidad Autónoma de Canarias
Kanariansaarten lippuKanariansaarten lippu Kanariansaarten vaakuna Kanariansaarten vaakuna
Kanariansaarten sijainti
Pääkaupunki Santa Cruz de Tenerife ja Las Palmas de Gran Canaria
Virallinen kieli espanja
Pinta-ala
– Yhteensä
% Espanjasta
Sijalla 13
7 447 km²
1,5
Väkiluku
– Yhteensä (2008)
– % Espanjasta
Väestötiheys
Sijalla 8
2 075 968[1]
4,4
264,30/km²
Itsehallinto 16. elokuuta 1982
Aluetunnus CN
Edustus parlamentissa
Edustajainhuone
Senaatti

14 paikkaa
9 paikkaa
Itsehallintoalueen presidentti Paulino Rivero (CC)
Gobierno de Canarias

Kanariansaaret (esp. Islas Canarias) ovat seitsemän vulkaanisen saaren muodostama saariryhmä Afrikan rannikolla. Saaret kuuluvat Espanjalle ja muodostavat itsehallintoalueen. Saaret on nimetty koirien mukaan (lat. canis), koska saarilla on kuvattu olleen paljon villikoiria. Tätä kuvasi ensimmäisenä roomalainen Plinius. Saaret kuuluvat Makaronesian saariryhmään, johon kuuluu Kanariansaarten lisäksi Azorit, Madeira ja Kap Verde.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanariansaaret

Suurin saarista on Teneriffa, 2 059 neliökilometriä. Teide-tulivuori Teneriffalla on Espanjan korkein kohta (3 718 metriä). Tuulista riippuen ilmasto voi olla leuto ja kostea tai hyvin kuiva. Monia paikallisia lajeja suojellaan, mukaan lukien Dracaena draco -puu ja laurisilva-metsät. Neljä Espanjan kolmestatoista kansallispuistosta sijaitsee Kanariansaarilla:

Geologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypoteeseja ja teoriaa saarten synnystä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanarian saaret sijaitsevat hitaasti (1–2 cm vuodessa) lännestä itään liikkuvalla Afrikan litosfäärilaatalla Atlantin valtameressä, joten on luontevaa aloittaa alueen geologisen kehityksen kuvaus Atlantin valtameren avautumisella. Atlantin valtameri syntyi Pangea-supermantereen hajotessa noin 230 miljoonaa vuotta sitten, jolloin meri avautui toisistaan etääntyvien mantereiden välille. Mereisen laatan ikä Kanarian saarten kohdalla vaihtelee itäisten saarten 180 miljoonasta vuodesta läntisten saarten noin 155 miljoonaan vuoteen. Vulkaaninen aktiivisuus meren alla alkoi noin 60 miljoonaa vuotta sitten ja saaret ovat nousseet merenpinnan yläpuolelle purkausten seurauksena viimeisen 20 miljoonan vuoden aikana. [2]

Kanarian saarten synty on yhäkin hieman epäselvä, vaikka saaret lienevätkin tutkituin saariryhmä Havaijin saarten jälkeen. Saaret eivät sijaitse litosfäärilaattojen saumakohdissa mutta silti alue on ollut ja on edelleen vulkaanisesti aktiivinen. Eri hypoteesien mukaan saarten synty voisi johtua esimerkiksi Pohjois-Afrikan Atlasvuoriston jatkeeksi länteen lähtevästä ruhjeesta, alueen litosfäärilaattojen deformoitumisesta tai kuumasta pisteestä. Kaikissa näissä hypoteeseissa on kuitenkin runsaasti ongelmia, joten nykyinen käsitys saariryhmän synnystä yhdistää kolmea suosituinta hypoteesia niin että eri hypoteesien ongelmia on saatu ratkaistua. Nykyisen käsityksen mukainen teoria on yhdistetty kuuman pisteen, laajenevan halkeaman ja nousseen laattalohkon hypoteeseista. [3]

Nykyiseen teoriaan on päädytty, koska alueen vulkanismi on monimutkaista eikä sitä voi siksi yksin selittää kuuman pisteen avulla. Alueella on kyllä vaipassa positiivinen lämpöanomalia, mutta se johtuu vanhan pluumin residuaalista eikä niinkään nykyisestä pluumista. Myös Atlasvuoristo liittyy alueen vulkanismiin: vuoriston siirros jatkuu jossain määrin Kanarian saartenkin kohdalle, mutta mantereen ja saariryhmän välillä olevalla merialueella sedimenttikerros on niin paksu, etteivät siirrokset ole täysin kehittyneitä sillä välillä. Saarten nousuun liittyvät siirrokset eivät kuitenkaan ole varsinaisia ylityöntösiirroksia, vaan saarten alueella on useita transpressiivisiä strike-slip-siirroksia. [4]

