Munkkihylje

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Munkkihylje
9096 - Milano - Museo storia naturale - Diorama - Foca Monaca - Foto Giovanni Dall'Orto 22-Apr-2007.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Äärimmäisen uhanalainen [1]
Äärimmäisen uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Hylkeet Phocidae
Suku: Munkkihylkeet Monachus
Laji: monachus
Kaksiosainen nimi
Monachus monachus
(Hermann, 1779)
Levinneisyyskartta
Monachus monachus distribution.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Munkkihylje Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Munkkihylje Commonsissa

Munkkihylje (Monachus monachus) on Välimerellä ja sen ympäristössä elävä uhanalainen hyljelaji. Se on yksi alkeellisista munkkihylkeistä.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Munkkihylje on 2,5–3-metrinen ja jopa 300 kilon painoinen. Naaraat ovat koiraita suurempia. Väri vaihtelee alueittain hieman. Selkä on yleensä tummanharmaa tai ruskehtava. Toisinaan rinnasta alavatsalle ulottuu suuri valkeankellertävä alue. Poikanen on musta. Aikuisen karva on korkeintaan 5 senttiä pitkä. Takaevät ovat myös karvaiset.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Munkkihylje elää vain laikuttaisesti Välimerellä, Mustallamerellä ja Afrikan luoteisrannikolla. Sitä tavataan myös Kap Verdessä, Madeiralla, Kanariansaarilla ja Azorereilla. Munkkihylje on hävinnyt Palestiinan, Ranskan, Egyptin,Libanonin, Italian, Espanjan, Portugalin ja Sardinian rannikoilta. Laji suosii rauhallisia rannikkovesiä.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Munkkihylje liikkuu vaihtelevan kokoisissa ryhmissä. Se oleskelee mieluiten alueilla, joissa on kallioluolia. Se myös viihtyy rauhallisilla rannoilla. Munkkihylje saalistaa yleensä pimeällä, jolloin se etsii nukkuvia eläimiä. Ruokalistalle kuuluu pääjalkaisia ja kaloja. Munkkihylje lisääntyy kesällä. Ne parittelevat vedessä, mutta poikasen ne synnyttävät johonkin suojaisaan paikkaan kuten kallioluolaan. Poikanen pystyy uimaan parin viikon ikäisenä ja emo vieroittaa poikasen 6–8-viikkoisena. Tämän jälkeen poikanen pysyy emon seurassa pari vuotta, mikä on hylkeelle paljon. Sukukypsyyden poikanen saavuttaa 3–4-vuotiaana. Hylje voi elää 30-vuotiaaksi.

Uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Munkkihylje on äärimmäisen uhanalainen ja sen kanta on enää 400–500 yksilöä. Suurin syy vähenemiseen on liiallinen häirintä rakentamisen ja muun ihmistoiminnan takia. Kalastajat pitävät hyljettä uhkana elinkeinolleen, koska se repii verkkoja ja syö niistä kaloja. Usein munkkihylkeet myös hukkuvat verkkoihin. Hylkeen tilannetta ovat pahentaneet turismi, saastuminen ja kalakantojen heikentyminen. Turismin lisääntyminen estää usein naaraiden lekottelun rannalla, eikä niiden elimistössä siksi muodostu riittävästi sikiölle välttämätöntä D-vitamiinialähde?. Munkkihylkeitä on pyritty suojelemaan rauhoittamalla rantoja ja perustamalla suojelualueita. Kreikan saaristoon on perustettu niitä varten suojelualue, jolla ne voivat rauhassa lisääntyä. Lajin tulevaisuus on hyvin epävarma.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koivisto, I., & Sarvala, M. & Liukko, U-M.: Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 2: Nisäkkäät. Weilin + Göös, 1991. ISBN 951-35-4687-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Monachus monachus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]