Lähetystyö

Wikipedia

Tämä osio pitäisi jakaa uudeksi artikkeliksi nimeltä Lähetystyö (kristinusko).
Lisätietoja saattaa olla artikkelin keskustelusivulla.
Syy: Yleisuskonnollinen lähetystyö ja kristillinen lähetystyö omiksi artikkeleikseen (mallia en-wikistä).

Lähetystyö on pääasiassa kristillisen kirkon toimi, jonka tarkoituksena on julistaa evankeliumia niille, jotka eivät sitä tunne. Kristinuskon lisäksi myös eräät muut uskonnot harjoittavat lähetystyötä. Islaminuskossa lähetystyö, da’wa, tarkoittaa kirjaimellisesti kutsumista (islaminuskoon).

Lähetyssaarnaaja on tavallisesti papiksi vihitty henkilö, joka on antautunut lähetystyöhön pakanoiden keskuudessa ja jonka varsinaisena toimena on evankeliumin julistaminen. Lähetyssaarnaajia ja muita lähetystyössä toimivia (naislähetit, lääkärilähetit eli lähetyslääkärit ym.) kutsutaan yhteisellä nimellä läheteiksi.

Sisällysluettelo

1 Kristillinen lähetystyö
- 1.1 Historia
- 1.2 Suomessa toimivia lähetysjärjestöjä
2 Mormonien lähetystyö
3 Lähetystyön tutkimus
4 Lähteitä
5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Kristillinen lähetystyö

Kristinuskossa lähetystyö perustuu Jeesuksen Matteuksen evankeliumissa antamaan lähetyskäskyyn: "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni ja kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" (Matt. 28:19–20).

[muokkaa] Historia

Lähetystyön historian ensimmäinen suuri lähetyskausi oli apostolisen kirkon aika, jolloin kirkko perustettiin pääasiassa Rooman valtakunnan piiriin, toinen keskiaika, jolloin Keski-, Itä- ja Pohjois-Euroopan kansat tehtiin kristityiksi. Tämän oleellisena jatkona on pidettävä katolisen kirkon, etupäässä jesuiittojen kautta suurten löytöretkien jälkeen vieraissa maanosissa harjoittamaa lähetystointa.

Protestanttisten eli evankeelisten kirkkojen uskonpuhdistuksen jälkiaikana harjoittama lähetystoimi oli pikemmin valtionkirkon juurruttamista maiden pakanallisten alamaisten keskuuteen kuin varsinaista lähetystyötä. Esimerkkinä tällaisesta oli Suomessa saamelaisten ja Itä-Intiassa siellä olevien Hollannin alamaisten käännyttäminen kristinuskoon.

Joskin muutamia huomattavia lähetyssaarnaajia oli tänäkin aikana, esimerkiksi John Eliot, heräsi varsinainen evankeelinen lähetysharrastus vasta 1700-luvulla. Ensimmäisiä huomattavia aloitteita olivat vuonna 1705 syntynyt Tanskan Itä-Intiassa harjoitettu tanskalais-hallelainen lähetys, jonka henkinen johtaja oli A. H. Francke, ja herrnhutilaisen veljesseurakunnan lähetys, joka alkoi vuonna 1732 Zinzendorfin johtamana.

Isä Damien (oik. Jozef De Veuster, 1840-1889) 1888, katolinen lähetystyöntekijä, hoiti lepraa sairastavia Havaijilla ja kuoli itsekin lepraan.

Nykyaikainen lähetysaikakausi alkaa W. Careyn alkuunpaneman Baptistien Lähetysseuran perustamisesta Englannissa vuonna 1792. Vuonna 1795 perustettiin Lontoon Lähetysseura, joka tarkoitettiin yhteiseksi kaikille evankeelisen kristikunnan kirkkokunnille. Sen kehotuksesta perustettiin muita lähetysseuroja tai kannatettiin lontoolaista seuraa.

