Munkkihylje

Munkkihylje
Uhanalaisuusluokitus: Äärimmäisen uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Nisäkkäät Mammalia Lahko: Petoeläimet Carnivora Heimo: Hylkeet Phocidae Suku: Munkkihylkeet Monachus Laji: monachus
Kaksiosainen nimi
Monachus monachus (Hermann, 1779)
Katso myös
Munkkihylje Wikispeciesissä   Munkkihylje Commonsissa

Munkkihylje (Monachus monachus) on Välimerellä ja sen ympäristössä elävä uhanalainen hyljelaji. Se on yksi alkeellisista munkkihylkeistä.

Koko ja ulkonäkö

Munkkihylje on 2,5–3-metrinen ja jopa 300 kilon painoinen. Naaraat ovat koiraita suurempia. Väri vaihtelee alueittain hieman. Selkä on yleensä tummanharmaa tai ruskehtava. toisinaan rinnasta alavatsalle ulottuu suuri valkeankellertävä alue. Poikanen on musta. Aikuisen karva on korkeintaan 5 senttiä pitkä. Takaevät ovat myös karvaiset.

Levinneisyys

Munkkihylje elää vain laikuttaisesti Välimerellä, Mustallamerellä ja Afrikan luoteisrannikolla. Sitä tavataan myös Kap Verdessä, Madeiralla, Kanariansaarilla ja Azorereilla. Munkkihylje on hävinnyt Palestiinan, Ranskan, Egyptin,Libanonin, Italian, Espanjan, Portugalin ja Sardinian rannikoilta. Laji suosii rauhallisia rannikkovesiä.

Elintavat

Munkkihylje liikkuu vaihtelevan kokoisissa ryhmissä. Se oleskelee mieluiten alueilla, joissa on kallioluolia. Se myös viihtyy rauhallisilla rannoilla. Munkkihylje saalistaa yleensä pimeällä, jolloin se etsii nukkuvia eläimiä. Ruokalistalle kuuluu pääjalkaisia ja kaloja. Munkkihylje lisääntyy kesällä. Ne parittelevat vedessä, mutta poikasen ne synnyttävät johonkin suojaisaan paikkaan kuten kallioluolaan. Poikanen pystyy uimaan parin viikon ikäisenä ja emo vieroittaa poikasen 6–8-viikkoisena. Tämän jälkeen poikanen pysyy emon seurassa pari vuotta, mikä on hylkeelle paljon. Sukukypsyyden poikanen saavuttaa 3–4-vuotiaana. Hylje voi elää 30-vuotiaaksi.

Uhat

Munkkihylje luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi ja sen kanta on enää 400–500 yksilöä. Suurin syy vähenemiseen on liiallinen häirintä rakentamisen ja muun ihmistoiminnan takia. Kalastajat pitävät hyljettä uhkana elinkeinolleen, koska se repii verkkoja ja syö niistä kaloja. Usein munkkihylkeet myös hukkuvat verkkoihin. Hylkeen tilannetta ovat pahentaneet turismi, saastuminen ja kalakantojen heikentyminen. Turismin lisääntyminen estää usein naaraiden lekottelun rannalla, eikä niiden elimistössä siksi muodostu riittävästi sikiölle välttämätöntä D-vitamiinia^lähde?. Munkkihylkeitä on pyritty suojelemaan rauhoittamalla rantoja ja perustamalla suojelualueita. Kreikan saaristoon on perustettu juuri niitä varten suojelualue, jolla ne voivat rauhassa lisääntyä. Lajin tulevaisuus on kuitenkin hyvin epävarma.

Lähteet

• Koivisto, I., & Sarvala, M. & Liukko, U-M.: Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 2: Nisäkkäät. Weilin + Göös, 1991. ISBN 951-35-4687-X.

Aiheesta muualla

• ITIS: Monachus monachus (englanniksi)