Kanarian saarten ikä ja syntyjärjestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanarian saaret ovat syntyneet kahdessa eri päävaiheessa, joita erottaa pitkähkö lepotila. Vanhemmat saaret, jotka ovat ikäjärjestyksessä Fuerteventura, Lanzarote, Gran Canaria ja La Gomera, ovat syntyneet omassa vanhemmassa vanhan kilven vulkanismissaan ja nuoremmat Teneriffa, La Palma ja El Hierro omassa nuoremmassa vulkanismissaan. Jokaisella saarella on kuitenkin ollut oma magmapesäkkeensä, joten saarten ikä ja rakenne vaihtelevat. Merenpohjassa on ollut myös repeämälinjoja, koska yksittäisten, nopeasti nousseiden saarten lisäksi alueella on pitkittäisiä, korkeita selänteitä. [5]

Saarista ovat nykyisin epäaktiivisessa vaiheessa Fuerteventura, Lanzarote ja Gran Canaria, La Gomera on lepovaiheessa ja Teneriffan, La Palman sekä El Hierron saaret ovat aktiivisessa vaiheessa. [6]

Lähimpänä Afrikan mannerta sijaitsevalla Fuerteventuran saarella tavataan saariryhmän vanhimmat kivilajit, jotka ovat 22–20 miljoonaa vuotta vanhoja. Läntisimmällä saarella, El Hierrolla, kivien ikä on vain noin miljoona vuotta. [7]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokaisella saarella on oma neuvostonsa (cabildo insular). Maakuntien pääkaupungit, Las Palmas de Gran Canaria ja Santa Cruz de Tenerife, toimivat yhdessä itsehallintoalueen pääkaupunkina.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarten alkuperäisasukkaita olivat guanchit.[8]

Vuonna 1402 ranskalainen tutkimusmatkailija Jean de Béthencourt saapui saarille ja nousi maihin Lanzaroten pohjoisrannalla. Sieltä käsin hän valloitti Fuerteventuran ja Hierron. Béthencourt sai Kanarian kuninkaan tittelin, mutta oli yhä Kastilian Henri III:n vasalli. Béthencourt perusti myös linnakkeen Gomeralle[9], mutta kesti vuosia ennen kuin saari oli valloitettu. Gomeran, kuten myös Gran Canarian, Teneriffan ja La Palman asukkaat vastustivat espanjalaisia lähes vuosisadan.lähde?

Vuoteen 1495 mennessä saaret olivat Espanjan hallinnassa. La Palman Santa Cruzista tuli välisatama espanjalaisille konkistadoreille, kauppiaille ja lähestyssaarnaajille matkalla uuteen maailmaan. Saaret rikastuivat nopeasti ja houkuttivat kauppiaita ja seikkailijoita läpi Euroopan. 1500-luvun mahtavien rakennushankkeiden paras edustaja on El Salvadorin kirkko.

Vuonna 1821 saarista tehtiin Espanjan provinssi ja Santa Cruz de Tenerife oli sen pääkaupunki.[9]

Matkailu Pohjois-Euroopasta alkoi kun Franco päätti päästää turistit maahan.[9]

Maahanmuutto Afrikasta on muuttanut saaria 2000-luvulla ja pakottanut ne yhteistyöhän Afrikan valtioiden kanssa.[9]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Banaaneita La Palmalla.

Saarten talous perustuu turismiin ja trooppiseen maanviljelyyn (banaanit ja tupakka). Saarilla käy vuodessa 10 miljoonaa turistia, mikä huolestuttaa ekologeja. Korkeat vuoret, puhdas ilma ja sijainti eurooppalaisen maan alueella ovat houkutelleet alueelle astronomeja, ja La Palman Roque de los Muchachos -vuorelle (2 426 m) on rakennettu useita kansainvälisiä observatorioita mukaanlukien ESAn Grantecan-teleskooppi. Saaret kuuluvat Euroopan unionin tullialueeseen, mutta eivät kuulu EU:n veroalueeseen.[10] Tämä mahdollistaa verovapaiden tax-free -ostosten tekemisen, vaikka Kanariansaarille matkustettaisiin EU:n sisältä. Valuutta on euro manner-Espanjan tavoin. Kanariansaarten suhde EU:hun on täten samanlainen kuin Ahvenanmaalla. Banaanien kasvatus ei olisi taloudellisesti kannattavaa ellei Euroopan unioni tukisi toimintaa maataloustuilla ja EU:n ulkopuolelta tuotaville banaaneille asetetuilla tariffeilla.[11][12][13] Kanariansaarilla kasvatetut banaanit ovat pienempiä ja kalpeampia kuin Väli-Amerikan banaanit.[14]