Englannissa syntyi pian eri kirkkokuntia varten omia lähetysseuroja, joista suurin oli episkopaalisen kirkon keskuudessa toimiva Church Missionary Society (perustettu 1799); alkuperäinen yhteinen Lontoon seura jäi independenteille eli kongregatsionalisteille.

Yhdysvaltojen vanhin lähetysseura American Board of Commissioners for Foreign Mission on sekin ollut kongregatsionalistien hallussa. Saksan lähetysseuroista ovat tärkeimmät olleet Berliinin Lähetysseura (perustettu 1824), Reiniläinen Lähetysseura (perustettu 1828), Leipzigin Evankelis-luterilainen Lähetysseura (perustettu 1836), Gossnerin Lähetysseura (perustettu 1836), Hermannsburgin Lähetysseura (perustettu 1849). Kolmea viimeksi mainittua Suomen Lähetysseura ensi vuosinaan kannatti.

Tanskassa perustettiin lähetysseura vuonna 1821, Norjassa vuonna 1824. Ruotsin tärkeimmät lähetysseurat ovat Evangeliska Fosterlandsstiftelsen, Svenska Kyrkans Mission (perustettu 1874) ja vapaakirkollinen Svenska Missionsförbundet (perustettu 1878).

Suomesta lähetystyötä tekevät muun muassa Suomen Lähetysseura, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, Suomen Vapaa Lähetys ja Patmos Lähetyssäätiö. Nykyään lähetystyön kohteista tärkeimmät ovat Kiina, Itä-Intia, Japani, Afrikka ja entisen Neuvostoliiton alueet.

[muokkaa] Afrikka

Afrikassa ensimmäisinä vuosisatoina jaa. kristinusko oli levinnyt kautta Pohjois-Afrikan, mutta muhamettilaisuus tuhosi sen miltei kokonaan. Ainoastaan Etiopiassa se säilyi, ja heikkoja jäänteitä jäi Egyptiin (koptilaisuus).

Portugalilaiset alkoivat vuonna 1485 lähetystyön Angolassa ja Portugalin Itä-Afrikassa, mutta työ jäi kesken. Ensimmäinen protestanttinen lähetyssaarnaaja oli herrnhutilainen Georg Schmidt, joka työskenteli Etelä-Afrikassa vuosina 1737-44. Työ alkoi uudelleen vuonna 1792. Livingstonen ym. tutkimusmatkat avasivat Sisä-Afrikan lähetystyölle.

Suomen Lähetysseuralla on vuodesta 1870 ollut lähetysalana erityisesti Ambomaa eli nykyinen Namibia.

[muokkaa] Kiina

Lähetyssaarnaajia Kiinassa n. vuonna 1900

Kiinassa lähetystoimen aloittivat nestoriaanit 600-luvulla. Vielä 1300-luvulla oli nestoriaaneja Kiinassa, 1200-luvulla alkoi katolinen lähetystyö. Se keskeytyi jo samalla vuosisadalla, mutta alkoi jesuiittojen johtamana uudelleen noin vuonna 1580. Taitavasti mukautumalla kiinalaisten katsantokantaan he saivat paljon kannattajia, mutta vuodesta 1742 lähtien työ alkoi taantua elpyäkseen taas 1800-luvulla.

Protestanttien lähetystyö Kiinassa alkoi vuonna 1807 Kantonissa ja tuli vuonna 1842 luvalliseksi viidessä silloin avatussa vapaasatamassa leviten vähitellen yli valtakunnan.

Suomen Lähetysseura on toiminut Kiinassa vuodesta 1902.

[muokkaa] Japani

Japanissa katolinen lähetystyö jesuiitta Francis Xavier johdolla alkoi vuonna 1549. Virallinen lähetystyön historia on alkanut juuri Xavierin tulon jälkeen, kirkkohistoriasta voi silti lukea Xavierilla oli mukanaan muuan Joao Rodriguez nuori tuolloin 16-vuotias munkki joka oppi japanin kielen nopeasti ja toimi mm tulkkina. Hän tutustui japanin hoviin ja kulki vapaasti korkea arvoisten sen aikaisen hallitsijoiden kanssa. Hän kirjoitti kolmiosoisen japanin kristillistä historiaa käsittelevän teoksen da igreja do Japoa. Siitä on jäljellä vain kolmas kirja, joka kertoo Xavierin tulon jälkeisistä asioista, kaksi ensimmäistä kirjaa kuvaa aikaa ennen Xavierin tuloa Japaniin.

Vuonna 1637 alkanut vaino lopetti lähetystyön jokseenkin kokonaan. Vasta maan auettua ulkomaalaisille vuonna 1859 saattoi protestanttinen lähetystyö alkaa. Se oli pääasiassa englantilaisten ja amerikkalaisten lähetysseurojen hallussa.

Suomalaisten lähetystyö alkoi pian uskonnonvapautumisen 1873 jälkeen. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys lähetti Esteri Kurvisen ja Alfred Wellrosin Japaniin vuonna 1900.

[muokkaa] Islamilaiset maat

Islaminuskoisten keskuudessa on lähetystyötä yritetty kauan, mutta kesti 1900-luvulle, ennen kuin kääntyminen ilman henkipatoksi joutumista tuli mahdolliseksi joillakin alueilla. Lähetystyöllä on ollut huomattavampaa menestystä Egyptissä ja Kiinassa, sekä erityisesti Itä-Intiassa.^lähde?

[muokkaa] Juutalaiset

Lähetystyö juutalaisten parissa on ollut vaikeaa, sillä juutalaiset kokevat usein katkeruutta kristinuskoa kohtaan vuosisatojen vainojen vuoksi. Aiemmin kastetut juutalaiset joutuivat usein myös poissuljetuksi muiden juutalaisten keskuudesta.

[muokkaa] Entinen Neuvostoliitto

Neuvostoliiton ollessa olemassa lähetystyö maahan piti tehdä salaa. Suomalaisetkin osallistuivat Raamattujen salakuljettamiseen rajan yli. Nykyään lähetystyö on vapaata, mutta paikalliset viranomaiset tai Venäjän ortodoksinen kirkko ovat joskus yrittäneet vaikeuttaa sitä.

[muokkaa] Suomessa toimivia lähetysjärjestöjä

Useimpien lähetysjärjestöjen yhteistyöelimenä toimii Suomen Lähetysneuvosto.

[muokkaa] Mormonien lähetystyö

Pääartikkeli: Lähetystyö mormonismissa

Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon lähetystyöntekijöitä kutsutaan puhekielessä usein mormonilähetyssaarnaajiksi. Kirkolla on tällä hetkellä noin 56 000 kokoaikaista lähetyssaarnaajaa eri puolilla maailmaa. Koska Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko katsoo olevansa ainoa todellinen Kristuksen kirkko maan päällä nykyään, tehdään lähetystyötä myös kristillisissä maissa. Kirkon lähetystyöntekijöillä on yhtenäinen asu ja käyttäytymiskoodisto, mikä on tehnyt lähetyssaarnaajista helposti tunnistettavia.

[muokkaa] Lähetystyön tutkimus

Lähetystyötä ja sen perusteita tutkitaan yliopistojen teologisissa tiedekunnissa. Sitä koskeva oppiaine on nimeltään missiologia. Suomessa toimivissa teologisissa tiedekunnissa ei ole yhtään missiologian professuuria, joten akateeminen missiologian tutkimus on ollut Suomessa vähäistä.

[muokkaa] Lähteitä

Pieni tietosanakirja

[muokkaa] Aiheesta muualla

Suomessa toimivia kristillisiä lähetysjärjestöjä:

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4hetysty%C3%B6