Maanviljely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Läntisten rinteiden subtrooppisessa tai temperaattisessa ilmastossa viljellään banaaneja, kahvia, sokeriruokoa, appelsiineja ja taateleita. Korkeammilla mailla kasvaa vehnää, ohraa, maissia, perunoita ja viiniköynnöksiä. Itäiset saaret ovat karuimmat vähäisemmän vuotuisen sademäärän vuoksi ja läntisimmät vastaavasti vehreimpiä. Saarella kasvatetaan ja kääritään sikareita. Tunnettuja sikarimerkkejä ovat Penamil, Condal ja Goya.[15]

Saaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Läntiset neljä saarta muodostavat Santa Cruz de Tenerifen maakunnan:

Itäiset kolme saarta muodostavat Las Palmasin maakunnan:

Maakuntaan kuuluu lisäksi joukko pienempiä saaria: Alegranza, Graciosa, Montaña Clara, Lobos, Roque del Este ja Roque del Oeste, sekä muutamia pikkusaaria: Anaga, Salmor ja Garachico. Matkaa Afrikan rannikolle on 108 kilometriä. 80 prosenttia väestöstä asuu Gran Canarialla ja Teneriffalla. Saaret kuuluvat Makaronesian ekologiseen alueeseen muiden Atlantin saarten kanssa: Azorit, Kap Verde, Madeira ja Selvagenssaaret.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aarnio, H. & Aarnio, L. 2006. Kanariansaarten luonto-opas. Tammi. 359 s.
  • Anguita, F., & Hernán, F. 2000. The Canary Islands origin: a unifying model. Journal of Volcanology and Geothermal Research, 103(1), 1-26.
  • Carracedo, J. C. 1999. Growth, structure, instability and collapse of Canarian volcanoes and comparisons with Hawaiian volcanoes. Journal of Volcanology and Geothermal Research, 94(1), 1-19.
  • Carracedo, J. C., Day, S., Guillou, H., Rodríguez-Badiola, E. & Canas, J. A. 1998. Hotspot volcanism close to a passive continental margin: the Canary Islands. Geological Magazine, 135(5), 591-604.
  • del Potro, R., Pinkerton, H., & Hürlimann, M. 2009. An analysis of the morphological, geological and structural features of Teide stratovolcano, Tenerife. Journal of Volcanology and Geothermal Research, 181(1), 89-105.
  • Geyer, A., & Martí, J. 2010. The distribution of basaltic volcanism on Tenerife, Canary Islands: implications on the origin and dynamics of the rift systems. Tectonophysics, 483(3), 310-326.
  • Kunkel, G. 1976. Biogeography and ecology in the Canary Islands. The Hague: Dr. W. Junk 511p. (Monographiae Biologicae vol. 130)-Illus., maps, chrom. nos.. Icones, Maps, Chromosome numbers. Geog, 1.
  • Marinoni, L. B., & Gudmundsson, A. 2000. Dykes, faults and palaeostresses in the Teno and Anaga massifs of Tenerife (Canary Islands). Journal of volcanology and geothermal research, 103(1), 83-103.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Instituto Nacional de Estadística
  2. Kunkel 1976, Marinoni & Gudmundsson 2000, Aarnio & Aarnio 2006, Geyer & Martí 2010
  3. Carracedo et al. 1998, Carracedo 1999, Anguita & Hernán 2000, Aarnio & Aarnio 2006
  4. Anguita & Hernán 2000, del Potro et al. 2009
  5. Carracedo 1999, Aarnio & Aarnio 2006
  6. Carracedo 1999
  7. Aarnio & Aarnio 2006
  8. Tenerife History Tenerife Tourist. Viitattu 7.3.2014.
  9. a b c d History Lonely Planet. Viitattu 6.5.2013.
  10. Tulli: EU:n tulli- ja veroalue 7.6.2010. Viitattu 23.10.2013.
  11. http://www.canary-network.com/news/?s=artikel&tmpl=gb&id=330
  12. http://test.reefertrends.com/?p=9822
  13. MEPs approve controversial banana deal EU Observer 2011
  14. Banana wars: the fruits of world trade BBC. Viitattu 6.5.2013.
  15. The Canary Island Connection Cigar Aficionado. Viitattu 6.5.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kanariansaaret.

Kanariansaaret Kanariansaaret Koordinaatit: 28°32′11″N, 15°43′17″W